Lasten yökyläilystä

[o_O]

Minkä ikäisenä teidän lapset on menneet ensimmäisen kerran yökylään, siis jonkun oman kaverinsa luokse? Ja miten on sujunut? Mietin itsekkäästi, että edellyttääkö se vastavuoroisuutta... työssäkäyvänä en millään haluaisi herätä viikonloppuaamuna klo 7 penskojen mekkalointiin. Sillä niin se menisi ekaluokkalaiseten poikien kanssa. :headwall:

 

[Horuksen silmä]

Esikoinen oli kaverillaan muistaakseni 4 vuotiaana ekaa kertaa yökyläss. Samalla oli hänen ensimmäinen yökylä yhtikäs misään. Keskimmäinen on ollut yökylässä sisarensa kanssa tasan 2 kertaa. Ikää oli silloin 3 vuotta. Kuopus on nyt 4, eikä ole koskaan yökyläillyt. Esikoisenkin yökyläilyt on jääneet max 10 kertaan. Mutta meillä kyllä on välillä viikottain joku vieras lapsi yökylässä.

 

["jep jep"]

Meidän eskarilaisella on ekan kerran kaveri yökylässä pari viikkoa sitten.
Tosi reipas tyttö, joka on käynyt meillä usein (siis leikkimässä päiväaikaan). Mutta yökylässä ei meinannut uni tulla millään. Puolen yön aikaan kävi vielä pyytämässä vettä.
Ja aamulla seitsemän aikaan alkoivat riekkua

 

[isoäiti mölykylästä]

no muistatko miten hauskaa se itsestä oli kun oli lapsi, ja sai yövieraan. mä en ainakaan
vois estää sitä riemua omiltani, vaikka se hieman rasitusta tuokin. omat on varmaan olleet
noin ekaluokkalaisia kun ovat alkaneet kulkea kaverilla ja kaverit tääällä

 

[har]

vaikka se hieman rasitusta tuokin.

Musta taas tuntuu että niinä iltoina kun on yökyläilijä talossa on meno paljon rauhallisempaa. Omat lapset ei nahistele keskenään eikä valita kun ei ole mitään tekemistä. Plus että bonuksena saa toisenkin helpotetun illan sitten kun oma lapsi/lapset menee kavereille kyläilemään. Eli olen kokenut helpotusten tuoman edun paljon suuremmaksi kuin mitä yökyläilijästä on haittaa. Olettaen tietysti ettei ihan joka viikonloppu kyläillä vaan silloin tällöin.