lastensuojelusta, TODELLA SURULLISTA :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jep"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuossa videossa haastateltiin kyllä myös sosiaalitoimen johtajaa ym.
Ja toisen vanhemman tarinassa oikeus purki huostaanottopäätöksen, että ehkä se vanhempi sittenkin oli oikeassa?

Ai niin ja videossa myös peruspalveluministerimme myöntää, että tämä on ongelma.
Hänkin on varmasti väärässä ja puolueellinen, jep jep.

Niin haastateltiin, mutta huomasithan, ettei hän puhunut mitään ohjelmassa esillä olleista tapauksista.

Kumpikin ohjelmassa olleista perheistä oli lastensuojelun piirissä jo ennen huostaanottoa. Ei heiltä yht,äkkiä viety lasta pois vaikka niin itse kokevatkin. Väsynyt ja ongelmainen ihminen ei itse osaa nähdä kokonaistilannettaan kovin selkeästi. Yliluonteja varmasti tapahtuu, kuten kenties ohjelman naisen perheessä, mutta ei silti kannata unohtaa, että juuri perheestä ne ongelmat ovat lähtöisin.
 
Joo, varmasti isompien lasten kohdalla näin onkin. Meillä poika alkoi murrosiässä olemaan aika holtiton. Yritettiin kaikkemme eikä pärjätty. Itse mieheni kanssa yritettiin saada apua lastensuojelusta -sitä saamatta! Aina vain sanottiin, että yrittäkää pärjätä jne. Pyydettiin kouluterveydenhoitajan ja -psykologin puollolla apua ja nuorisokotipaikkaa pojalle -sitä saamatta. Kotona ei saatu poikaan kuria ja sitten yks kesä kävi se että oli kokeillu huumeita ja huumepäissään pahoinpidellyt tuntemattomia ja riehunu kadulla. SITTEN SOSSU SOITTI KOTIIN JA OTTI HOITOON. Meillä oli koko ajan tiedossa että jotain käy. sossua ei kiinnostanut eikä ollut voimavaroja auttaa. jos ajoissa olisimme saaneet apua, olisi se etenkin nuorellemme ollut ehdottoman auttava tekijä myöhempää ajatellen. Vasta tämä pysäytti nuoren ja nyt on sijaisperheessä.
Mutta sitten apua tarjotaan niille jotka ei sitä tarvitse jne. tasan ei käy onnenlahjat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äkäinen Hra Majuri;25652123:
Eikä pidä unohtaa sitä, että nyt kyseessä olevista virkamiehistä ainakin 75% on naisia ja naisethan käyttävät valtaa aina väärin sitä saatuaan. Näinollen voidaan todeta, että naisille ei valta sovellu

Tämä on totta. Kun nainen hoitaa asioita, hän luulee tietävänsä, miten asiat ovat, ja pian tämä naisen luulo onkin muuttunut totuudeksi.

Lastensuojelua pitäisi supistaa rajusti. Naiset saisivat hoitaa omat lapsensa kotonaan. Mutta eihän tämä käy, sillä tasa-arvon nimissä naisten pitää saada käydä palkkatyössä ja mikäpä sen sopivampi ala naiselle on kuin hoito- tai sosiaaliala. Yhteiskunnalle taitaisi olla halvempaa ja lapsille ja vanhuksille paljon parempi, jos naiset hoitaisivat omat lapsensa ja vanhuksensa kotonaan.
 
[QUOTE="vieras";25651521]Kaikilla virkamieheillä on esimiehet ja heillä edelleen esimiehet jne... asioista voi valittaa, jos tuntee kokeneensa vääryyttä.[/QUOTE]

No kerronpa vähän miten meillä meni...

Olin 15-vuotias. Vanhempani erosivat. Minä tahdoin asua vuoroviikoin isän ja äidin luona. Kun sitten omatoimisesti aloin toteuttaa tätä, niin isäni soitti sos päivystykseen, kertoi minun käyttävän huumeita, kertoi koulun menevän huonosti ja väitti minulla olevan huomattavasti vanhempi miesystävä (tyyliin nelikymppinen...) Sitten hän sanoi minun karanneen kotoa. Oikeasti olin tätini luona, koska en tiennyt minne muuallekaan mennä. En halunnut olla äidin luona, sillä pelkäsin isäni tulevan sinne hakemaan minua ja siitä olisi voinut tulla mukava tappelu vanhempieni välille...

Noh, sovimme tapaamisen sossun kanssa. Menin sinne yksin, en tiedä miksei äitiäni oltu myös kutsuttu? Tapaamisessa suostuttelivat minut nuorten vastaanottokotiin. Sanoivat, että sitä kautta voidaan ikään kuin kartoittaa tilanteeni. Minulle ei kerrottu, että minut on huostaanotettu. Äitiäni ei kuultu asiasta, hänelle ilmoitettiin jälkeenpäin siitä. Vastaanottokodissa oli kolmen päivän "karanteeni", en päässyt käymään koulua sinä aikana. Vasta astuttuani ovesta sisään (ja oven mentyä lukkoon takanani...) minulle kerrottiin karanteenista ja siitä, että minut on huostaanotettu.

Siitä alkoi kahden kuukauden helvetti. Minulle puhkesi syömishäiriö, aloin viiltelemään itseäni, en pystynyt enää luottamaan aikuisiin ollenkaan. Koulunkäynti kärsi ja harkitsin itsemurhaa. Sossut ja vok:in henkilökunta yrittivät puhua minua ympäri, että olisin vapaaehtoisesti jatkanut nuorisokodissa vok:in jälkeen. Lupailivat, että jo 16-vuotiaana voi päästä tukiasuntoon omilleen, ja satuilivat siitä kuinka ihanaa nuorisokodissa on verrattuna omaan kotiini äidin luona.

Sossut olivat kuulemma uhkailleet huostaanoton jatkamisella, mutta äitini oli siinä vaiheessa ilmoittanut, että heillä ei ole mitään perusteita sen jatkamiselle ja että oikeudessa tavataan, jos kehtaavat yrittää. Pääsin parin kuukauden päästä kotiin, äitini luokse. Välit isään olivat ihan rikki. Sossut vain pahensivat asiaa. Jonkun aikaa kävin "perhetapaamisissa" isäni kanssa, mutta koska sossujen asenne oli, että nuoret ovat aina syyllisiä ja syypäitä omaan tilanteeseensa ja aikuiset täydellisiä, niin eihän siitä mitään tullut. Tapaamisten tarkoitus oli osoittaa minulle, kuinka loistava isä minulla on ja kuinka typerä ja lapsellinen olin kun en ymmärtänyt sitä. Jätin ne kesken, sillä psyykeni ei enää kestänyt sellaista nöyryyttämistä ja alistamista.

Syy miksemme tehneet sen kummempia valituksia äitini kanssa oli väsymys. Muutaman vuoden vanhempi isosiskoni oireili masennusta, samoin pikkuveljeni. Äiti oli raskaana ja lääkäri määräsi sairauslomaa korkean verenpaineen takia. Olimme sen muutaman kuukauden taistelun jälkeen kaikki niin puhki, että keskityimme nuolemaan haavojamme ja parantumaan, ja kaikenlainen viranomaisasiointi tuntui uuvuttavalta.

Vasta vuosien jälkeen olemme puhuneet enemmän siitä, mitä tapahtui. Vasta silloin saimme kuulla ikäänkuin toistemme versiot tapahtuneesta ja tajusimme, kuinka paljon virheitä sossut tekivät. Nyt taitaa olla liian myöhäistä tehdä asialle mitään.

Plussallakin meitä huostaanotettuja lapsia ja huostaanotettujen vanhempia kohdellaan kuin rikollisia. Väitetään, ettei sossu KOSKAAN ikinä ottaisi ketään huostaan syyttä. Väitetään, että tapauksessa on nyt vaan jotain, jota minulle ei olla kerrottu. Unohtaen se, että minä olen saanut lukea kaikki tapaustani koskevat paperit ja minulla on äitinikin versio tapahtumista tiedossani. Ja minä totta kai todellakin tiedän parhaiten, että käytinkö huumeita, miten koulunkäyntini sujui tai seurustelinko nelikymppisen kanssa. Minun elämässäni ei ollut mitään sellaista, miksi minut olisi pitänyt ottaa huostaan. Molemmat vanhempani oltiin käräjäoikeudessa todettu päteviksi vanhemmiksi, toisella oli siskoni lähihuoltajuus ja toisella veljeni (ja minun, tähän sotkuun asti), mutta ei heitä huostaanotettu. Kaiken taustalla oli siis satuileva isäni ja sossujen suuri halu sijoittaa lapsia kodin ulkopuolisille tahoille.

P.S. Jos joku tunnisti niin pidättehän pliis omana tietonanne :)
 

Yhteistyössä