se menee näin
\
Olen pahoillani jos minun kertoma esimerkki sai aikaan sinussa kiukkukohtauksen.
Minun äö:ni ei mensaan asti yllä, mutta normaalin elämän ja työnteon kyllä.
Ikävä kyllä tapaus on ihan oikeasti ja totta. Minä en soittanut, en ole tuo naapuri, En ole exä enkä isä enkä sossutäti, olen sivustaseuraaja.
Miksi sitten joku naapuri soittaa lastensuojeluun, jos äiti vaan vähän huutaa lapselle?
Siksi, että se meteli oli aivan järkyttävää. Ihan varmasti kaikki huutaa lapsilleen ja on riitaa perheissä, huutoa, mutta missä menee normaalin raja?
Naapuri oli aidosti huolissaan, että onko kaikki hyvin perheessä kun äiti huutaa ja karjuu ja lapset itkee, meteli kestää ja kestää ja on valtaisaa. Eikä kyse ollut edes ensimmäisestä eikä edes viimeisestä kerrasta. Syy meteliin ja huutoon oli varsin vähäpätöinen, tuolloin ja myöhemminkin.
Sosiaalitoimen velvollisuus on tarkistaa kaikki sille esitetyt yhteydenottopyynnöt, hölmökin kuuloiset. Sosiaalitoimi tarkistaa just sillä, että onko aiheeton, onko aiheellinen ja onko aiheitta jatkotoimiin.
Kotikäynteihin ei resursseja ole, yhteydenotto on kait kirjeitse tai puhelimitse, vanhemman kuuleminen tapahtuneesta kait sitten käynti toimistolla juttelemassa -en tiedä käytäntöä kun en ole ikinä ollut tämmösessä!
Se mikä minusta oli sossussa ala-arvoista, oli se, että lasten etäisästä , naisen exästä, yritettiin vääntää alkoholistia.
Sosiaalitoimi ei kysellyt, miten äiti jaksaa, saako tai tarvitseeko lastenhoitoapua, miten arki muuten sujuu lasten kanssa eikä pyytänyt kuvaamaan, millaista heillä on normaalisti kotona lasten kanssa tms. tms. tai muutakaan, he tiedustelivat lasten isän alkoholinkäyttöä!?! - HUOM! lasten etäisä ei käytä alkoholia juuri lainkaan, alkoholistia tai liiajuojaa hänestä ei saa pahinkaan vihamies (ei edes tämä exä) tekemälläkään! Ja edelleen huom! lasten isä tapasi lapsiaan säännöllisesti, sovitun mukaisesti ja yhteiselämän aikana oli ottaut paljon vastuuta lapsista yms.
Nämä taustat ei sossua kiinnostaneet.
Olen ollut itse yhteydessä ko. paikkakunnan ja ko. alueen sosiaalitoimeen ja lastensuojeluun erään asian tiimoilta, ja varsin kummallisia olivat tädit puhelimessa. He eivät halunneet kertoa mitään, olivat tavattoman yhteistyökyvyttömiä, jo puhelimessa välittyi viesti että olipa asia mikä tahansa,he tutkivat sen siltä lähtökohdalta että äiti on aina parempi lapselle ja nimettömiä "ilmiantoja" eivät huoli, nimellä annetut kertovat eteenpäin eli vaaditaan ilmotuksen tekijän nimi, ja se kerrotaan asianosaisille vaikka ilmiantaja kietäisikin.
Olen ollut erään toisen paikkakunnan lastensuojeluun myös yhteydessä', ja reagaointi ja suhtautuminen asioihin oli erilaista; asiallista, avointa. he kertoivat miten prosessi etenee, mitä he tekevät ja mitkä asiat heitä velvoittavat jne.
En halua kertoa tässä nyt miksi olen ollut yhteyksissä eri paikkakuntien lastensuojeluihin, mutta no, liittyyi erääseen projektin tapaiseen.
Alkuperäinen kirjoittaja 27.09.2006 klo 14:46 Kelvoton kirjoitti:
Olen pahoillani jos minun kertoma esimerkki sai aikaan sinussa kiukkukohtauksen.
Minun äö:ni ei mensaan asti yllä, mutta normaalin elämän ja työnteon kyllä.
Ikävä kyllä tapaus on ihan oikeasti ja totta. Minä en soittanut, en ole tuo naapuri, En ole exä enkä isä enkä sossutäti, olen sivustaseuraaja.
Miksi sitten joku naapuri soittaa lastensuojeluun, jos äiti vaan vähän huutaa lapselle?
Siksi, että se meteli oli aivan järkyttävää. Ihan varmasti kaikki huutaa lapsilleen ja on riitaa perheissä, huutoa, mutta missä menee normaalin raja?
Naapuri oli aidosti huolissaan, että onko kaikki hyvin perheessä kun äiti huutaa ja karjuu ja lapset itkee, meteli kestää ja kestää ja on valtaisaa. Eikä kyse ollut edes ensimmäisestä eikä edes viimeisestä kerrasta. Syy meteliin ja huutoon oli varsin vähäpätöinen, tuolloin ja myöhemminkin.
Sosiaalitoimen velvollisuus on tarkistaa kaikki sille esitetyt yhteydenottopyynnöt, hölmökin kuuloiset. Sosiaalitoimi tarkistaa just sillä, että onko aiheeton, onko aiheellinen ja onko aiheitta jatkotoimiin.
Kotikäynteihin ei resursseja ole, yhteydenotto on kait kirjeitse tai puhelimitse, vanhemman kuuleminen tapahtuneesta kait sitten käynti toimistolla juttelemassa -en tiedä käytäntöä kun en ole ikinä ollut tämmösessä!
Se mikä minusta oli sossussa ala-arvoista, oli se, että lasten etäisästä , naisen exästä, yritettiin vääntää alkoholistia.
Sosiaalitoimi ei kysellyt, miten äiti jaksaa, saako tai tarvitseeko lastenhoitoapua, miten arki muuten sujuu lasten kanssa eikä pyytänyt kuvaamaan, millaista heillä on normaalisti kotona lasten kanssa tms. tms. tai muutakaan, he tiedustelivat lasten isän alkoholinkäyttöä!?! - HUOM! lasten etäisä ei käytä alkoholia juuri lainkaan, alkoholistia tai liiajuojaa hänestä ei saa pahinkaan vihamies (ei edes tämä exä) tekemälläkään! Ja edelleen huom! lasten isä tapasi lapsiaan säännöllisesti, sovitun mukaisesti ja yhteiselämän aikana oli ottaut paljon vastuuta lapsista yms.
Nämä taustat ei sossua kiinnostaneet.
Olen ollut itse yhteydessä ko. paikkakunnan ja ko. alueen sosiaalitoimeen ja lastensuojeluun erään asian tiimoilta, ja varsin kummallisia olivat tädit puhelimessa. He eivät halunneet kertoa mitään, olivat tavattoman yhteistyökyvyttömiä, jo puhelimessa välittyi viesti että olipa asia mikä tahansa,he tutkivat sen siltä lähtökohdalta että äiti on aina parempi lapselle ja nimettömiä "ilmiantoja" eivät huoli, nimellä annetut kertovat eteenpäin eli vaaditaan ilmotuksen tekijän nimi, ja se kerrotaan asianosaisille vaikka ilmiantaja kietäisikin.
Olen ollut erään toisen paikkakunnan lastensuojeluun myös yhteydessä', ja reagaointi ja suhtautuminen asioihin oli erilaista; asiallista, avointa. he kertoivat miten prosessi etenee, mitä he tekevät ja mitkä asiat heitä velvoittavat jne.
En halua kertoa tässä nyt miksi olen ollut yhteyksissä eri paikkakuntien lastensuojeluihin, mutta no, liittyyi erääseen projektin tapaiseen.
Ihanaa nähdä lapsen myös nauravan.