Lemmikin lopettaminen

Itse aloitin surutyön jo puolivuotta ennenkuin pystyin rakkaan koiravanhukseni lopettamaan, siirsin koko ajan sitä soittoa eläinlääkärille. Ajattelin että tiedän sitten kun on oikea aika, olinhan koirani tuntenut jo 15 vuotta. Tänään on tasan vuosi siitä. Soitin eläinlääkärin kotiin, että koiralla olisi turvallinen ja tuttu paikka nukahtaa. Olin sen sille velkaa näistä kaikista yhteisistä vuosista mitä yhdessä vietettiin, ettei joutuis kärsien kuolla. Koirani tiesi silloin mitä tuleman pitää, leikki iloisesti nuoremman koirani kanssa niinkuin jäähyväisiksi(koskaan ei leikkinyt toisen koirani kanssa ennemmin), käyttäytyi kuin pentuna ja ajattelin että perunko koko homman. Parempi oli etten kuitenkaan perunut, luulen että se oli enää viikosta parista kiinni kun olisi ollut jo pakko lopettaa ja se olisi ollut kauheampaa sekä koiralle että itselle.... Voimia!!! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Footballers Wife:
Kautta aikain vanhin kultsu on tietämän mukaan elänyt 21-vuotiaaksi. Me ollaan vähän pelätty, että tuo omamme elelee säästöliekillä ja tekee uuden ennätyksen :D Pirtsakkahan se on ollut. Mutta miehen kans sovittiin, että kun kakat alkaa tulla sisälle, sit on aika. Tosin lääkärin mukaan sillä on kyllä vakava munuaisvika tai jopa syöpä, juo hirveästi vettä ja läähättää välillä pahasti. Rohkeutta kerään soiton tekemiseen vielä.
Minä en myöskään halunnut uskoa että koirani on tosiaan sairas vaan venytin lääkärille menoa. Kunnes äitini sanoi äänee pahimman pelkoni koirallani oli sokeritauti. Jota yritin hoitaa insuliinilla, mutta oikeaa annostusta ei löytynyt ja hän ei eräänä iltana enää pysynyt seisallaan joten sooitin eläinlääkärille joka pyysi tuomaan koirani aamulla vastaanotolle. Koirani vaipui koomaan yöllä kun valvoin tyttäreni kanssa viimeisen yön. Koirani valitti vaikka oli tajuton. Tätä ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan eikä ainakaan viattoman eläimen. Kaikki oli syytäni kun en halunnut luopua ystävästäni... Tämä tapahtui parivuotta sitten ja ikävä on kova vieläkin :ashamed:
 
Today is the day.... Itku silmässä täällä luen noita teidän kokemuksianne. Lapset hyvästelivät koiran aamulla, meillä se on edessä klo 13.30. Viemme vanhuksen eläinlääkärille miehen kanssa yhdessä. Koira lähetetään tuhkattavaksi :'(

Kerroin lapsille eilen illalla, että koira lähtee koirien taivaaseen. Tyttö siihen: "miksi se lähtee yksin sinne? Minäkin haluan lähteä Thaimaaseen!" :hug:
 
Kiitos teille kaikille :hug: Kyllä oli raskasta viedä koira pois. Teimme lääkärin kanssa ensin tuhkaussopimuksen, valitsimme uurnan ja laatan, tekstin. Sitten annettiin nukuttava piikki. Silittelimme koiran uneen. Sinne se jäi. Kotona keitimme kahvit ja otimme pienet konjakit, niinkuin hautajaisissa konsanaan. Nyt kun lapset on petissä ja talo hiljainen, nyt sen vasta kunnolla tajuaa, että yksi on poissa. Tuntuu aivan hirveältä, että ystävämme ei ole omassa lämpimässä petissään vaan makaa jäykkänä jossain pakastimessa... :'( Toivottavasti sielu pääsi johonkin kauniiseen ja hyvään paikkaan.

Muutaman viikon päästä saamme tuhkauurnan, jonka kaivamme varmaankin tuohon meidän pihalle. :heart:
 
Meillä oli kaksi kissaa ja molemmat nukkui ikiuneen reilu vuosi sitten. Mies vei ne vaikka olivat enemmän mun kissoja. Mä en olis ikinä voinut viedä koska halusin jättää kissoista päähäni erilaisen mielikuvan kun sen, että kuolee mun silmien edessä. Ehkä olin pelkuri, mut eipä se mua vieläkään tunnu häiritsevän, etten ollu mukana. Nyt mulla on kivoja muistoja ja kuvat kehystettynä seinällä(edellisenä iltana ennen kuolemaa). Luulen tehneeni oikean ratkaisun siinä mielessä.
 
on kova paikka tuo lemmikin lopettaminen oli se sitten koira tai kissa. niihin kun kiintyy monen vuoden aikana. "Aika parantaa haavat ja kultaa muistot" kulunut sanonta mutta niin totta. Aikaa menee mutta tulee vielä sekin päivä kun on kiva katsella vanhoja valokuvia ja muistella rakasta koiraa hyvillä mielin. :hug:
 

Yhteistyössä