Itse aloitin surutyön jo puolivuotta ennenkuin pystyin rakkaan koiravanhukseni lopettamaan, siirsin koko ajan sitä soittoa eläinlääkärille. Ajattelin että tiedän sitten kun on oikea aika, olinhan koirani tuntenut jo 15 vuotta. Tänään on tasan vuosi siitä. Soitin eläinlääkärin kotiin, että koiralla olisi turvallinen ja tuttu paikka nukahtaa. Olin sen sille velkaa näistä kaikista yhteisistä vuosista mitä yhdessä vietettiin, ettei joutuis kärsien kuolla. Koirani tiesi silloin mitä tuleman pitää, leikki iloisesti nuoremman koirani kanssa niinkuin jäähyväisiksi(koskaan ei leikkinyt toisen koirani kanssa ennemmin), käyttäytyi kuin pentuna ja ajattelin että perunko koko homman. Parempi oli etten kuitenkaan perunut, luulen että se oli enää viikosta parista kiinni kun olisi ollut jo pakko lopettaa ja se olisi ollut kauheampaa sekä koiralle että itselle.... Voimia!!! :hug: