Lasten raivarit!!!

[väsynyt apina]

Oon ihan lopussa, kun joka päivä on monta helvetin rankkaa raivaria 3-vuotiaalla, äskenkin raivosi ja huusi hulluna kun palelee, ei halua paitaa päälle, ei peittoa, ei mitään, ei saa kattoa silmiin, ei saa koskea. Pitää mennä viereen ja mennä pois.

Raivon aihe on vaatteet sekä 3- että 6-vuotiailla. Joka kerta ulos lähtiessä ja sisälle tullessa raivotaan ja potkitaan vaatteita päälle ja pois, on HYVIN lähellä etten mätkäse päin näköä. Yleensä pysyn aika rauhallisena mutta usein karjahtaa pari äkästä sanaa multakin, koska ne ei KUUNTELE mitä yritän sanoa. Eihän raivoisa lapsi kyllä kuulekaan eikä halua kuunnella, miten paita olis parempi laittaa, ettei se möykky tunnu.

Menee usein tunti, että ne vaatteet on päällä. Toinen kerkee jo riisua siinä vaiheessa, kun toisella on viimein ne vaatteet saatu päälle.

Tunnen huonommuutta, riittämättömyyttä, avuttomuutta äitinä, oon aivan varma, että ne raivoaa siksi, koska olen niin huono äiti ja koska meidän perhe on jotenkin huonompi kuin muiden. Tai jotain.

Väsyttää!

 

[ap]

sanokaa ees JOTAIN

 

[endie]

auttaisiko, että asetat aikarajan ( osoitat kellosta missä ison viisarin pitää olla ) johon mennessä lasten on oltava pukeissa. ja sitten et puutu koko touhuun enää.
jos ei ole vaatteet päällä, niin sitten pakkaat ne vaan oman kainaloon ja lähdette ulos niissä varusteissa joissa lapset ovat.
luulisi, että jo 6 -v "häpeää" tuota "julkisesti" ja vaatteet menisi päälle ja nuorempi toimisi esimerkin perässä ?
en mä tiedä auttaako tuo.. meillä on 6-v jolle vaatteet, saumat, hihat,lahkeet, kaikki on ollut aina kans kamalia !

 

[ap]

20-asteen pakkaseen sukkahousuissa? Enpä usko...

 

[melli]

tekeeks ne samaa vaikka oisitte kivaan paikkaan menos?

 

[endie]

20-asteen pakkaseen sukkahousuissa? Enpä usko...

no meillä on näinkin tehty. nopesti lapsi halus vaatteet päälleen alaovella..

 

[ap]

tekeeks ne samaa vaikka oisitte kivaan paikkaan menos?

Hmmm. Enpä oo tullut ajatelleeksi. Päiväkotiin, kotiin, kauppaan, mummolaan... missä tässä nyt kerkeää muulloin käymään. Raivarit joka paikkaan mennessä samat (näistä). Kesällä ei niinkään tätä ongelmaa. Ehkä se on ihan sama minne mennään. Täytyypä tarkkailla, kiitos vinkistä.

 

[ap]

20-asteen pakkaseen sukkahousuissa? Enpä usko...

no meillä on näinkin tehty. nopesti lapsi halus vaatteet päälleen alaovella..

Ok...

 

[melli]

tekeeks ne samaa vaikka oisitte kivaan paikkaan menos?

Hmmm. Enpä oo tullut ajatelleeksi. Päiväkotiin, kotiin, kauppaan, mummolaan... missä tässä nyt kerkeää muulloin käymään. Raivarit joka paikkaan mennessä samat (näistä). Kesällä ei niinkään tätä ongelmaa. Ehkä se on ihan sama minne mennään. Täytyypä tarkkailla, kiitos vinkistä.

tällä ajoin takaa sitä että olisiko hyvä aloittaa reipas pukeminen silllä että mukava reissu jää väliin toisin toimittaessa? siitä se pikkuhiljaa jäisi tavaksi. siinä yhdyn myös edellisten vinkkeihin että saattaisin raahata jonkun kerran puolipukeiset lapset autoon ihan vaan näyttääkseni että äiti on tosissaan kun varoittaa huonosta käytöksestä.

 

[Katziina]

No sen voin sanoa, että teidän perhe ei taatusti ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan perheet. Eikä äidin tarvitse olla huono äiti, että lapset käyttäytyy noin! :hug: Luulen, että jokaisessa perheessä on jokin juttu, joka huolestuttaa tai ainakin mietityttää joskus (on se asia sitten nukkuminen, syöminen, pottailu, pukeminen tai ihan mikä tahansa muu).

Mä kannatan kans tuota, että lapset vaan itse pukemaan. Sanot vaan, että vaatteet päälle ja kohta mennään etkä puutu asiaan sen kummemmin. Pienempää varmaan joskus voi tosin joutua auttamaan (?), mutta hänkin voi pukea sen minkä osaa. Tsemppiä!

 

[ap]

Toisaalta mietin sitäkin, että onko huono juttu tukkia lasten turvat, ettei ne saa ilmaista raivoaan ikinä eikä missään tilanteessa? Vai onko se lapselle parempi, jos äiti vaan kestää ja kestää ikuisesti raivarit?

 

[Nannanapa]

siinä yhdyn myös edellisten vinkkeihin että saattaisin raahata jonkun kerran puolipukeiset lapset autoon ihan vaan näyttääkseni että äiti on tosissaan kun varoittaa huonosta käytöksestä.

Mä tein kerran näin ja heti joku ehätti kirjoittamaan lehteen yleisönpalstalle, että kauhee äiti jne :snotty:
Muksulla oli kumminkin muuten vaatteet ihan ok, vain takki puuttui...

 

[melli]

Toisaalta mietin sitäkin, että onko huono juttu tukkia lasten turvat, ettei ne saa ilmaista raivoaan ikinä eikä missään tilanteessa? Vai onko se lapselle parempi, jos äiti vaan kestää ja kestää ikuisesti raivarit?

tietyissä asioissa lasten tunteenilmaisut on hyvästä muttei mielestäni tuollaisessa arkipäivän asiassa joka on kertakaikkiaan pakko hoitaa. jos et näytä kuka määrää niin lapset päättelevät että äitiä voi pompotella muissakin asioissa.

 

[melli]

siinä yhdyn myös edellisten vinkkeihin että saattaisin raahata jonkun kerran puolipukeiset lapset autoon ihan vaan näyttääkseni että äiti on tosissaan kun varoittaa huonosta käytöksestä.

Mä tein kerran näin ja heti joku ehätti kirjoittamaan lehteen yleisönpalstalle, että kauhee äiti jne :snotty:
Muksulla oli kumminkin muuten vaatteet ihan ok, vain takki puuttui...

tekikö mitään vaikutusta mukelon käytökseen?

 

[ap]

ahaa... eli olisko kyse nyt tasapainon luomisesta, eli lapset saa ilmaista raivonsa mutta ei pompotella äitiä. olen jotenkin kokenut ehkä niin, että jos asetan liikaa rajoja, lapset joutuvat sellaiseen asemaan jossa esim itse olen lapsena joutunut olemaan, ja sen takia esim nyttemmin aikuisena mun on vaikea hallita vihaani. on esim raivareita, jotka on tosi lapsellisia. Sen takia en kai osaa noita rajoja lapsillekaan laittaa tarpeeksi "hyvin", en näe, mikä on hyvä raja ja mikä on liikaa vaadittu jne.

Tämä on kyllä tosi vaikeaa.

 

[gab]

Pukemisesta on tullut teillä tilanne, jossa ilmeisesti raivotaan jo ihan tavan vuoksikin. Mites pukemiskilpailu sisarusten välillä, eli kumpi ehtii ensin valmiiksi? Motivoisiko se? Vai onko 6v niin paljon nopeampi, ettei kunnon kilpailua saa aikaiseksi kun vanhempi aina voittaisi? Toisena konstina kokeilisin perinteistä tarrataulua, eli hyvästä suorituksesta tarra palkinnoksi ja esim. 10 tarran jälkeen joku vähän isompi palkinto. Tuo on myös hyvä konsti, että annetaan tietty aika pukea ja jos ei silloin ole valmista, niin lähdetään niissä kamppeissa mitkä silloin on päällä.

 

[Katziina]

Mun mielestä ei kannata vaatia lapsia olemaan aina iloisia pukemistilanteissa. Jos lapsia harmittaa, niin sitten heitä harmittaa. Kannattaa sanallistaa lapsen tunteet ("Nyt sua harmittaa se ja se, äitiäkin joskus harmittaa...") rauhalllisella äänellä lasten huudosta huolimatta ja olla läsnä. Mutta koska lapset osaavat kuitenkin jo pukea itse, heitä ei kannata ruveta pukemaan heidän puolestaan. Ja ymmärrän kyllä muuten varsin hyvin, että meinaa pinna palaa tuossa tilanteessa!

 

[ap]

ahaa... eli olisko kyse nyt tasapainon luomisesta, eli lapset saa ilmaista raivonsa mutta ei pompotella äitiä. olen jotenkin kokenut ehkä niin, että jos asetan liikaa rajoja, lapset joutuvat sellaiseen asemaan jossa esim itse olen lapsena joutunut olemaan, ja sen takia esim nyttemmin aikuisena mun on vaikea hallita vihaani. on esim raivareita, jotka on tosi lapsellisia. Sen takia en kai osaa noita rajoja lapsillekaan laittaa tarpeeksi "hyvin", en näe, mikä on hyvä raja ja mikä on liikaa vaadittu jne.

Tämä on kyllä tosi vaikeaa.

Ja toisaalta on myös sellaista, ettei mulla ole ollut oikeutta vihaan, koska mut on hiljennetty lapsena aika totaalisesti.

 

[Nannanapa]

siinä yhdyn myös edellisten vinkkeihin että saattaisin raahata jonkun kerran puolipukeiset lapset autoon ihan vaan näyttääkseni että äiti on tosissaan kun varoittaa huonosta käytöksestä.

Mä tein kerran näin ja heti joku ehätti kirjoittamaan lehteen yleisönpalstalle, että kauhee äiti jne :snotty:
Muksulla oli kumminkin muuten vaatteet ihan ok, vain takki puuttui...

tekikö mitään vaikutusta mukelon käytökseen?

Eipä tehny. Ei edes lehtikirjoitus auttanut tinttailuun

Nyt poika on 7, on kiltimpi kotona ja koulussa riehuu.
Tällä hetkellä kuljetaan adhd-tutkimuksissa.

 

[x]

Toisaalta mietin sitäkin, että onko huono juttu tukkia lasten turvat, ettei ne saa ilmaista raivoaan ikinä eikä missään tilanteessa? Vai onko se lapselle parempi, jos äiti vaan kestää ja kestää ikuisesti raivarit?

Kyllä raivoa ja turhautumista saa ilmaista, mutta mun mielestäni pukeminen, syöminen, nukkumaan meno, peseytyminen yms. pakolliset kuviot ovat sellaisia joissa on ihan oikein "tukkia turvat". Ne on asioita, joista lastenkin on osattava asiallisesti suoriutua ilman mitään ylimääräistä draamaa. Leikeissä, peleissä, kilpailuissa, askarteluissa jne. voi sitten raivota, jos siltä tuntuu.

 

[ap]

Kannattaa sanallistaa lapsen tunteet ("Nyt sua harmittaa se ja se, äitiäkin joskus harmittaa...") rauhalllisella äänellä lasten huudosta huolimatta ja olla läsnä.

Joo, mutta se lasten huuto on sitä luokkaa että ääneni ei siinä tilanteessa kanna mihinkään ja alan vaan itse hermostua, kun kukaan ei kuule. Joskus ollaan jälkeenpäin tilanteen helpottaessa puhuttu asiasta, mutta kun ei se tunnu nyt helpottavan yhtään. Molemmat lapset vielä hermostuvat toistensa raivoamisesta "eivätkä jaksa kuunnella toisen huutoa" ja sitten molemmat ulisee yhteen ääneen

 

[melli]

ahaa... eli olisko kyse nyt tasapainon luomisesta, eli lapset saa ilmaista raivonsa mutta ei pompotella äitiä. olen jotenkin kokenut ehkä niin, että jos asetan liikaa rajoja, lapset joutuvat sellaiseen asemaan jossa esim itse olen lapsena joutunut olemaan, ja sen takia esim nyttemmin aikuisena mun on vaikea hallita vihaani. on esim raivareita, jotka on tosi lapsellisia. Sen takia en kai osaa noita rajoja lapsillekaan laittaa tarpeeksi "hyvin", en näe, mikä on hyvä raja ja mikä on liikaa vaadittu jne.

Tämä on kyllä tosi vaikeaa.

Ja toisaalta on myös sellaista, ettei mulla ole ollut oikeutta vihaan, koska mut on hiljennetty lapsena aika totaalisesti.

sä voit tasapainottaa tota pelkoa sillä että juttelet rauhallisesti lastes kanssa ja kehotat niitä kertomaan mikä risoo ym. asiat voi puida muutenkin kuin raivolla, sen voit opettaa lapsilles.

 

[x]

Kannattaa sanallistaa lapsen tunteet ("Nyt sua harmittaa se ja se, äitiäkin joskus harmittaa...") rauhalllisella äänellä lasten huudosta huolimatta ja olla läsnä.

Joo, mutta se lasten huuto on sitä luokkaa että ääneni ei siinä tilanteessa kanna mihinkään ja alan vaan itse hermostua, kun kukaan ei kuule. Joskus ollaan jälkeenpäin tilanteen helpottaessa puhuttu asiasta, mutta kun ei se tunnu nyt helpottavan yhtään. Molemmat lapset vielä hermostuvat toistensa raivoamisesta "eivätkä jaksa kuunnella toisen huutoa" ja sitten molemmat ulisee yhteen ääneen

Mitäs jos toinen pukisi eri huoneessa kuin toinen? Kummallakin olisi oma rauha eivätkä ärsyttäisi toisiaan?

 

[ap]

Tiedän et se on totaalisen väärin alkaa itse huutamaan lasten päälle. Miten laitan rajat ja sanon, että mua ei pompotella, jos en huutamalla, koska muuten ne ei kuule? Jotenkin kai pelkään sitä, että jos en pysy tiukkana, romahdan ja alan itkemään ja sekään ei sitten ole hyvä. Kai se tasapaino vaan jostain on löydyttävä... jotenkin, joskus...

 

[ap]

Kannattaa sanallistaa lapsen tunteet ("Nyt sua harmittaa se ja se, äitiäkin joskus harmittaa...") rauhalllisella äänellä lasten huudosta huolimatta ja olla läsnä.

Joo, mutta se lasten huuto on sitä luokkaa että ääneni ei siinä tilanteessa kanna mihinkään ja alan vaan itse hermostua, kun kukaan ei kuule. Joskus ollaan jälkeenpäin tilanteen helpottaessa puhuttu asiasta, mutta kun ei se tunnu nyt helpottavan yhtään. Molemmat lapset vielä hermostuvat toistensa raivoamisesta "eivätkä jaksa kuunnella toisen huutoa" ja sitten molemmat ulisee yhteen ääneen

Mitäs jos toinen pukisi eri huoneessa kuin toinen? Kummallakin olisi oma rauha eivätkä ärsyttäisi toisiaan?

Ne unohtaa pukemisen ja alkaa leikkimään.