Jaa-a riippuu lemmikistä,mää olen kaksi rakasta koiraani vienyt "viimiselle matkalle"ja tuhkauttanu ja vieny maatuvan pahviuurnan pihan yhden puun alle,asutaan pohjavesialueella jossa mätänevän raadon hautaaminen on ympäristörikos ja nuo koirat olivat mulle todella läheisiä,kuten lapsillekkin,sytytetään kekrinä kynttilä puun alle kera koirien kuvan ja muistellaan lasten kanssa...
Ja vaikka luontoa rakastan niin tyttärellä on tai oli viisi rottaa,yhdelle tuli niin iso paise kurkkuun ettei enää pystynyt kunnolla käveleen ja muut rotat alkovat kiusaamaan,kuten luonnossa tapahtuu,että heikompia syrjitään,meillä ei ollut varaa käyttää missään riisto-pieneläinklinikalla,jossa meiltä olis viety lasten ruokarahat suurinpiirtein ja tiesin että jos tuo Helmi-rotta ei olis kuollu tohon paiseeseensa niin muut rotat olis sen tappanu parin päivän sisään,en halunnut lasten näkevän lempirottansa elimiä ympäri häkkiä,joten vedin pari whiski-paukkua ja otin vasaran ja kävin pihalla teurastamassa Helmen...rotan tuhkaaminen mielestäni meitin taloudellisessa tilanteessa olisi ollut liian kallista joten kääräsin kaverin pussiin ja heitin roskiin(pakanalliset rituaalit kuitenkin suoritin hällekkin =) )
Tiedän saavani nyt paskaa niskaani,"kun olen raaka"jne.Mutta sama koskee itteäni,oon vannottanu mieheni ettei anna mun joutua koneiden uhriksi kasviksena vaan antaa mulle rauhan...vaikka irrottamalla tepselin tmv.
Mää oon kasvanu ekat vuoteni maalla ja siihen aikaan (pappani kasvatti mut)jouduin näkemään pienestä syntymän ihmeen sekä kuoleman ihmeen ja oon ikusesti kiitollinen,että näin karun todellisuuden:eläin/ihminen syntyy ja kuolee se on varmaa,muu on arvailun ja tunteiden ja uskon aikaansaannosta.
Eiks ketään häiritte ne tuhannet ihmisen raadot esim Summassa sekä suomalaiset että venäläiset joita sodan aikana jäi sinne ja edelleen sieltä löydetään luunpalasia muttei niitä kyetä kasaan yhtenäiseksi ruumiiksi...siellä on todellinen ihmisten kaatopaikka!