Lasten pieni ikäero ja nukkumapaikkajärjestelyt

Lasten ikäero tule olemaan 1v8kk. pienempän syntymään on enää reilu kuukausi ja mieteskelen nyt mitä me sitt tehdään...

Isompi on nukkunut jo jonkun aika pinnasängyssä meidän sängyn vieressä, viikko sitten häntä siireettiin "isoon sänkyyn" omaan huoneeseen, niin että minä tai mies nukutaan sielä patjalla lattialla. MIelestäni hän rupes herämään/itkemään useaamin yön aikana sen jälkeen, tutti on koko ajan kateessa ja "harhaile" sielä sängyssä kun se on leveämpi ja pidempi. Huomattava miinus, on että hän pääse sieltä itse pois, eli aamulla jos herää vaikka kuudelta niin nouse tai päiväunien aikana jos ei halu nukkumaan, niin nouse va leikkimaan....


En tiedä mitä tehdä: yks ehdotus olis, että isompi menis meidän huoneseen matkasänkyyn nukkumaan ja pienimpi sitten pinnasänkyyn, mutta miehen mielestä oisompi heräile jatkuvasti sitten vauvan itkusta...
Vai pitäiskö luovutta isosta sängystä ja antaa isomman lapsen nukkua pinnasängyssä meidän huoneessa ja vauva sitt nukkuis meidän sängysssä...

Miten teillä on tehty? ja toimiko se?

 

Meillä ikäeroa 1v 1kk ja me tehtiin niin että ennen vauvan syntymää isompi vieroitettiin ensinnäkin tutista, jolloin sitä ei tarvitse sylkeä pois ja sitten parkua sen perään, kun sitä ei löydy. Isompi siirrettiin nukkumaan isojen sänkyyn ensin viereemme ja kun se sujui, niin sitten omaan huoneeseen jossa jompikumpi vanhemmista nukkui patjan kanssa.

Vauvan syntymän jälkeen vauva nukkui osan yötä vieressä jo osan yöstä pinnasängyssä. Ei olisi tullut kuuloonkaan että lapset olisivat nukkuneet samassa huoneessa sillä vauvan yöitkut olisivat herättäneet myös taaperon. Ja koska taaperommekaan ei nuku koko yötä heräämättä kuin pari kertaa viikossa, niin myös taapero olisi sitten herättänyt puolestaan vauvan.

Lapset ovat nyt 1v8kk ja 7kk. Isompi nukkuu omassa sängyssään ja pääsääntöisesti isä nukkuu patjalla taaperon huoneessa. Mikäli mies olisi vähän parempi heräämään taaperon itkuun, hän voisi nukkua makuhuoneessa omassa sängyssä...mutta kun ei ole. Mies saattaa nukkuakuorsata vaikka taapero huutaisi pää punaisena.

Mä nukun vauvan kanssa, joka on muutama viikko sitten lopettanut yösyötöt. Todennäköisesti nyt on taas muutosten aika näissä nukkumisasioissa, eli koska mies ja vauva tykkäävät nukkua, niin mä varmaankin siirryn hoitamaan taaperoa yölliseen aikaan, koska herään itkuun herkästi.

Eli sitten on tilanne se, että minä, mies ja vauva nukutaan makkarissa ja taapero omassa huoneessaan. Kun taapero alkaa nukkumaan pääsääntöisest kaikki yöt läpi, siirtyy vauva ja taapero samaan huoneeseen nukkumaan.

Päiväunet taapero nukkuu monasti sohvalla juurikin siitä syystä, että saattaa huutaa muutoin pää punaisena ja estää näinollen vauvan nukkumisen. Välillä suostuu nukkumaan päikkärit omassa sängyssään ihan hyvin.
Päiväunille menoa pitää valvoa, eli yksin ei voi jättää nukahtamaan sillä muutoin likka kiipeää sängystä pois.

Eli meillä edetään ihan tilanteen mukaan

 

Meidän lapsilla on sama ikäero. Esikko siirtyi 10kk nukkumaan lastenhuoneeseen, vauva nukkui välissämme kunnes täytti 10kk ja muutti sitten myös lastenhuoneeseen nukkumaan. Sellaista yöllistä ravaamistahan se alkuun oli, seitsemänkin kertaa yössä nousin. Nykyään nukkuvat kuitenkin kummatkin läpi yön lastenhuoneessa. Ikää lapsilla nyt 4 ja 2.

 

Meillä ikäeroa vuos ja 3 viikkoa ja molemmat lapset on nukkunu alusta asti lasten huoneessa, vauva pinniksessa ja isompi jatkettavassa. Isompi siirtyi 10kk iässä jatkettavaan ja hyvin tottui. Muutaman kerran piti kantaa takas omaan sänkyyn.

 

Meillä isompi on siirtynyt meidän väliin ja vauva pinnasänkyyn. Eka yönä isompi vähän reagoi vauvan itkuihin, mutta myöhemmin on nukkunut tosi sikeästi vaikka vauva olisi kuinka huutanut.

 

tuun nyt toteamaan että ap. eikö olis kannattanu aiemmin aloittaa tämä "vieroitus hoito"?
Aika kova pala n. 1kk vieroittaa tutista, muutto omaan huoneeseen, sekä uusi sänky?
Jaksamisia.

 

Meil esikoisella ja keskimäisellä on ikäeroa 1v10kk. Esikoinen on nukkunu kokoajan omassa sängyssään, mut meidän huoneessa, samoten vauva on nukkunu meidän huoneessa pinniksessä. Kun vauva oli 9kk siirrettiin tytöt yhdessä omaan huoneeseen.
Meil tämä on toiminu sikäli hyvin, et ku isompi heräs yöllä pysty käyttämään yövaloa himmeällä ja sanottiin et vielä on yö, tarkisti et me ollaan vielä siinä ja jatkoi unia. Vauva on ollu aina hyvä uninen (toisin ku isosiskonsa).
Siirto omaan yhteiseen huoneeseen kävi mukavasti. Samalla siirsimme isomman isompaan sänkyyn (nukkui matalalaitaisessa pinnäsängyssä josta pääsi kyl halutessaan ite pois). Isommalla jäi tutti pos 1½v:nä pienemmällä tutti on vielä (on nyt reilu 10kk).

Lähtisin siitä että tutti pois (nyt on hyvä sauma ottaa ennen vauvan syntymää tai sit se siirtyy pitkälle) ja jos vain teidän huoneeseen mahtuu ottaisin kummatki lapset sinne nukkumaan. Sit mikäli vauva itkeskelee yöllä ja isompi herää itkuun, ni miettisin et nukkusko isä ja isompi samassa huoneessa ja äiti vauvan kanssa omassaan. Mä ite ressasin itkuisina öinä eniten sitä, et mies ei saa nukuttua ja sen pitää olla kuitenki aamulla 6:lta töissä. Isosisko ei meil ole heränny vauvan itkuihin.

Miettisin myös vauvalle vuokrasängyn hankkimista, jos et halua vieressä nukuttaa..

 

Mitä jos laitat isomman pinnasängyssä omaan huoneeseen jos et kerran saa pysymään isossa sängyssä?

 

Meillä ikäero lapsilla karvan alle vuosi Eli mentiin niin että vanhempi siirrettiin omaan huoneeseen itkuhälärin päähän jo muutama kuukausi ennen kuopuksen syntymään. Pinnasängyssä, ei edes ajateltu siinä kohtaa "isojen" sänkyä. Esikko niin liikkuvaista sorttia unissaan että pinnat "piti aisoissa". Itseasiassa esikko nukkuin aina tuonne 2 vuotiaaks saakka pinnasängyssä kun mahtui; juurikin tuo unessa liikkumisen vuoksi. Siirto omaan huoneeseen oli yllättävän helppo, oikeastaan siitä lähtien alkoikin nukkua täysiä öitä, liekkö heräillyt mun tai miehen kuorsukseen meidän huoneessa. Senkin vuoksi oli helppoa kun lapsi oli tottunut jo nukahtamaan yksin, toki tassuttelua harjoitettiin, mutta ei varsinaista nukuttamista.

Kun kuopus syntyi niin hän sitten nukkui toisessa pinniksessä meidän huoneessa. Näin isompi ei häiriintynyt vauvasta ja sai nukkua posottaa öitään. Toki yöheräilyjäkin oli, mutta ei juuri nimeksikään. Ja onneksi taas pienempi ei heräillyt itkuhälärin läpi kuuluvaan ääneen, kuitenkin nopsaan sen sai laitettua hiljemmälle jos isompi sattui heräämään.

Tutti ongelmaa meillä ei ollut, osas sen aika hienosti löytää itsekin siinä vaiheessa(huoneessa yövalo)...tosin sängyssä oli kyllä useampi tutti.

 

meillä lapsilla 1v ja 1kk ikäeroa. esikoinen tällähetkellä 1.3kk ja nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessaan ja vauva joka 2kk nukkuu kehdossa meidän vieressä. esikoinen ei todellakaan ole valmis vielä lasten sänkyyn.

 

Olisi kyllä kannattanut aloittaa tuo uuteen sänkyyn ja omaan huoneeseen totettelu jo aiemmin. Se ei hetkessä käy.
Mahtuuko se "isosänky" teidän makkariin? Totuttaisitte esikoisen nukkumaan/pysymään sängyssä siellä teidän huoneessa ja sitten jossain vaiheessa siirrätte hänet omaan huoneeseen.

Meillä ikäeroa 2v ja esikoinen siirrettiin isoon sänkyyn 4 kk ennen vauvan syntymää. Omassa huoneessa hän on nukkunut aina. Vauva nyt 6 viikkoa ja hänkin nukkuu omassa huoneessa.

 

Miltäs kuulostas se tuttu ja turvallinen oma vanha pinnis siellä omassa huoneessa? Ei liikaa muutoksia kuitenkaan kerralla, ja miksi ei se tuttikin vielä voi olla jos kovin sitkeästi pitää siitä kiinni? Meinaan vaan että pienelle ihmiselle on tulossa iso muutos (vaikkakin hyvin luonnollinen) kun pikkusisarrus syntyy. Tuttu sänky ja sitten ehkä se turvallinen tutti on vanhaa tuttua, huone uusi. Ehkä vauva voisi alkuun nukkua joko teidän vieressä (jos toista sänkyä ette osta/vuokraa) tai sitten vaikka siinä matkasängyssä kunnon patjalla tai vaikka äitiyspakkauksen laatikossa.

Jokunen kuukausi, puoli vuotta niin luulen että isompikin alkaa paremmin pysyä isojen sängyssä. Itselläni neljä lasta ja isojen sänkyyn ovat siirtyneet hyvin eri-ikäisinä. Nuo nuppuset kun on niin erillaisia, toinen nukkuu paikallaan nätisti kuin tukki jo vuotiaana kun toinen taas meuhkasi unissaa niin paljon että pinnoista päästiin vasta 2v3kk. Kolmas oli kiipeilijä, pinnoja olis vielä tarvinnut, mut kun kapus, siirtyi isojen sänkyyn 1v4kk...

 

Meillä 1v1kk lasten ikäero. Esikoinen siirtyi isojen sänkyyn pari kuukautta ennen vauvan syntymää, osittain myös siksi että oppi kiipeämään pinniksen laidalle. Eli turvallisuussyistä Samassa huoneessa meidän oli pakkokin nukkua, koska oli vain yksi makuuhuone. Isojen sänkyyn siirto onnistui ihan hyvin, samalla luovuttiin unimaidosta ja tuttipullosta muutenkin, tutin annettiin vielä olla. Nukutettiin niin, että itse mentiin viereen makoilemaan; en olisi ison mahan kanssa jaksanut alkaa kanniskella satoja kertoja sänkyyn takaisin

Vauva kun sitten saapui, tottakai häiritsi esikoista kun sitä yötouhua oli hänen kanssaan niin paljon. Ensimmäinen kuukausi meni niin, että nukuin vauvan kanssa olkkarissa, joka oli ihan hyvä koska suurimmaksi osaksi valvottiin. Mieheni oli tuolloin isyyslomalla ja kesälomalla, joten sain välillä itsekin nukkua. Sitten kun miehen piti taas mennä töihin, oli pakko saada yöt jotenkin toimimaan, ja siirryttiin vauvan kanssa makkariin. Esikoiselta kesti ehkä yhden yön tottua vauvaan, ei herännyt edes itkuun lopulta Toki isompikin vielä tuossa iässä heräili, ehkä kaksivuotiaasta on nukkunut täysiä öitä.

Vauva nukkui meidän vieressä kaksivuotiaaksi asti, isoveikka omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. Pienempi meillä nukkui tosi levottomasti ja välillä oli tosi vaikeita jaksoja, mutta niistä selvittiin. Jos tuolloin olisi ollut ylimääräinen huone, niin pikkuinen olisi saanut varmastikin siirtyä sinne... Sitten muutettiin isompaan asuntoon ja lapset saivat oman yhteisen huoneen. Molemmat nukkuvat nykyään kohtuullisen hyvin yönsä, nuorempi kyllä herättelee vielä. Nyt ovat 2v3kk ja 3v4kk siis

 

Mä en oo koskaan ymmärtäny sitä, että mennään patjan kanssa nukkumaan lapsen huoneen lattialle..Se vaan ei tule toimimaan, silloin lapselle tulee käsitys, että tämä on nyt joku hirveä pelottava juttu, kun isä/äiti "joutuu" tulemaan patjan kanssa lattialle nukkumaan. Kyllä se niin pitää tehdä, että kun omaan huoneeseen siirrytään, niin ensinnäkin siitä puhutaan lapselle tyyliin "olet jo niin iso ja reipas, että saat nukkua yksin omassa huoneessa". Sitten illalla, varsinkin ensimmäisinä, voidaan istua hetki lapsen sängyn reunalla, silitellä ym. ja sitten poistua huoneesta. Oven voi jättää raolleen ja jos lapsi ei rauhoitu, tehdään niinkuin unikoulussa: Käydään vaikka 500 kertaa peittelemässä, suukottamassa ja toivottamassa hyvät yöt. Korkeintaan pari kolme ensimmäistä iltaa voi olla hankalia, mutta sitten lapsi tottuu nukahtamaan yksin. Tämän sanon vinkiksi, neljän lapsen kanssa toimivaksi todenneena.

 

Meillä ikäeroa 1v4kk ja isompi nukkui omassa huoneessaan jo vuoden ikäisestä asti, siirtyi isoon sänkyyn joskus 1v6kk muistaakseni, siihen asti nukkui pinnasängyssä ja vauva meidän vieressä/kedossa. Olisi saanut nukkua pinniksessä vielä monta kuukautta mutta alkoi kiipeämään laidan yli niin oli pakko vaihtaa.

Mä en myöskään koskaan ole ymmrätänyt tota patja lattialle systeemiä, meillä näin tehty vain sillon kun lapsi on ollut todella kipeenä.

Meillä ei ole myöskään ksokaan ollut ongelmaa että lapsi olisi alkanut keskellä yötä leikkimään tai lähtenyt kävelemään ympäritaloa, aina huutaa meidät paikalle kun herää mutta nukkuu yönsä suht hyvin heräilemättä, kiitos unikoulun. satoja palautuksia vaan omaan sänkyyn.

 

Meillä oli alkuun oma iso sänky meidän huoneessa pinnasängyn lisäksi. Eipä juuri haitannut isomman unia. Myöhemmin siirrettiin isomman sänky omaan huoneeseen. Siinä vaiheessa kun rupesi vaeltelemaan viereen sieltä omasta huoneestaan, laitettiin hänelle patja lattialle ja siihen oli lupa tulla nukkumaan, jos yöllä herättyään ei uskaltanut yksin nukkua omassa huoneessa. Hän on ihan toivoton tapaus viereen nukkumaan levottumuutensa takia, olen mm. saanut keskellä yötä potkun leukaani hänen pyöriessään.
Minäkään en mitään patjoja lapsen huoneeseen aikuiselle suosittele. Meillä on toiminut, että ovi on raollaan ja eteisessä pitää olla valot päällä nukkumaan mennessä.

 

Meillä aikanaan toisen lapsen tullessa taloon molemmat lapset nukkuivat samassa makkarissa meidän kanssamme. Isompi omassa sängyssään ja vauva pinnasängyssä. Isompi siirrettiin paria kuukautta ennen toisen lapsen syntymää uuteen sänkyyn, jotta ei tule liian montaa muutosta lyhyelle ajalle. Eikä isompi heräillyt vauvan itkuun vaikka joskus yöllä vauva saattoi itkeä kovastikin.

 

Meillä ikäero 1,3v. vauvan synnyttyä meidän esikoinen jatkoi nukkumista omassa pinnasängyssä, joka oli meidän sängyssä kiinni ja laita pois. Vauva nukkui ensimmäiset puolivuotta meidän sängyssä omassa "pesässä".

Me vanhemmat vaihdettiin huoneesta pois, kun nuorempi oli 8kk, silloin vanhemmalle hommattiin uusi sänky. Ei ollut minkäänlaisia ongelmia nukuttamisessa/ nukahtamisessa. Oppivat nukkumaan paremmin, kun eivät heränneet aamuisin, mun lähtiessä töihin. (Meillä siis isi hoiti lapset kotona),

Tutti jätettiin esikoiselta pois vasta tasan 2v. Ilman minkäänlaisia esipuheita. Nukkumaan mentiin vain ilman tuttia. Hyvin meni ja helposti pääsi tutista eroon.

Ainiin Oltiin tosiaan vaihdettu tutti aiemmin sellaiseen vastasyntyneen tuttiin, joka ei meinanannut pysyä enään suussa ollenkaan. Oli yllättävän hyvä konsti.

 

Meillä keskimmäinen siirtyi nukkumaan jatkettavaan lasten sänkyyn ja vauva pinnikseen, molemmat olivat meidän makkarissa. Keskimmäinen nukkui niin syvästi ettei kyllä vauvan itkuihin herännyt, eikä vauva meillä kovasti itkenytkään, kun pääsi heti rinnalle.

Pojat siirtyivät nukkumaan yhteiseen huoneeseen vasta vuosi sitten, siihen asti nukkuivat meidän makkarissa. Olivat tuolloin 4- ja 7-vuotiaat. Meillä tämä järjestely johtui siitä, etten halunnut laittaa esikoista nukkumaan eri kerrokseen aiemmin. Meillä on siis 1 makkari alakerrassa ja 2 yläkerrassa.

 

[QUOTE="vanhuksen" neuvoja;22357963]Mä en oo koskaan ymmärtäny sitä, että mennään patjan kanssa nukkumaan lapsen huoneen lattialle..Se vaan ei tule toimimaan, silloin lapselle tulee käsitys, että tämä on nyt joku hirveä pelottava juttu, kun isä/äiti "joutuu" tulemaan patjan kanssa lattialle nukkumaan. Kyllä se niin pitää tehdä, että kun omaan huoneeseen siirrytään, niin ensinnäkin siitä puhutaan lapselle tyyliin "olet jo niin iso ja reipas, että saat nukkua yksin omassa huoneessa". Sitten illalla, varsinkin ensimmäisinä, voidaan istua hetki lapsen sängyn reunalla, silitellä ym. ja sitten poistua huoneesta. Oven voi jättää raolleen ja jos lapsi ei rauhoitu, tehdään niinkuin unikoulussa: Käydään vaikka 500 kertaa peittelemässä, suukottamassa ja toivottamassa hyvät yöt. Korkeintaan pari kolme ensimmäistä iltaa voi olla hankalia, mutta sitten lapsi tottuu nukahtamaan yksin. Tämän sanon vinkiksi, neljän lapsen kanssa toimivaksi todenneena. [/QUOTE]

Kiva vinkki, mutta ei lainkaan kaikilla toimiva. Varmasti monella se toimii, mutta on ihan oikeasti olemassa lapsia jotka eivät rauhoitu 3-4 illassa. Meillä ei rauhoituttu edes 6 viikon aikana! Tämän jälkeen sekä lapsi että vanhemmat olivat totaali loppu ja siirryimme takaisin pehmeisiin, meille paremmin sopiviin keinoihin. Meilläkin on lapsia enemmän kuin yksi, eikä vanhimman tai nuorimman nukkumisessa ole mitään ongelmaa. Peitto päälle, suukko ja se on siinä. Mutta keskimmäinen...hän on niin temperamenttinen lapsi kaikin puolin, että oksat pois. Ja oli siis täysin turha kuvitellakaan että 3-4 yötä olisi riittänyt siihen että hän olisi oppinut nukkumaan yksin.

Hassua että joku muu määrittelee sen, mikä kullekin perheelle sopii ja toimii. Mä kun koen että se patjalla nukkuminen on ollut meille ehdottoman paras ratkaisu. Isä nukuttaa lapsen menemällä itsekin siihen patjalle samaan aikaan nukkumaan. Mikäli hän menee nukkumaan makuhuoneeseen, ei hän herää lapsen itkuun yöllä. Joten en ymmärrä mikä tässä nyt on niin kovin huono asia.

Eikä se vanhemman läsnäolo nukahtamistilanteessa lapselle viestitä mistään kauhujutuista. Tuon logiikan mukaan syöminenkin on pelottavaa, koska se tehdään muun perheen kanssa samaan aikaan pöydän ääressä, eikä yksin. Ei meillä ainakaan lapsi pidä epänormaalina sitä, että vanhempi nukkuu hänen kanssaan, sillä se on meillä ihan normaalia.

 

Ensinnäkin lapselle ei saa tehdä liikaa muutoksia kerralla! Herranen aika. Ja kohta tulee vielä vauva taloon. Miltä mahtaa esikoisesta tuntua, kun hän joutuu nukkuu yksin ja vauva on vanhempien kanssa? Noin pieni yksin omaan huoneeseen, mun mielestä se on luonnotonta. Ja monet painiikin noitten ongelmien kaa. Kun lapsi ei osaa nukkua yksinään.

 

Lapsen oma sänky vanhempien makkariin, vauva nukkuu sivuvaunussa, kopassa tai vanhempien sängyssä.

Jos ei ole tilaa, niin parisängyn voi työntää nurkkaan kiinni ja vauva nukkuu seinän puolella.

 

Meillä kakkosen ja kolmosen ikäero 1,5v. Kakkonen vieroitettiin tutista ennen kolmosen syntymää ja siirrettiin välistämme jatkettavaan sänkyyn nukkumaan ja sänky makuuhuoneessamme. Kaikki saivat nukkua ilman yöheräämisiä (tietty vauva nyt heräili ja minä, muttei muut).

 

Mä en käsitä, miksi lapsen tai vauvan pitäisi nukkua yksinään, jos se ei häneltä heti luonnistu? Että sitä pitää huudattamalla huudattaa tai viedä sata kertaa huoneeseen.

Kun vauva / lapsi saa nukkua vanhempien huoneessa omassa sängyssään mitään iltataisteluja tai yöllisiä ravauksia ei yksinkertaisesti ole.

 

Lasten ikäero tule olemaan 1v8kk. pienempän syntymään on enää reilu kuukausi ja mieteskelen nyt mitä me sitt tehdään...

Isompi on nukkunut jo jonkun aika pinnasängyssä meidän sängyn vieressä, viikko sitten häntä siireettiin "isoon sänkyyn" omaan huoneeseen, niin että minä tai mies nukutaan sielä patjalla lattialla. MIelestäni hän rupes herämään/itkemään useaamin yön aikana sen jälkeen, tutti on koko ajan kateessa ja "harhaile" sielä sängyssä kun se on leveämpi ja pidempi. Huomattava miinus, on että hän pääse sieltä itse pois, eli aamulla jos herää vaikka kuudelta niin nouse tai päiväunien aikana jos ei halu nukkumaan, niin nouse va leikkimaan....


En tiedä mitä tehdä: yks ehdotus olis, että isompi menis meidän huoneseen matkasänkyyn nukkumaan ja pienimpi sitten pinnasänkyyn, mutta miehen mielestä oisompi heräile jatkuvasti sitten vauvan itkusta...
Vai pitäiskö luovutta isosta sängystä ja antaa isomman lapsen nukkua pinnasängyssä meidän huoneessa ja vauva sitt nukkuis meidän sängysssä...

Miten teillä on tehty? ja toimiko se?

Ei isompaa matkasänkyyn, se on huono selälle. Mahtuuks se lastensänky teidän makkariin? Siinähän on ongelma ratkaistu.

Jos vauva ja lapsi kovasti herättelevät toisiaan, niin te vanhemmat voitte jalkautua. Eihän teidän samassa makuuhuoneessa tarvitse nukkua tai onko pakko? Toinen nukkuu vauvan kaa ja toinen sen taaperon kanssa. Näin vauvan itku ei herätä lasta, eikä lapsen mahdollinen yömekkalointi herätä vauvaa.