I
ihantavallinenjaylpeäsiitä
Vieras
Voi pasta taas tätä touhua... Miehen sisko on olevinaan jotain tosi-tosi-tosi hienoa - vaistovanhempi... Olenhan mä aiemmin tiennyt toki nämä hänen ajatukset muiden kasvatustyylistä ja siitä että kokee olevansa meitä ylempänä, juu. Sanon ny tässä pelkäksi siskoksi, vaikkei mun sisko olekaan.
Mutta, eilen hänen äitinsä lähti täältä Etelä-Suomesta Ouluun saakka, kun piti hoitaa joku homma siellä. Hän ajatteli ottavansa 6kk ja 4v vanhat muksunsa mukaan juurikin tästä syystä, että lasten on parempi olla äidin lähellä kuin hoidossa, mutta kovalla yrityksellä sain taivuteltua hänet jättämään muksut hoitoon, koska silkkaa rääkkiähän tuollanen matka ois ollut.
Noo, hän päätti sitten jäädä kahveelle ja keitin tietty ne. Tuo hänen 4v heitti meidän muksua palikalla. Menin sanomaan, että kuule "Minna", tuo oli tosi rumasti tehty, pyydäppä "Pertiltä" anteeksi.
Joo, vastasi "Minna". Menin pois ja äitinsä oli oikein tyytyväinen tuohon toimintatapaan. Mutta. Kohta lensi taas.
Menin sanomaan, että nyt "Minna" etkö kuunnellut mitä puhuin. Sinä et voi heittää sillä palikalla "Perttiä" yhtään kertaa enää!
No, mitä sanoi sisko, että ei missään tapauksessa noin, nimittäin tuo vahingoittaa lasta. Olin ihan ymmyrkäisenä ja menin katsomaan.
-Minna, tuo "Eerika-täti" haluaa pyytää sinulta anteeksi, koska hän sanoi sinulle aika rumasti. Antaisitko sinä Eerika-tädille anteeksi?
-En anna.
-Minna kiltti, voisitko antaa? Minna niin äiti rakastaa sinua Minna, voisitko antaa Eerikalle anteeksi? Kiltti Minna? Eerika on niin pahoillaan, että häntä itkettää tuo. Voisitko antaa Eerikalle anteeksi?
-En. Eerikan pitää antaa mulle jotain hyvää et annan.
-Hienoa Minna, tiesinhän että annat anteeksi! Olen ylpeä tuosta.
Mulle hän sanoi, että katso, näin hoituu, annappa Minnalle syötävää. Kiittänyt neiti ei edes, vaan lähti vaan.
Toki mä noita ton päivän kattelin ja erityisessä syynissä oli tuo Minna.
Sitten oli sellainen tilanne ulkona, että Minna ei lainannut Pertille eikä "Marille" leluja. Minä:
Minna, nyt on jo Pertin vuoro. Sinä et voi niitä kaikki omia.
-Voin.
Et voi, Minna. Nyt annat Marille kaksi, sinulle kaksi, ja Pertille kaksi, niin kaikilla on yhtä paljon.
-Eipäs. Minä haluan kaikki.
Joo, ymmärrän, mutta sinun pitää lainata Perille ja Marille, Minna! Lainaathan sinä kotona siskollekin!
-En lainaa, kun ei huvita.
No, Minna, lainaa nyt.
-EN VARMASTI!
Nyt Minna minä lasken kolmeen, ja sen jälkeen sinä annat Pertille ja Marille leluja, tai sitten sinä lähdet sisään rauhoituumaan.
-Ai.
Yksi, kaksi, kolme... Nyt Minna lelut noille.
-Sanoin jo etten anna.
Selvä. Kaappaan Minnan mukaan ja lähden sisään viemään hieman jäähylle, lapsi huutaa naama punasena.
Kuule Minna, oltais päästy helpommalla jos olisit heti antanut.
-En halua antaa.
Ei sinustakaan olisi kivaa olla ilman leluja.
-Ei, mutta en minä olekaan. Minä en vaan anna. Ei ole pakko.
Jaa, huuhhuh tuota päivää. En toiste huoli noita riiviöitä luokse , nuorempi toki ihana mutta eiköhän siitäkin kehkeydy tuollainen tyranni ennemmin tai myöhemmin.
Mutta, eilen hänen äitinsä lähti täältä Etelä-Suomesta Ouluun saakka, kun piti hoitaa joku homma siellä. Hän ajatteli ottavansa 6kk ja 4v vanhat muksunsa mukaan juurikin tästä syystä, että lasten on parempi olla äidin lähellä kuin hoidossa, mutta kovalla yrityksellä sain taivuteltua hänet jättämään muksut hoitoon, koska silkkaa rääkkiähän tuollanen matka ois ollut.
Noo, hän päätti sitten jäädä kahveelle ja keitin tietty ne. Tuo hänen 4v heitti meidän muksua palikalla. Menin sanomaan, että kuule "Minna", tuo oli tosi rumasti tehty, pyydäppä "Pertiltä" anteeksi.
Joo, vastasi "Minna". Menin pois ja äitinsä oli oikein tyytyväinen tuohon toimintatapaan. Mutta. Kohta lensi taas.
Menin sanomaan, että nyt "Minna" etkö kuunnellut mitä puhuin. Sinä et voi heittää sillä palikalla "Perttiä" yhtään kertaa enää!
No, mitä sanoi sisko, että ei missään tapauksessa noin, nimittäin tuo vahingoittaa lasta. Olin ihan ymmyrkäisenä ja menin katsomaan.
-Minna, tuo "Eerika-täti" haluaa pyytää sinulta anteeksi, koska hän sanoi sinulle aika rumasti. Antaisitko sinä Eerika-tädille anteeksi?
-En anna.
-Minna kiltti, voisitko antaa? Minna niin äiti rakastaa sinua Minna, voisitko antaa Eerikalle anteeksi? Kiltti Minna? Eerika on niin pahoillaan, että häntä itkettää tuo. Voisitko antaa Eerikalle anteeksi?
-En. Eerikan pitää antaa mulle jotain hyvää et annan.
-Hienoa Minna, tiesinhän että annat anteeksi! Olen ylpeä tuosta.
Mulle hän sanoi, että katso, näin hoituu, annappa Minnalle syötävää. Kiittänyt neiti ei edes, vaan lähti vaan.
Toki mä noita ton päivän kattelin ja erityisessä syynissä oli tuo Minna.
Sitten oli sellainen tilanne ulkona, että Minna ei lainannut Pertille eikä "Marille" leluja. Minä:
Minna, nyt on jo Pertin vuoro. Sinä et voi niitä kaikki omia.
-Voin.
Et voi, Minna. Nyt annat Marille kaksi, sinulle kaksi, ja Pertille kaksi, niin kaikilla on yhtä paljon.
-Eipäs. Minä haluan kaikki.
Joo, ymmärrän, mutta sinun pitää lainata Perille ja Marille, Minna! Lainaathan sinä kotona siskollekin!
-En lainaa, kun ei huvita.
No, Minna, lainaa nyt.
-EN VARMASTI!
Nyt Minna minä lasken kolmeen, ja sen jälkeen sinä annat Pertille ja Marille leluja, tai sitten sinä lähdet sisään rauhoituumaan.
-Ai.
Yksi, kaksi, kolme... Nyt Minna lelut noille.
-Sanoin jo etten anna.
Selvä. Kaappaan Minnan mukaan ja lähden sisään viemään hieman jäähylle, lapsi huutaa naama punasena.
Kuule Minna, oltais päästy helpommalla jos olisit heti antanut.
-En halua antaa.
Ei sinustakaan olisi kivaa olla ilman leluja.
-Ei, mutta en minä olekaan. Minä en vaan anna. Ei ole pakko.
Jaa, huuhhuh tuota päivää. En toiste huoli noita riiviöitä luokse , nuorempi toki ihana mutta eiköhän siitäkin kehkeydy tuollainen tyranni ennemmin tai myöhemmin.
Povaa kaunista tulevaisuutta lapselle.
ei voi auttaa jos et ymmärrä, en ole apukoulun opettaja joka lähtee tavuttamaan sanoja.
