vapaa
Äitini teki minun perheestäni lastensuojeluilmoituksen.
Arvasin että jotain tämän tyyppistä tulee hänen suunnalta, koska katkaisin välit häneen ja yksinkertaisesti tahdon elää omaa elämääni.
Äidilläni on mielenterveys ongelmia. Hän ei anna elää rauhassa. Tuli joka päivä kotiini, soitteli useamman kerran päivässä ja puuttuu jokaiseen asiaan.
Mikään ei miellytä häntä. Hän "karkottaa"ystävät ympäriltäni, ei siedä toisia ihmisiä ja alkaa haukkua/manipuloidan minua heti, jos uusi ystävä ilmaantuu lähelleni.
Tulee kotiini haukkumaan milloin ketäkin, arvostelee onko leluja lattialla jne.
Jatkuvasti hänen suunnalta jokin soppa johonkin käynnissä ja elämä on ihan hullun myllyä.
Alkoi puuttumaan jokaiseen asiaan. Lapseni (5V) on kuulemma liian pieni siivoamaan omat lelunsa, pukemaan päällensä jne. tästä jopa päiväkodissa hänelle mainittu, ettei saa mennä äidin sanan ylitse ja ei siis jyrää minua lasten nähden. Jokin aika sitten tilanen oli kaaottinen. Lapseni ei pukenut, ei siivonnut ja vetosi aina että mummi tulee auttamaan.
Koskaan ei kehuta tai pystytä keskustelee. Kritiikki saa hänet suuttumaan. Silloin saattaa olla muutaman päivän poissa loukkaantuneena ja odottaa että häntä "kerjätään" takaisin.
Kun erosin, silloin ei lohdutettu tai autettu. Vain omat kokemukset jakoi ja laittoi paremmaksi. Jatkuva ahdistus hänen vuoksi. Suorituspaineita tai mitä milloinkin saa pelätä.
Vanhin lapseni kyllästyi mummin jatkuvaan kyselyyn, jokainen asia urkitaan ja sitten asiat liioitellaan. Alkoi haukkua minua ja lapsien isää hänelle. Jatkuvassa ahdistuksessa lapsi oli.
Koskaan ei uskalla edes sauna olutta ottaa, ettei siitä paisutetan "se on alkoholisti, pitäisi puuttua.." ja aivan käsittämättömiä asioita.
Vuosi sitten pystyin alkamaan tekemään pesäeroa. Hän oli siskollani hoitamassa hänen lastaan ja kävi harvemmin. Tunsin suurta helpotusta. Aloin nauttia tästä olosta. Sitten ystävät alkoi tulla läheisemmäksi, josta äitini ei pitänyt ja jopa mennyt useamman kerran minua haukkumaan ystäväni kotiin.
Nämä kyllä huomanneet hänen käytöksensä, myös päiväkoti.
Olen elänyt pelossa vuosia. Tämä johtui siitä, kun ensimmäisen kerran laitoin välit poikki äitiini ja syy oli se, että hän alkoi seurustelee narkomaanin kanssa. En voinut hyväksyä tätä ja sanoin, etten lastani vie samaa asuntoon. Ja ettei minua yhdistetä tuohon piiriin. Kysessä oli pienen paikkakunnan rikollinen, joka myy ja käytti itse huumeita.
Äidilläni meni lujaa jonkun aikaa ja nautti tästä huomiosta.
Kunnes sain puhelun, joka oli sekava ja äitini sanoi "kun sinäkin laitoit välit poikki.." .
Äitini löytyi tajuttomana, yritti tappaa itsensä ja tämä ei ole ensimmäinen kerta.
Jatkuva pelko, että tekeekö itselleen jotain ja syytin tuosta tapahtuneesta pitkään itseäni.
Enää en jaksa elää tuota elämää. En tahdo lapsieni kasvavan tuohon kierouteen, itsetunnon viemiseen ja jatkuvaan pelkoon.
Äitini siis teki minusta lastensuojeluilmoituksen. Aiheena on huoli perheen kokonaisvaltaisesta tilanteesta.
Arvatkaa olenko romuna tuosta? En voi käsittää tätä ihmistä tai miksi ei anna vain olla rauhassa. Vaihdoin jopa numeroni. Mutta toiselle lapselleni soittelee tai laittelee viestiä. Lapseni ei jaksa enää aina edes vastata.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?
Ja itse käyn vanhemman lapseni kanssa perheneuvolassa, mutta koskaan en ole kehdannut puhua tästä äitini käytöksestä ja jotenkin halunnut pitää piilossa sen.
Päiväkodissa kerroin ilmoituksesta. Sanoivat, että heihin saa ottaa yhteyttä ja kertovat miten näkevät tilanteen. Ja miten lapsi pärjää esim.päiväkodissa.
Arvasin että jotain tämän tyyppistä tulee hänen suunnalta, koska katkaisin välit häneen ja yksinkertaisesti tahdon elää omaa elämääni.
Äidilläni on mielenterveys ongelmia. Hän ei anna elää rauhassa. Tuli joka päivä kotiini, soitteli useamman kerran päivässä ja puuttuu jokaiseen asiaan.
Mikään ei miellytä häntä. Hän "karkottaa"ystävät ympäriltäni, ei siedä toisia ihmisiä ja alkaa haukkua/manipuloidan minua heti, jos uusi ystävä ilmaantuu lähelleni.
Tulee kotiini haukkumaan milloin ketäkin, arvostelee onko leluja lattialla jne.
Jatkuvasti hänen suunnalta jokin soppa johonkin käynnissä ja elämä on ihan hullun myllyä.
Alkoi puuttumaan jokaiseen asiaan. Lapseni (5V) on kuulemma liian pieni siivoamaan omat lelunsa, pukemaan päällensä jne. tästä jopa päiväkodissa hänelle mainittu, ettei saa mennä äidin sanan ylitse ja ei siis jyrää minua lasten nähden. Jokin aika sitten tilanen oli kaaottinen. Lapseni ei pukenut, ei siivonnut ja vetosi aina että mummi tulee auttamaan.
Koskaan ei kehuta tai pystytä keskustelee. Kritiikki saa hänet suuttumaan. Silloin saattaa olla muutaman päivän poissa loukkaantuneena ja odottaa että häntä "kerjätään" takaisin.
Kun erosin, silloin ei lohdutettu tai autettu. Vain omat kokemukset jakoi ja laittoi paremmaksi. Jatkuva ahdistus hänen vuoksi. Suorituspaineita tai mitä milloinkin saa pelätä.
Vanhin lapseni kyllästyi mummin jatkuvaan kyselyyn, jokainen asia urkitaan ja sitten asiat liioitellaan. Alkoi haukkua minua ja lapsien isää hänelle. Jatkuvassa ahdistuksessa lapsi oli.
Koskaan ei uskalla edes sauna olutta ottaa, ettei siitä paisutetan "se on alkoholisti, pitäisi puuttua.." ja aivan käsittämättömiä asioita.
Vuosi sitten pystyin alkamaan tekemään pesäeroa. Hän oli siskollani hoitamassa hänen lastaan ja kävi harvemmin. Tunsin suurta helpotusta. Aloin nauttia tästä olosta. Sitten ystävät alkoi tulla läheisemmäksi, josta äitini ei pitänyt ja jopa mennyt useamman kerran minua haukkumaan ystäväni kotiin.
Nämä kyllä huomanneet hänen käytöksensä, myös päiväkoti.
Olen elänyt pelossa vuosia. Tämä johtui siitä, kun ensimmäisen kerran laitoin välit poikki äitiini ja syy oli se, että hän alkoi seurustelee narkomaanin kanssa. En voinut hyväksyä tätä ja sanoin, etten lastani vie samaa asuntoon. Ja ettei minua yhdistetä tuohon piiriin. Kysessä oli pienen paikkakunnan rikollinen, joka myy ja käytti itse huumeita.
Äidilläni meni lujaa jonkun aikaa ja nautti tästä huomiosta.
Kunnes sain puhelun, joka oli sekava ja äitini sanoi "kun sinäkin laitoit välit poikki.." .
Äitini löytyi tajuttomana, yritti tappaa itsensä ja tämä ei ole ensimmäinen kerta.
Jatkuva pelko, että tekeekö itselleen jotain ja syytin tuosta tapahtuneesta pitkään itseäni.
Enää en jaksa elää tuota elämää. En tahdo lapsieni kasvavan tuohon kierouteen, itsetunnon viemiseen ja jatkuvaan pelkoon.
Äitini siis teki minusta lastensuojeluilmoituksen. Aiheena on huoli perheen kokonaisvaltaisesta tilanteesta.
Arvatkaa olenko romuna tuosta? En voi käsittää tätä ihmistä tai miksi ei anna vain olla rauhassa. Vaihdoin jopa numeroni. Mutta toiselle lapselleni soittelee tai laittelee viestiä. Lapseni ei jaksa enää aina edes vastata.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?
Ja itse käyn vanhemman lapseni kanssa perheneuvolassa, mutta koskaan en ole kehdannut puhua tästä äitini käytöksestä ja jotenkin halunnut pitää piilossa sen.
Päiväkodissa kerroin ilmoituksesta. Sanoivat, että heihin saa ottaa yhteyttä ja kertovat miten näkevät tilanteen. Ja miten lapsi pärjää esim.päiväkodissa.