lemmikkinsä menettäneet...

[SuklaaMousse]

...miten ihmeessä surun yli pääsee yli...?
Varmaan samanlailla ku muustakin surusta mutta kumminkin...
meillä on sheltti neiti, ikää 5,5v alkava sydän vika todettiin n.2v sitten...
hyvällä hoidolla ja oikeilla lääkkeillä koiramme pystyy elämään täysin normaali pituisen elämän eli n.12-15v
siltikin joskus rupeaa ahdistamaan ettei tämä tuhisija enää ehkä olekkaan 5v jälkeen meillä enää...
kovasti etsitään toista koiraa kaveriksi..että jäis ees toinen lohduttamaan kun tessukasta aika jättää...

huoh... :/

 

[PlaaPlaaPlaa]

:hug:
Kun ensimmäinen koirani jouduttiin lopettamaan, olin niin shokissa etten muistanut illan tapahtumia. Nyt siitä on kohta 5 vuotta ja edelleen sitä koiraa muistellaan lämmöllä. Tällä hetkellä taistelemme toisen koiramme sydänvian kanssa, tuskin joulua näkee, on sen verran nestettä kertynyt. Viikonloppuna kaivoimme hautakuopan valmiiksi ennen kuin maa jäätyy. Kaksi viikkoa asiaa itkin kun sairaus tuli ilmi mutta nyt ajattelen asiaa mieluummin siltä kannalta että mitä olisimme jääneet ilman jos tuota hännänheiluttajaa ei olisi ollut. Tosin meille jää vielä toinen koira että koti ei tunnu heti niin tyhjältä.
Surusta yli pääseminen kestää mutta kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. Toivon mukaan löydätte uuden lenkkikaverin, uuden persoonan. Jokainen koira säilyy muistoissa omana itsenään, jonka paikkaa ei toiset voi viedä. Jaksamisia!!!

 

[Pike]

Jos puhuttaisiin ihmisestä niin sanoisin että suru ei lopu koskaan sen kanssa oppii elämään.
Mul on itselläni takana kahden oman koiran lopetus sekä yksi meidän koirista jouduttiin lopettamaan niin ettei itse oltu paikalla. Eka koira muistaakseni lopetettiin 1994 ( sairaus), 1999 ( takapää petti) ja 2003 (onnettomuus). Silloin ajattelin etten ota koskaan enään koiraa. Mutta kyl ne niin paljon iloa tuo että pakko oli koira otaa 2005.Nykyinen koira oli vuoden vanhan kun sen otimme. Hyvin on perheeseen sopeutunut ja lasten kanssa jaksaa "painia".

 

[Tyyris Tyllerö]

\

:hug:
Kun ensimmäinen koirani jouduttiin lopettamaan, olin niin shokissa etten muistanut illan tapahtumia. Nyt siitä on kohta 5 vuotta ja edelleen sitä koiraa muistellaan lämmöllä. Tällä hetkellä taistelemme toisen koiramme sydänvian kanssa, tuskin joulua näkee, on sen verran nestettä kertynyt. Viikonloppuna kaivoimme hautakuopan valmiiksi ennen kuin maa jäätyy. Kaksi viikkoa asiaa itkin kun sairaus tuli ilmi mutta nyt ajattelen asiaa mieluummin siltä kannalta että mitä olisimme jääneet ilman jos tuota hännänheiluttajaa ei olisi ollut. Tosin meille jää vielä toinen koira että koti ei tunnu heti niin tyhjältä.
Surusta yli pääseminen kestää mutta kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. Toivon mukaan löydätte uuden lenkkikaverin, uuden persoonan. Jokainen koira säilyy muistoissa omana itsenään, jonka paikkaa ei toiset voi viedä. Jaksamisia!!!

Meillä lopetettiin tänä aamuna koiravanhus sydänvaivoista johtuvan nesteenkertymisen vuoksi. Ei meinannut enää henki kulkea ja oli hankalaa olla pitkällään. Tilanne tuli tähän pisteeseen noin kolmessa kuukaudessa eli tauti eteni nopeasti. Lisäksi sai vielä viimeisenä aamunaan epilepsiakohtauksen ja ilmeisesti myös otti pumpusta. Tässä nyt opetellaan elämään ilman tassujen rapsetta ja karvaisen ystävän rapsuttelua. Varmasti pikkuhiljaa pahin suru helpottaa ja ikävä ei tee enää kipeää.
Tärkeintä on, että ystävän on nyt hyvä olla. Ja jäihän meille muistot!

 

[SuklaaMousse]

\

Meillä lopetettiin tänä aamuna koiravanhus sydänvaivoista johtuvan nesteenkertymisen vuoksi. Ei meinannut enää henki kulkea ja oli hankalaa olla pitkällään. Tilanne tuli tähän pisteeseen noin kolmessa kuukaudessa eli tauti eteni nopeasti. Lisäksi sai vielä viimeisenä aamunaan epilepsiakohtauksen ja ilmeisesti myös otti pumpusta. Tässä nyt opetellaan elämään ilman tassujen rapsetta ja karvaisen ystävän rapsuttelua. Varmasti pikkuhiljaa pahin suru helpottaa ja ikävä ei tee enää kipeää.
Tärkeintä on, että ystävän on nyt hyvä olla. Ja jäihän meille muistot!

:hug: :hug: :hug: :hug:

 

[PlaaPlaaPlaa]

\

\

:hug:
Kun ensimmäinen koirani jouduttiin lopettamaan, olin niin shokissa etten muistanut illan tapahtumia. Nyt siitä on kohta 5 vuotta ja edelleen sitä koiraa muistellaan lämmöllä. Tällä hetkellä taistelemme toisen koiramme sydänvian kanssa, tuskin joulua näkee, on sen verran nestettä kertynyt. Viikonloppuna kaivoimme hautakuopan valmiiksi ennen kuin maa jäätyy. Kaksi viikkoa asiaa itkin kun sairaus tuli ilmi mutta nyt ajattelen asiaa mieluummin siltä kannalta että mitä olisimme jääneet ilman jos tuota hännänheiluttajaa ei olisi ollut. Tosin meille jää vielä toinen koira että koti ei tunnu heti niin tyhjältä.
Surusta yli pääseminen kestää mutta kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. Toivon mukaan löydätte uuden lenkkikaverin, uuden persoonan. Jokainen koira säilyy muistoissa omana itsenään, jonka paikkaa ei toiset voi viedä. Jaksamisia!!!

Meillä lopetettiin tänä aamuna koiravanhus sydänvaivoista johtuvan nesteenkertymisen vuoksi. Ei meinannut enää henki kulkea ja oli hankalaa olla pitkällään. Tilanne tuli tähän pisteeseen noin kolmessa kuukaudessa eli tauti eteni nopeasti. Lisäksi sai vielä viimeisenä aamunaan epilepsiakohtauksen ja ilmeisesti myös otti pumpusta. Tässä nyt opetellaan elämään ilman tassujen rapsetta ja karvaisen ystävän rapsuttelua. Varmasti pikkuhiljaa pahin suru helpottaa ja ikävä ei tee enää kipeää.
Tärkeintä on, että ystävän on nyt hyvä olla. Ja jäihän meille muistot!

:hug: VOIMIA!!! :hug:
Ei ole sanoja millä lohduttaisin mutta lähetän täältä voimahaleja!

 

[Kisumisu]

Kissamme jouduttiin lopettamaan pari kuukautta sitten. Kyllä se oli kova paikka ja suru oli valtava. Onneksi jäi kuitenkin koirat vielä rapsutettavaksi. Vieläkin on kissaa ikävä välillä, mutta näin on paras. Uutta kissaa ei oteta vähään aikaan, vaikka pahimman surun keskellä jo niin meinasin tehdä. Eläimen lopettaminen on aina kurja juttu, mutta kyllä siitä yli pääsee aika nopeasti, vaikka pieni ikävä jääkin.

 

[myy- harmaana]

Meidän 10 vuotias koiravanhus lähti viikko sitten koirien taivaaseen... Edellisenä keskiviikkona juoksi vielä lumipallojen perässä, torstaina alkoi vatsa turvota, löytyi kasvain joka keräsi nestettä. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Viikko sitten maanantaina sai sitten viimeisen piikin, kun ei enää päässyt omin voimin istualleen... eli meni neljässä päivässä tosi huonoon kuntoon. Ja ikävä on valtava! Tulee sellainen tyhjä olo, kun astuu ovesta sisään. Kukaan ei tule häntä heiluen vastaan... En tiedä milloin ikävä helpottaa... Ja milloin lakkaa mukakuulemasta tassujen rapinan... :'(

 

[SuklaaMousse]

\

Meidän 10 vuotias koiravanhus lähti viikko sitten koirien taivaaseen... Edellisenä keskiviikkona juoksi vielä lumipallojen perässä, torstaina alkoi vatsa turvota, löytyi kasvain joka keräsi nestettä. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Viikko sitten maanantaina sai sitten viimeisen piikin, kun ei enää päässyt omin voimin istualleen... eli meni neljässä päivässä tosi huonoon kuntoon. Ja ikävä on valtava! Tulee sellainen tyhjä olo, kun astuu ovesta sisään. Kukaan ei tule häntä heiluen vastaan... En tiedä milloin ikävä helpottaa... Ja milloin lakkaa mukakuulemasta tassujen rapinan... :'(

:hug: :hug:

 

[töppötassu]

:hug: Otan osaa suruusi :hug:

Me jouduimme luopumaan 9kk ikäisestä pennusta.
Koiralle ilmeni lonkkakuvauksessa, pahin lonkkavika ja repeytymä lonkassa. Huomasin kun koira nilkutti kolmella tassulla.
Koira oli muutenkin kasvanut liian nopeesti ja tassut rupes kasvamaan väärään asentoon.

Bessi elää sydämmisämme koko elämämme ajan, suloisempaa, kauniimpaa ja kiltimpää koiraa saa etsiä.

 

[PlaaPlaaPlaa]

\

:hug:
Kun ensimmäinen koirani jouduttiin lopettamaan, olin niin shokissa etten muistanut illan tapahtumia. Nyt siitä on kohta 5 vuotta ja edelleen sitä koiraa muistellaan lämmöllä. Tällä hetkellä taistelemme toisen koiramme sydänvian kanssa, tuskin joulua näkee, on sen verran nestettä kertynyt. Viikonloppuna kaivoimme hautakuopan valmiiksi ennen kuin maa jäätyy. Kaksi viikkoa asiaa itkin kun sairaus tuli ilmi mutta nyt ajattelen asiaa mieluummin siltä kannalta että mitä olisimme jääneet ilman jos tuota hännänheiluttajaa ei olisi ollut. Tosin meille jää vielä toinen koira että koti ei tunnu heti niin tyhjältä.
Surusta yli pääseminen kestää mutta kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. Toivon mukaan löydätte uuden lenkkikaverin, uuden persoonan. Jokainen koira säilyy muistoissa omana itsenään, jonka paikkaa ei toiset voi viedä. Jaksamisia!!!

Nyt palaa haudalla kynttilä, rakas hännänheiluttajamme pääsi kivuistaan ja juoksee nyt iloisesti koiraenkelinä meitä vartioiden. Suru on ollut pakahduttava ja koti tuntuu NIIN tyhjältä vaikka toinen koira on vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Monta päivää on mennyt ettei mitään kykene alkaa tehdä ja itku tulee vähän väliä. Tämä päivä meni hienosti jo kunnes näin koiran lääkepurkin jääkaapissa.
Vaan kyllä tästä selvitään mutta aikansa se ottaa.

 

[Peppi24]

Minulla kuoli reilu 4-vuotias kani tossa marraskuussa.. vaikka olin jo jonkin aikaa valmistunut siihen, Tiinulla todettiin syyskuun puolessa välissä maitorauhas-kasvain, teki se vaikeaa.. Tiinu oli reipas pitkään, mutta sitten yhtenä aamuna se ei enää syönyt, joi vain.. päivän se oli makuuhuoneessa ja sitten kun mentiin nukkumaan, jätin se paikalleen.. yön aikana se oli mennyt meidän sängyn alle ja sieltä mie löysin sen sit aamullaa kuolleena.. aluksi, kun näin tiinun kuolleen, olin ihan rauhallinen, mut kun kävin hakemassa sen sieltä sängyn alta, purskahdin itkuun ja sitä sit kesti koko päivän.. paha olo oli vaivasi pitkään..

kyl vieläkin, kun ajattelin Tiinua, vedet tulee silmiin, mutta muuten olen päässyt pahimman yli.. saamme tossa perjantaina koiranpennun ja vaik pentu nyt on paljon mielessä, en unohda Tiinua koskaan.. ajattelen et nyt sillä on parempi olla, ei ole kipuja enää ja niin kuin kaverini lohdutti, nyt se juoksee autuaammilla nurmikummuilla..

Mutta voimia kaikille.. :hug:

 

[Jepulisko]

itselläni on monta lemmikkiä kuollut ja kyllähän se aika luonnolle ottaa jonkun aikaa.
Yleensä itkeä tihrutan ensimmäisen vuorokauden läpeensä,mutta sitten helpottaa kun ajattelee asiaa siltä kantilta, että kaikilta eläviltä olennoilta tulee jossain vaiheessa "kalenterin päivät täyteen" joillakin aikaisemmin ja joillakin myöhemmin eikä sille mitään voi.

 

[Peppi24]

Kirjoitin aikaisemmin kanistani Tiinusta.. no, tänään äitini soitti.. kertoi että heidän koira Nikke, saimme sen kun pääsin ala-asteelta mun kaverini kautta eli ikää sillä on noin 11v, oli tappanut poron metsässä kun äiti oli käynyt hiihtämässä sen kans.. koskaan ennen Nikke ei ole saanut poroa kiinni, joten ihmeettä kyllä.. mutta tosin he olivat päättäneet sitten että Nikke lopetetaan eli viedään ehkä jo huomena piikille.. kun kuulin sen, en voinut muuta kuin alkaa itkemään.. tuntuu joten väärältä, että en pääse edes hyvästelemään kun kuitenkin se oli monta vuotta osaksi mun koira.. esim. mie oon kouluttanu sen pääasiassa.. tällä hetkellä tuntuu että en voi kuvitellakaan meneväni porukoiden luo, vaik meillä on yleensä hyvät välit eli pystyn puhumaan äitini kanssa kaikenlaisista asioista.. lopetin puhelunkin kun en voinut puhua enää ja enkä oo sen jälkeen vastannu vaik äiti on soittanu pari kertaa..
no, meille tosin tulee parin päivän kuluttua pentu ja enköhän sitten pikku hiljaa pääse tämän yli..en koskaan kyllä unohda Nikkeä, sen ystävällisyyttä ja sitä miten se kuoli.. olen aina ajatellut että Nikke kuolee vanhuuteen tai sairauteen, ei siihen että se on tehnyt yhden virheen.. no, ei auta.. täytyy vain selvitä.. ja toivottavasti saan vielä tunteeni porukoitani kohtaan muuttumaan.. :'(

 

[Cath]

\

:hug: Otan osaa suruusi :hug:

Me jouduimme luopumaan 9kk ikäisestä pennusta.
Koiralle ilmeni lonkkakuvauksessa, pahin lonkkavika ja repeytymä lonkassa. Huomasin kun koira nilkutti kolmella tassulla.

Meillä on 1v ikäinen koira, jolla todettiin puoli vuotta sitten lonkkakuvauksissa paha lonkkavika (E-lonkat). Kasvattaja epäili koiralla lonkkavikaa ja niinpä vein sen kuvauksiin. Eläinlääkäri sanoi että koiralla on synnynnäinen lonkkavika ja kovat kivut lonkissaan ja että se elää korkeintaan 3-4 vuotta lääkityksellä tai vaihtoehtona on lopetus samantien. Silloin tuntui todella pahalta kuulla nuo sanat, varsinkin kun kaikki koirat ovat meille todella rakkaita. :heart:
Pari päivää meni sumussa, mietin vaan mitä voisin tehdä auttaakseni rakasta koiraani. En yksinkertaisesti voinut ajatella luopuvani koirasta juuri kun sen olin saanut. Tuntui pahalta ajatella lemmikin menetystä. :'(
Nyt koiramme on kunnossa, sillä ei ole kipuja ja lonkat on leikattu. =) Leikkaus oli kallis mutta sillä koiramme saa lisää elinaikaa ainakin 5v, ehkä jopa 10v. jos lonkkiin ei tule nivelrikkoa. Koiran lopetus olisi ollut liikaa, varsinkin kun samanaikaisesti vanha koiramme jouduttiin lopettamaan sydänvian vuoksi. Kahta menetystä en olisi kestänyt.

 

[mammuska]

Ei kiva aihe ei.. :'( Me jouduimme päästämään 4 vuotta sitten, 10v saku-uroksemme sateenkaarisilloille, kun kovien pakkasten takia takapää petti, ensin sai cortisonpiikin ja viikko meni hyvin mutta sitten tilanne paheni ja.. Mä olin aivan sekasin, itkin itkemästä päästyäni, yölläkin heräilin itkuuni :'( Muutama päivä meni kun jossain sumussa. Matkalla eläinlääkäristä hautauspaikalle tuli ozzyn mama I`m coming home ja en vieläkään kyseistä biisiä pysty kuuntelemaan ilman kyyneleitä :heart: Ikävä välillä vieläkin kova, vaikka uusia hännänheiluttajia tullut sen jälkeen.
Tota ennen jouduin lopettamaan myös sakumme 5 vuotiaana haimanvajaatoiminnan vuoksi ja silloinkin meni muutama vuosi että olin täysin toipunut.
Mutta kaikillahan se on erilaista..
voima :hug: teille kaikille..

 

[Papuli harmaana]

Aika parantaa... joskus nopeemmin ja joskus hitaammin.

 

[SuklaaMousse]

\

Ei kiva aihe ei.. :'( Me jouduimme päästämään 4 vuotta sitten, 10v saku-uroksemme sateenkaarisilloille, kun kovien pakkasten takia takapää petti, ensin sai cortisonpiikin ja viikko meni hyvin mutta sitten tilanne paheni ja.. Mä olin aivan sekasin, itkin itkemästä päästyäni, yölläkin heräilin itkuuni :'( Muutama päivä meni kun jossain sumussa. Matkalla eläinlääkäristä hautauspaikalle tuli ozzyn mama I`m coming home ja en vieläkään kyseistä biisiä pysty kuuntelemaan ilman kyyneleitä :heart: Ikävä välillä vieläkin kova, vaikka uusia hännänheiluttajia tullut sen jälkeen.
Tota ennen jouduin lopettamaan myös sakumme 5 vuotiaana haimanvajaatoiminnan vuoksi ja silloinkin meni muutama vuosi että olin täysin toipunut.
Mutta kaikillahan se on erilaista..
voima :hug: teille kaikille..

:hug: :hug: