Lasten kokeilunhalu, "luonnonlapset", vs. tiukka kasvatus. Onko kaikille vanhempien kielloille perusteita?

[Moraalinvartija]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28653823]
Mitä lumen ym. syömiseen tulee, noudatan vanhan ammattikasvattajien neuvoa: kun tietää miltä kissanp**ka maistuu, ei sitä enää tee mieli.[/QUOTE]

Näinhän se on. Kantapääkoulu on paras.

 

[har]

Joo ja sitten yksi: mun yks kaveri vaatii aina lapsilleen päähineen kesäisin, vaikka olisi pilvinen keli. Mikä järki on viettää koko kesä hautoen jotain hatunreuhkaa päässään? Aurinkoinen keli on erikseen.

Jotkut yksilöt on vaan helpompi totuttaa siihen että hattu on aina päässä niin ei tarvi joka kerta taistella sitten kun sitä oikeasti tarvitaan. "ÄÄÄÄÄÄÄ ku eihän eilenkään tarvinut olla..." Meiltä löytyy yksi tällainen. En tosin ota koiskeita siitä jos ehtii livahtaa pihalle ilman päähinettä ja joka tapauksessa se löytyy jostain naapurin terassin nurkasta varttitunnin päästä

Tuttavapiiristä löytyy yksi tapaus joka ei anna lapsen pitää lippistä vinossa. Joko lippa suoraan eteenpäin tai sitten hatun voi vaikka viedä kirppikselle jos ei kerta sitä osata käyttää oikein. Tuohon mun on vähän hankala löytää perusteita.

 

["vieras"]

Ei kai nämä kasvatusasiat ole sukupuolisidonnaisia, ainakaan kasvattajan sukupuoleen - ehkä lapsiin suhtaudutaan eri tavoin: toiset asiat ovat sallitumpia toiselel sukupuolelle ja päinvastoin? Enemmän kai on kyse omista arvoista ja omasta taustasta. Meillä minä olen se sallivampi ja riehumaan yllyttävämpi. Olen itse ollut kiltti ja rauhallinen ja "näkymätön" lapsi, joten yritän tietoisesti antaa lapselle mahdollisuuden estottomuuteen ja riehaantumiseen - hyvien käytöstapojen rajoissa. Mies taas... No, ei saisi juosta, ei saisi ikinä yhtään pelleillä ruokapöydässä, ei pikkasen puutarhaletkulla suhauttaa. Ja lapsellekin se pitää kovaa kuria.

 

[Echo]

[QUOTE="vieras";28653891]Ei kai nämä kasvatusasiat ole sukupuolisidonnaisia, ainakaan kasvattajan sukupuoleen - ehkä lapsiin suhtaudutaan eri tavoin: toiset asiat ovat sallitumpia toiselel sukupuolelle ja päinvastoin? Enemmän kai on kyse omista arvoista ja omasta taustasta. Meillä minä olen se sallivampi ja riehumaan yllyttävämpi. Olen itse ollut kiltti ja rauhallinen ja "näkymätön" lapsi, joten yritän tietoisesti antaa lapselle mahdollisuuden estottomuuteen ja riehaantumiseen - hyvien käytöstapojen rajoissa. Mies taas... No, ei saisi juosta, ei saisi ikinä yhtään pelleillä ruokapöydässä, ei pikkasen puutarhaletkulla suhauttaa. Ja lapsellekin se pitää kovaa kuria.[/QUOTE]

Mies on kanssa meistä se varovaisempi osapuoli. Mä joudun riiputtamaan lapsia pää alaspäin sylissä, harjoittamaan käsillä kävelyä jaloista kiinnipitäen, opettamaan trampoliinihypyt, raahata tutustumaan urheilulajeihin...no, toisaalta on kiva kun tuo mies on varovainen, hänen huomaansa pystyy aina uskomaan lapset, mutta joskus tunnen itseni vähän liian äijäksi. Jos mun mies hoitaisi tuon em. listan niin mun ei tarvitsisi noita hoitaa.
Mun mies on vanhojen ja ei kovin nuorekkaiden vanhempien kasvattama, ja se näkyy hyvällä ja huonolla tavalla.

 

["vieras"]

Lapsuushan on just sitä aikaa, kun saa mennä kaatosateeseen juoksemaan, hyppiä lätäköissä tai juosta sadettajan alle. Niin kauan kun ei kiusaa muita tai ole vaarassa, niin saa tehdä "tyhmiäkin" juttuja, mun mielestä on turha kieltää asioita joista ei ole haittaa. Lapset kuitenkin tottelee ja uskoo, että siellä kurakossa saa loiskia silloin kun on sille sopiva aika ja varustus, ei silloin kun ollaan pyhävaatteissa lähdössä häihin... Lapsen mielestä esimerkiksi muovailuvahassa hauskin juttu on, kun sillä kuorruttaa jonkun lelun, joten annan sitten tehdä niin, kunhan pysyy pöydässä ja käyttää annettuja leluja, eikä sotke koko lelukaapin sisältöä. Tai sillon kun vessapaperin vetäminen pitkin taloa on ollut hauska juttu, niin olen antanut oman rullan, ei ole sen jälkeen ollut tarvetta käydä tyhjäämässä aina vessasta paperia salaa. 2-vuotias saa leipoa itse kun annan oikean määrän aineksia joita mitata ja sekoittaa, vaikka itse tekisin nopeammin ja vähemmällä sotkulla Eipähän tarvitse kuunnella narinaa, että on tylsää, ja nopeasti lapsi kehittyy tekemään ilman kamalaaa sotkuakin, ja jälkiäkin alkaa siivoamaan oma-alotteisesti, kun on niin kiva suihkauttaa ensin suihkepullolla ja sitten pyyhkiä omalla rätillä

 

[MarieHos]

Veden kanssa olen tarkka.
Itse olen meinannut pienenä kahdesti hukkua, niin kyllä, olen traumatisoitunut yhdistelmästä uimataidoton+vesi. Lapsille sitä en tietenkään näytä kuinka kauhusta kankea olen kun vähänkään syvemmälle menee, mutta silmä kovana pitää olla. Todellakin tarkkana.

Muuten olen myös aika rempseä. Kielloille mietin aina, onko sille oikeasti syytä. Sohvilla pomppimiset on meillä kiellettyjä, molemmista sohvista nuo on saanee jo käsinojat rikki...
Joskus joutuu rajottaa huutamista, leikit menee vähän liian rajuiksi ja täällä huudetaan suoraa huutoa. Sillon en sellaista suvaitse, kun on vauvan päikkäriaika. Saa leikkiä, mutta pitää osata myös rauhoittua.

Vältän tuota turhaa kieltämistä myös siksi, että sittenkun lasta oikeasti pitää kieltää jostain niin helpommin nuo uskoo sen. Kun parille asialle laittaa kiellon niin nopeesti menee kielto perille. Kun jos joka asiasta kieltää, niin lapset kuulee vaan 'jäkäjäkäjäkäjäkä' ja unohdetaan täysin mitä se mutsi äsken sanokaan.

Kiipeilytelineet ym. on noille tutuksi kyllä tulleet jo pienestä. Jos on intoa ja halua kiipeillä niin siinähän kiipeilee. Siinä se taitokin kehittyy.
Nuorempi onkin 2-vuotiaana mätkähtänyt kiipeilytelineestä maahan, onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt.
Kolhut ja naarmut myös kuuluu lapsuuteen, en sen vuoksi ala asioita kieltämään koska "suhun kuitenkin sattuu". Aika hyvin lapset on kuitenkin omat rajansa tunnistaneet, jos ei taitoa ole, niin korkeammalle ei olla kiivetty.

 

["vieras"]

Meillä on varmaan sallittu monta toisten mielestä vaarallista asiaa, ja toisaalta kielletty monta vaaratonta/harmitonta asiaa. Meillä ei esim. seisoskella pöydillä, ja jos haluaa päristää sylkeä niin saa mennä vessaan. Sen sijaan lapsi saa kyllä maistaa lunta, hiekkaa ja multaakin, jos siltä tuntuu. Hiekkaa ja multaa ei tosin sovin purra. Ruoalla saa leikkiä, kunhan se leikki keskittyy siihen lautaselle ja omiin käsiin eikä pitkin pöytää ja hiuksiin. Sateessa saa pööpöillä ulkona ilman kunnollisia sadevaatteita, lapset saa kastua ja saa tulla vaikka kylmäkin. Sisällä saa ja pitää juosta ainakin vielä nyt kun lapsi on kovin pieni ja pikemminkin paikallaan kököttämiseen paneutunut kuin riekkuja Äidin ristikkolehteen saa piirtää ihan vapaasti jos siitä tulee onnelliseksi. Ja en kyllä koko ajan ole puseronkauluksessa kiinni kun lapsi kahlaa rantavedessä, vaikka toki valvon tilannetta. Kylpyvettä saa juoda.

Mutta tosiaan, joistain asioista olen ympäristöä ahdistavan tarkka. Pyörän selässä on aina kypärä päässä, autossa on oltava aina asianmukainen turvaistuin (eikä mitään "me vaan vähän mökkitiellä...") ja trampoliinilla lapseni hyppii yksin tai säännöt tuntevan aikuisen kanssa (eli aikuinen ei hypi kovaa tai eri tahtiin lapsen kanssa). Sylkeä ei vaihdeta muiden ihmisten kanssa, jos se vain on vältettävissä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28654568]Meillä on varmaan sallittu monta toisten mielestä vaarallista asiaa, ja toisaalta kielletty monta vaaratonta/harmitonta asiaa. Meillä ei esim. seisoskella pöydillä, ja jos haluaa päristää sylkeä niin saa mennä vessaan. Sen sijaan lapsi saa kyllä maistaa lunta, hiekkaa ja multaakin, jos siltä tuntuu. Hiekkaa ja multaa ei tosin sovin purra. Ruoalla saa leikkiä, kunhan se leikki keskittyy siihen lautaselle ja omiin käsiin eikä pitkin pöytää ja hiuksiin. Sateessa saa pööpöillä ulkona ilman kunnollisia sadevaatteita, lapset saa kastua ja saa tulla vaikka kylmäkin. Sisällä saa ja pitää juosta ainakin vielä nyt kun lapsi on kovin pieni ja pikemminkin paikallaan kököttämiseen paneutunut kuin riekkuja Äidin ristikkolehteen saa piirtää ihan vapaasti jos siitä tulee onnelliseksi. Ja en kyllä koko ajan ole puseronkauluksessa kiinni kun lapsi kahlaa rantavedessä, vaikka toki valvon tilannetta. Kylpyvettä saa juoda.

Mutta tosiaan, joistain asioista olen ympäristöä ahdistavan tarkka. Pyörän selässä on aina kypärä päässä, autossa on oltava aina asianmukainen turvaistuin (eikä mitään "me vaan vähän mökkitiellä...") ja trampoliinilla lapseni hyppii yksin tai säännöt tuntevan aikuisen kanssa (eli aikuinen ei hypi kovaa tai eri tahtiin lapsen kanssa). Sylkeä ei vaihdeta muiden ihmisten kanssa, jos se vain on vältettävissä.[/QUOTE]


Ai niin, ja minä olen meistä se joka antaa lapsen mennä vapaammin, kiivetä ja tutkia, vaikka siihen pieniä riskejä sisältyisikin. Mies on paljon varovaisempi sen suhteen ettei lapsi vain putoa tai saa vaikkapa tikkuja. Enkä sano, kummanko tapa olisi parempi, josko tässä yhteistyössä saisi ihmisen kasvatettua...

 

["kahden äiti"]

Kyllä meillä on melko tiukat säännöt 8v ja 7v tytöillä, vaikka ovatkin aika rasavillejä.
Saavat kyllä kiipeillä, mutta sohvalla ei taiteilla eikä sisällä juosta, turhia tavaroita ei saa levitellä. Autossa istuu tokalle menevä vyöistuimessa ja ekalle menevä turvaistuimessa kun liikutaan omalla autolla.
Retkiveneellä liikuttaessa pellareita täytyy pitää molempien koko ajan koska nuorempi on melkeinpä uimataidoton, mutta ne päällä saakin kiivetä sitten keulakannelle ja tyynellä kelillä vaikka katollekin. Trampalla saa hyppiä kahdestaan jos on iisisti. Auringonpaisteella aurinkolaseja ja lakkia, vähän väliä pitää juoda. Kun on pesispeli, niin kentälle ei mennä ilman laseja ja jotain huivia.
Mökillä ollessa saa vaellella metsässä, jos isommalla on puhelin.