A
alakoululaiset
Vieras
Yrittäisittekö vaikuttaa jotenkin tilanteeseen. Kyseessä nelos- ja kakkosluokkalaiset tytöt, joiden kaverisuhteet aina välillä mietityttävät.
Nelosluokkalaisella on aikaa vievä harrastus, ja ei ole koulussaan päässyt oikein ilmeisesti porukoihin. Kuulemma on kyllä joskus luokkalaisten tyttöjen kanssa, mutta ilmeisesti nämä ovat muodostaneet aika tiiviit piirit keskenään, ja iltapäivisin kun meidän tyttö ei niihin ehdi mukaan, kun on treenejä melkein aina. Eli ei ole varsinaista bestistä ollenkaan. Harrastuksessa on kavereita, mutta aika pinnalliselle tasolle jääneet, ja juuri oli ryhmäsiirtokin. Naapurissa on yksi parempi, vähän vanhempi kaveri ja joskus viettävät aikaa isommallakin porukalla pihassa. Eivät koulussa ole yhdessä kuitenkaan.
Tokaluokkalaisella on samoin naapurissa yksi kaveri, eri-ikäine. Koulussa yleensä pyrkii myös koulussa olemaan naapurinlikan kanssa ja vain suht harvoin oman luokan tyttöjen kanssa - sen otti opettajakin keväällä ekalla luokalla vanhempain vartissa esiin.
Kumpikaan tytöistä ei koe kaverisuhteitaan ongelmiksi, ja olen kyllä sanallisesti kannustanut hakeutumaan reippaasti myös oman luokan tyttöjen seuraan. Nämä meidän tytöt eivät ole luonteeltaan erityisen ujoja tms. eikä heitä ole koskaan kiusattu.
Mutta pitäisikö mun tehdä vielä jotain muuta tyttöjen kaverisuhteiden eteen? Varsinkin, kun esikoisella ei ole sitä parasta kaveria lainkaan.
Nelosluokkalaisella on aikaa vievä harrastus, ja ei ole koulussaan päässyt oikein ilmeisesti porukoihin. Kuulemma on kyllä joskus luokkalaisten tyttöjen kanssa, mutta ilmeisesti nämä ovat muodostaneet aika tiiviit piirit keskenään, ja iltapäivisin kun meidän tyttö ei niihin ehdi mukaan, kun on treenejä melkein aina. Eli ei ole varsinaista bestistä ollenkaan. Harrastuksessa on kavereita, mutta aika pinnalliselle tasolle jääneet, ja juuri oli ryhmäsiirtokin. Naapurissa on yksi parempi, vähän vanhempi kaveri ja joskus viettävät aikaa isommallakin porukalla pihassa. Eivät koulussa ole yhdessä kuitenkaan.
Tokaluokkalaisella on samoin naapurissa yksi kaveri, eri-ikäine. Koulussa yleensä pyrkii myös koulussa olemaan naapurinlikan kanssa ja vain suht harvoin oman luokan tyttöjen kanssa - sen otti opettajakin keväällä ekalla luokalla vanhempain vartissa esiin.
Kumpikaan tytöistä ei koe kaverisuhteitaan ongelmiksi, ja olen kyllä sanallisesti kannustanut hakeutumaan reippaasti myös oman luokan tyttöjen seuraan. Nämä meidän tytöt eivät ole luonteeltaan erityisen ujoja tms. eikä heitä ole koskaan kiusattu.
Mutta pitäisikö mun tehdä vielä jotain muuta tyttöjen kaverisuhteiden eteen? Varsinkin, kun esikoisella ei ole sitä parasta kaveria lainkaan.
