Leikitäänkö että mä oon mun mies

[ap]

Koittakaahan saada selville mikä mättää... Itse en onnistu ja aina tulee vaan paha mieli, kun "puhutaan". Taustaa: Mies on kertonut ettei ole enää tunteita vaimoa kohtaan ja on paha olla. Kuitenkaan kuukausienkaan "miettimisen" (lue miettimättömyyden) jälkeen ei osaa sanoa mitä haluaa tai mikä ärsyttää. Jokainen keskustelu päättyy siihen, että hän ei vaan enää välitä eikä osaa sanoa mikä ärsyttää tai mitä sitten haluaa. Ei halua erota, muttei halua olla yhdessäkään. Lasten takia jatketaan yhdessä ja arki sujuu ihan kohtuullisesti... tosin vaimo on väsynyt ja naputtaa liikaa.

 

[Minttuhirviö]

Sellasta se joskus on. Ei tuollasessa tilanteessa mun mielestä kannata eroamaan alkaa koska noita vaiheita tulee varmasti parisuhteen aikana ja ne menee sitten ohikin.

 

[mie]

jos tunnette tarvetta saada ulkopuolista apua,suosittelen parisuhdeterapiaa.

 

[ap]

terapiassa käyty, mutta ei auta. vaimo saanut sieltä itselleen apua jaksamiseen, mutta mies ei halua enää lähteä sinnekään. samaan vaiheeseen tyssäsi keskustelu siellä.

 

[Minttuhirviö]

Siis puhutko sä omasta parisuhteesta vai miksi puhut vaimosta?

 

[ap]

Itsestäni puhun joo vaimona... ketjun tarkoitus oli, että haastattelisitte miestäni, joka kuvittelisin olevani. Tajuutteko mitä tarkoitan... siis kysykää mieheltä ja neuvokaa häntä. Get it?

 

[vaipparalli]

No eikö sitä nyt ihminen normaalisti jotain halua? Onko masennusta? Mikä vois piristää, yhteinen loma?

 

[ap]

Juu, siis unohdetaan toi sekoilu ja vastaan ihan vaan itsenäni...

Siis on masennusta varmaankin (keskivaikea masennus oli terapiassa molemmilla, mutta se oli "akuutimman kriisin" aikaan, varmaan on edelleen masentunut ja väsynyt). Yhteinen loma voisi olla mahdollinen kunhan tuo vauva tosta vähän kasvaisi. Itse olen vaan niiiin kypsä (ja loukkaantunut) tohon mieheen jo, etten enää itsekään jaksa yrittää. Ajattelin nyt vaan keskittyä vähän aikaa itseeni ja jos vaikka saisin oman elämäni parempaan jamaan, niin ehkä se mieskin joskus vielä haluaa mukaan liittyä... saa nähdä. Miten voisi auttaa tota äijää, kun keskustelu ei kiinnosta eikä auta?

 

[varmaan]

Mies ei enää halua olla yhdessä, mutta ei uskalla sanoa ääneen sitä asiaa. Pelkää myös jäävänsä yksin, ja ehkä pelkää sitä ettei sittenkään pärjää eikä halua elää yksinään. Varmaan haluaa myös olla lapsen elämässä mukana ja pelkää menettävänsä sen jos eroaa vaimostaan. Ei siis uskalla nostaa kissaa pöydälle erosta.

 

[vaipparalli]

Teillä vauva, minkä ikäinen? Ei varmaan ole ainutlaatuinen teillä tuo tilanne vauvan synnyttyä, kun yhteistä aikaa ei enää ole niin kuin ennen. Jos ette pääse kahden kesken lomalle, niin voihan vauvan kanssaki tehdä kaikenlaista. Ehkä tilanne helpottaakin kun lapsi kasvaa. Osallistuuko minkä verran lapsen hoitoon ja kotitöihin vai voisiko mahdollisesti tuntea itsensä ulkopuoliseksi tms? Onko innostunut vauvasta vai miten suhtautuu? Voihan sitä yksinäänkin käydä jutteleen psykolofin kanssa jos ei parisuhdeterapiaan halua mennä. Ehkä sen psykologin kanssakin voisi saada jotain solmuja auki.

 

[ap]

vierailijalle vastaan, että on kyllä sanonut jossain vaiheessa haluavansa olla yhdessä (niin tai siis sanonut ettei halua erota), muttei vaan näe meitä onnellisina tulevaisuudessa... Olen myös antanut tilaa ja ehdottanut eroa (vaikka väliaikaista) jos se tuntuisi hyvältä... Ei kuitenkaan ole halukas siihenkään. Myös omaa lomaa (siis ilman lapsia ja itseäni) olen ehdotellut... ei mitään tapahdu. Olen kertonut, ettei me tästä mihinkään kadota, vaikka olisi vähän aikaa yksin ja miettisi rauhassa... ei vaikutusta.

touhupepulle vastauksena, että esikoinen on 3v ja vauva kohta 6kk. Osallistuu ihan kivasti kotitöihin (välillä voisi kyllä enemmänkin... valivali) ja isomman pojan hoitoon osallistuu paljonkin. Vauvan kanssa sitten vähän vähemmän. Tästä aiheesta tulee liian usein auottua päätä, kun mielestäni mies ei reagoi riittävästi vauvan itkuun (on aika vaativa) tai yrittää vetää aina "tiukempia" sääntöjä tms. isomman kanssa, kun mitä itse toteutan (olen siis kuitenkin usein yksin lasten kanssa kotona ja on vaikea toteuttaa kaikkea ihan "täydellisesti", joten joitain vähemmän tärkeitä asioita on pakko katsoa vähän läpi sormien). Mies on hyvä isä, mutta joissain asioissa olemme vähän eri linjoilla ja niitäkään ei ole saatu kunnolla puhuttua.