Myönnän heti näin aluksi että mun lapsilla on huonot geenit asian suhteen: kiloja tulee helposti, on taipumusta ahmimiseen jne, mutta esikoisen geenit on huonot molemmin puolin, myös isänsä puolelta.
Mä olen huomannut että esikois tyttö on alkanut pyöristymään, eikä se toisaalta ihmetytä: on ollut aikoja, kun yhden päivän aikana ruokien ja puuron lisäksi on saattanut syödä 8 palaa leipää, ja ruokaakin siis monta satsia, kaksi ainakin. Sillä on aiemminkin ollut taipumusta siis ylen syömiseen, mutta lähinnä herkkujen suhteen, syö niin että oksentaa. Nyt tää ilmiö siis on siirtynyt ns tavalliseen ruokaan, syö pahaan oloon asti. Voin kertoa että on kamalaa katsottavaa.
Periaatteessa mä olen nyt tehnyt selvän pelin asian suhteen ja poistanut leivät ja kaikki esiltä, ja niitä saa vaan mun luvalla ottaa. Mun äiti on sitä mieltä, että tytön kanssa asiasta ei voi puhua, että aiheutan sille varmoja ongelmia jos kerron että se syö liikaa, ja muistutan perusasioista: sen verran syödään, että olo on hyvä. Niin ei voi tehdä kuulemma, se on vasta 7 vuotias. Mitä mieltä olette?
Mä mietin lähinnä niin että teenkö mä sille karhunpalveluksen: otan ylimääräset pois, mutten selitä miksi? Mä tiedän että mua ei kukaan opettanut lapsena syömään oikein. Olin lopulta tosi lihava: vaikka äiti rajoitti tiettyyn rajaan asti, lopulta olin kuitenkin tarpeeksi iso ottamaan itse ruokani. Ja otinhan mä ja paljon, kun ei kukaan ollut kertonut että vähempikin riittää.
Kertokaas nyt omia viisauksianne.
Mä olen huomannut että esikois tyttö on alkanut pyöristymään, eikä se toisaalta ihmetytä: on ollut aikoja, kun yhden päivän aikana ruokien ja puuron lisäksi on saattanut syödä 8 palaa leipää, ja ruokaakin siis monta satsia, kaksi ainakin. Sillä on aiemminkin ollut taipumusta siis ylen syömiseen, mutta lähinnä herkkujen suhteen, syö niin että oksentaa. Nyt tää ilmiö siis on siirtynyt ns tavalliseen ruokaan, syö pahaan oloon asti. Voin kertoa että on kamalaa katsottavaa.
Periaatteessa mä olen nyt tehnyt selvän pelin asian suhteen ja poistanut leivät ja kaikki esiltä, ja niitä saa vaan mun luvalla ottaa. Mun äiti on sitä mieltä, että tytön kanssa asiasta ei voi puhua, että aiheutan sille varmoja ongelmia jos kerron että se syö liikaa, ja muistutan perusasioista: sen verran syödään, että olo on hyvä. Niin ei voi tehdä kuulemma, se on vasta 7 vuotias. Mitä mieltä olette?
Mä mietin lähinnä niin että teenkö mä sille karhunpalveluksen: otan ylimääräset pois, mutten selitä miksi? Mä tiedän että mua ei kukaan opettanut lapsena syömään oikein. Olin lopulta tosi lihava: vaikka äiti rajoitti tiettyyn rajaan asti, lopulta olin kuitenkin tarpeeksi iso ottamaan itse ruokani. Ja otinhan mä ja paljon, kun ei kukaan ollut kertonut että vähempikin riittää.
Kertokaas nyt omia viisauksianne.
