Lasten kokeilunhalu, "luonnonlapset", vs. tiukka kasvatus. Onko kaikille vanhempien kielloille perusteita?

[Echo]

En osannut tuota otsikkoa muotoilla.

Mä olen miettinyt paljon että olenkohan jossain määrin vapaamielinen äiti, tai liian rempseä, jopa äijämäinen. Mutta kun usein tunnutaan kieltävän se mikä lapsesta on just todella hauskaa, mikä kehittäisi hyvin motoriikkaa tai mitä lapsi haluaisi tutkia. Huom, semmoiseen oikeasti vaaralliseen en yllytä, ja yritän huomioida ikätason ja lapsen luonteen.

Esimerkkejä tuttujeni kieltämistä asioista, joita sallisin edes joskus:

-Lumen syönti. Jos ei ole koiran pissimää, tallottua tai kuraista lunta, niin syököön muksu lunta vaikka sata kiloa.
- Tuore keissi viikonlopulta: joskus elämässä pitää päästä kastelemaan puutarhaletkulla muut ihmiset.
- Kouluikäisen pitää päästä kiipeilemään puissa vapaasti, kunhan kiipeilyn perusjutut on opetettu (eli aina pitää olla jalansija, kaikki oksat ei kestä).
- N. 5-vuotias voi mennä järvessä kaulaa myöten kahlaamaan, edellytyksenä se että vanhemman pitää olla valmiina heti säntäämään järveen jos jotain sattuisi.

Mitä mieltä muut? Onko meidän äitien kasvatus joskus liian...naisellista?

 

["näin meillä"]

En osannut tuota otsikkoa muotoilla.

Mä olen miettinyt paljon että olenkohan jossain määrin vapaamielinen äiti, tai liian rempseä, jopa äijämäinen. Mutta kun usein tunnutaan kieltävän se mikä lapsesta on just todella hauskaa, mikä kehittäisi hyvin motoriikkaa tai mitä lapsi haluaisi tutkia. Huom, semmoiseen oikeasti vaaralliseen en yllytä, ja yritän huomioida ikätason ja lapsen luonteen.

Esimerkkejä tuttujeni kieltämistä asioista, joita sallisin edes joskus:

-Lumen syönti. Jos ei ole koiran pissimää, tallottua tai kuraista lunta, niin syököön muksu lunta vaikka sata kiloa.
- Tuore keissi viikonlopulta: joskus elämässä pitää päästä kastelemaan puutarhaletkulla muut ihmiset.
- Kouluikäisen pitää päästä kiipeilemään puissa vapaasti, kunhan kiipeilyn perusjutut on opetettu (eli aina pitää olla jalansija, kaikki oksat ei kestä).
- N. 5-vuotias voi mennä järvessä kaulaa myöten kahlaamaan, edellytyksenä se että vanhemman pitää olla valmiina heti säntäämään järveen jos jotain sattuisi.

Mitä mieltä muut? Onko meidän äitien kasvatus joskus liian...naisellista?

Lumi ok minullekin, puutarhaletku ok, puissa kiipeilee vain taitojensa mukaan, 5-vuotias uimataidoton ei todellakaan yksinään kahlaile kaulaa myöten. Hukkumiseen riittää yksi kunnon veden henkeen veto.
Olen varmaan tiukka äiti, mutta meillä ei esim juosta sisällä tai hypitä sohvilla.

 

[Echo]

[QUOTE="näin meillä";28653601]Lumi ok minullekin, puutarhaletku ok, puissa kiipeilee vain taitojensa mukaan, 5-vuotias uimataidoton ei todellakaan yksinään kahlaile kaulaa myöten. Hukkumiseen riittää yksi kunnon veden henkeen veto.
Olen varmaan tiukka äiti, mutta meillä ei esim juosta sisällä tai hypitä sohvilla.[/QUOTE]

Hmm, tuo uimajuttu rupes mua mietityttämään, olet oikeassa siinä. Sohvilla ei hypitä, mutta sisällä pitää saada ehdottomasti juosta (en salli kodin ulkopuolisissa jutuissa sisällä juoksemista).

 

[leijona-76]

Minäkin oon suht rento kasvattaja vaikka samalla tiukka. Pyrin huomioimaan iän ja taitotason. Uimataidoton ei saa olla järvessä kaulaa myöten ellei aikuinen ole siinä aivan vieressä uimassa itsekin, lunta mun 5v söi aikasemmin niin että oli jatkuva yskä joka loppui kun kiellettiin se lumen lappaminen jne...ei se maistelu mitään mutta ei sitä kilotolkulla kannata vetää. Kiipeillä se saa suht vapaasti ja kokeilla kykyjään.

 

[vierasäiti]

No lunta en anna syödä mielin määrin, siitä tulee helposti yrjötauti koska bakteerit ei siitä näy. Samaten uimataidoton ei kahlaile yksin missään, ellen ole siinä vieressä (jos lapsi menee pinnan alle ja sä olet rannassa, niin hyvin vaikeaa voi olla enään löytää sitä lasta pinnan alta kun paikalle pääset).

Kuulostaa mun mielestä ihan normikasvatukselta, ei lepsulta eikä tiukalta. Meilläkään ei esim. juosta sisällä tai hypitä sohville. Enemmän nykyään törmää liian lepsuihin otteisiin tai jopa totaaliseen kasvatuksen puutteeseen, kuin liian tiukkaan kasvatukseen. Ja niin, selvät ja tiukat rajat ei tarkoita etteikö lapsi saisi silti tutkia ja kokea maailmaa....

 

["mamma"]

Olen samaa mieltä kaikesta paetsi tuo lumen syönti, ei ole todellakaan ok ottaa ulkona käteensä jotakin ja pistää se suuhun. Suuhun laitetaan vain ruokaa juomaa ja hammasharja.

 

[Viikate]

Jos janan toisessa päässä on "luonnonlapset" ja toisessa tiukka ja kieltävä kasvatus, pyrin olemaan siinä sopivassa välimaastossa Sohvilla ei hypitä hervottomasti ketsuppipulloa heilutellen, mutta parhaana kura-aikana saa käydä kurapallosotaa pihalla. Pesu tapahtuu sitten puutarhaletkulla Puuhun saa (ja pitää!) kiivetä, kunhan on hyvät jalansijat.

 

[leijona-76]

Ja sisällä meillä ei mahdu juoksemaan, joten sitä ei sallita. Kiellot on aikalailla perusteltuja turvallisuudella yms asioilla. Se puutarhaletku ei oo sellanen kamala asia jos sillä ny joskus roiskasee märäksi.

 

["mie vaan"]

Musta on hyvä kun on rajat, mutta niistä rajoista voi tarpeen tullen joustaa (normaali lapsi ymmärtää jouston, jos ei ymmärrä rajoista pidetään tarkaan kiinni). Kaikkea mitä pystyy tekemään saa tehdä, eli puihin/isoille kiville saa kiipeillä, mutta jos joku kielletään pitää uskoa. Mielestäni mitä vähemmän kieltoja, sen helpompi on muistaa ja totella "oikeita" ja tärkeitä kieltoja.

Mielummin keksin jonkun kiertotavan, kuin kiellän turhaan. Esim. iso lapsi kiipeää kivelle, pienempi menee perässä ja näen ettei hän tule pääsemään turvallisesti. En sano "älä kiipeä sinne se o n vaarallista" sanon "tle kiipeämään tähän puuhun, tässä on tosi hienot oksat".

 

[Moraalinvartija]

Minäkään en jaksa kauhean monesta asiasta piitata. Tosin veden äärellä olen älyttömän tarkka, samoin trampoliinilla aina yksi kerrallaan jne. Annan kiivetä sinne minne itse pääsee, saa syödä lunta tai kukkasia ja sotkea ulkona vaatteet. Kotona saa olla alasti ja nukkua vaikka vaatekomerossa jos sellaista huvittaa kokeilla.

 

["vieras"]

On täällä taas keskustelunaiheet kerrassaan. "miksei lasten anneta syödä lunta?!" hahahhah No anna syödä oman lapsesi vapaasti, mutta koko ajatus on naurettava. Mä lähden nyt rannalle nauttimaan helteestä, mutta jatkakaa... tää on hauska keskustelu

 

[Echo]

[QUOTE="vieras";28653687] On täällä taas keskustelunaiheet kerrassaan. "miksei lasten anneta syödä lunta?!" hahahhah No anna syödä oman lapsesi vapaasti, mutta koko ajatus on naurettava. Mä lähden nyt rannalle nauttimaan helteestä, mutta jatkakaa... tää on hauska keskustelu [/QUOTE]

Ennen kuin menet rannalle: siis onko lumen syönti naurettavaa vai se, että siitä keskustellaan?

 

["kasvattaja"]

Ihan hyvä aihe, jota tulee itsekin mietittyä useasti. Mutta ehkä vähän liikaa keskustelussa keskitytään turvallisuuteen.

Omille vanhemmilleni käytöstavat olivat kaikki kaikessa. Kylässä ja muutenkin aina korostetettiin, miten pitää olla ja mitä saa tehdä. Hienoa oli kun serkun rippijuhlissa istuin hiljaa ja kiltisti, ja paheksuttiin kauhukakaroita jotka säntäilivät ja huutelivat. Olen miettinyt, että johtuukohan tuosta että olen aina varsinkin oudommassa porukassa hyvin varautunut ja mietin tarkkaan mitä sanon tai teen. Ja tuleeko tämä sama varauksellisuus siirrettyä omille lapsille liian tiukkojen sääntöjen ja kontrollin myötä. Näistä kauhukakaroista on kuitenkin kasvanut ihan fiksuja ihmisiä, sosiaalisempia ja avoimempia.

Kultaista keskitietä kaikki varmasti hakevat, mutta rajanveto on vaikeaa.

 

[o tempora o mores]

Ajattelen, että puutarhaletkulla ei kastella kuin sellaiset ihmiset jotka ovat siihen suostuvaisia.

Jos opetatte lapsianne kastelemaan ketä tahansa puutarhaletkulla koska tahansa, niin enpä enää ihmettele mihin maailma onkaan menossa...

 

[Echo]

Ajattelen, että puutarhaletkulla ei kastella kuin sellaiset ihmiset jotka ovat siihen suostuvaisia.

Jos opetatte lapsianne kastelemaan ketä tahansa puutarhaletkulla koska tahansa, niin enpä enää ihmettele mihin maailma onkaan menossa...

Kohteena oli toiset lapset. Eli tilanteesta olisi kehkeytynyt todennäköisesti kaikkien lasten välinen suihkuttelu, kaikki olisivat halunneet sen letkun.

 

[Moraalinvartija]

Ajattelen, että puutarhaletkulla ei kastella kuin sellaiset ihmiset jotka ovat siihen suostuvaisia.

Jos opetatte lapsianne kastelemaan ketä tahansa puutarhaletkulla koska tahansa, niin enpä enää ihmettele mihin maailma onkaan menossa...

Joo, just niinhän me opetetaan.

 

[Echo]

[QUOTE="kasvattaja";28653719]Ihan hyvä aihe, jota tulee itsekin mietittyä useasti. Mutta ehkä vähän liikaa keskustelussa keskitytään turvallisuuteen.

Omille vanhemmilleni käytöstavat olivat kaikki kaikessa. Kylässä ja muutenkin aina korostetettiin, miten pitää olla ja mitä saa tehdä. Hienoa oli kun serkun rippijuhlissa istuin hiljaa ja kiltisti, ja paheksuttiin kauhukakaroita jotka säntäilivät ja huutelivat. Olen miettinyt, että johtuukohan tuosta että olen aina varsinkin oudommassa porukassa hyvin varautunut ja mietin tarkkaan mitä sanon tai teen. Ja tuleeko tämä sama varauksellisuus siirrettyä omille lapsille liian tiukkojen sääntöjen ja kontrollin myötä. Näistä kauhukakaroista on kuitenkin kasvanut ihan fiksuja ihmisiä, sosiaalisempia ja avoimempia.

Kultaista keskitietä kaikki varmasti hakevat, mutta rajanveto on vaikeaa.[/QUOTE]

Mä en kannata myöskään mitään älämölöä joissain juhlissa, vaikka jonkin verran lapset saavat niissä telmiä, pienimpiä ei edes pysty pitämään hiljempaa puolta tuntia kauempaa. Isommille lapsille pitää opettaa että kaikissa tilanteissa ei pidä meluta.

Mutta ketjun aihe oli siis semmoisen kokeilunhalun tyrehdyttäminen tilanteissa, missä kokeilemisesta ei ole varsinaista vaaraa tai haittaa.

 

[fortunate]

Millä tapaa noiden asioiden salliminen on "äijää" tai kieltäminen "naisellista"?

Puutarhaletkulla suihkuttelu, leikkiminen ja kastelu on käsittääkseni ihan tavallista.
Ainakin meillä lapsuudessa tuo oli sallittua ja yleistä jokaisessa naapuruston perheessä, kuten myös puissa kiipeily ja majojen teko puihin.
Eikä yksikään naapuruston äideistä ollut tippaakaan äijämainen.
Kuten ei myöskään miehet ole naisellisia kieltäessä lastansa syömästä lunta.

Mä en anna lapseni syödä lunta, joskin en saa hepuleita jos hän niin tekee.
Joissain asioissa olen rennompi, joissain tiukempi.
Esimerkkinä jos lapsella on juuri Pikku Kakkosen katselu kesken ja ruoka valmistuu kesken sen, vien hänelle ruoan siihen sohvalle, jotta ei tarvitse keskeyttää katselua.
Tai jos hän haluaa juoda aterialla maitonsa neljästä skumppalasista, laitan ne neljä lasia riviin ja kaadan jokaiseen maitoa.
En ole oikeastaan missään muissa asioissa tarkka, kuin siinä, että nukkumaan mennään ajoissa (jos on aamulla herätys), autotielle ei juosta, vaatteet pitää olla nätit ja puhtaat eikä toisia ihmisiä satuteta.
Muu on aika vapaata, kunhan ei välittömässä vaarassa ole.

 

[millionnea]

Meillä 2.5vuotias saa
kiipeillä puissa ja tikkailla, minne itse pääsee sinne saa mennä
lumen syöntiä en katso hyvällä, musta se on ällöä!
vesileikit on kivoja kunhan jokainen on suostuvainen, esim rannalla saa läiskyttää vettä muiden päälle jos siihen on kysynyt luvan,
liukumäkeä saa kiivetä väärään suuntaan
ulkona saa juosta alasti jos vain tarkenenee
kenkiä ei tarvitse käyttää
uimataidoton saa mennä veteen napaan asti
sisällä saa juosta ja sohvalta saa hypätä patjalle

mut joo, olen ainakin oman hienovaraisen tutkimukseni perusteella tullut tulokseen et mä taidan olla aika luonnonlapsi äiti.

lisäys:
mä 'lellin' lastani paljon. eli saa esim syödä sohvalla, aamupalan tarjoilen kun hänelläon nälkä, nukutan eli makaan sängys kunnes nukahtaa jos lapsi haluaa, hellin ja halaan ja kannan yms jos pyytää. välillä olosuhteiden pakosta sanottava ei mut.
juhlissa ei saa riehua, vaatteet vaihdetaan jos likaset, leluja pitää jakaa ja ketään ei satuteta tai kiusata.

 

[Moraalinvartija]

Oikeastaan ainoa asia josta en jousta milliäkään on oikeudenmukaisuus. Toisia (käsittää sekä ihmiset, eläimet että luonnon) kohdellaan hyvin ja oikeudenmukaisesti, vaikka luonnollisesti sisarusten kesken tästä pyrkivät aina joskus lipsumaan...

Tästä perussäännöstä seuraa mm. se, että ihmisten ilmoilla ei aiheuteta kohtuutonta häiriötä, toisen juhlia kunnioitetaan sopivalla käytöksellä ja pukeutumisella, ei rikota paikkoja jne. Kovasti nuo keräävät käytöksestään kehuja tuolla ulkomaailmassa, vaikka kotona muistuttavat usein enemmän jotain villieläimiä.

 

["Nilla"]

Minä en panikoituisi lumensyönnistä (kiellän kyllä lastani maistamisen jälkeen), mutta ehkä se johtuu siitä, että meillä on koira. Kun lapsi oli konttausikäinen, sain hänet monta kertaa kiinni koiran kupista juomisesta, kuten myös siitä, että hän antoi koiran haukata esim. leivästä ja sitten pisti sen takaisin omaan suuhunsa. Välillä hän kävi koiran ruokaillessa ottamassa raksuja koiran kupista ja söi ne hyvällä halulla. Kielsimme toki heti kun huomasimme, koska koiran ruoka menee kuvottavan limaiseksi siinä syömätouhussa. Todella terve ja allergiaton lapsi poikamme kuitenkin on. Ensimmäisen kerran hän oksensi vähän vajaa kolmevuotiaana ja se oli myöskin hänen ensimmäinen mahatautinsa. Hoitoon hän meni 1,5-vuotiaana, joten niitä tartuntoja oli varmaan ehtinyt saada aiemminkin, mutta ei ollut sairastunut. En tiedä mitä hyvää ylihygieenisyydestä seuraisi. Minä en esim. puhdista yleensä mitään haavoja. Jos niistä tulee verta, se veri kyllä huuhtoo lian pois niistä. Lapsuudessani vanhemmat eivät myöskään putsailleet meidän haavoja millään desinfioimisaineella. Jos oli hiekkaa tms. haava muistaakseni huuhdeltiin vedellä ja pantiin laastari päälle. Ikinä ei jäänyt haava parantumatta. Sen sijaan naapurin lasten äiti oli koko ajan putsailemassa heidän haavojaan, jolloin ruvet irtosivat ennenaikaisesti ja paraneminen kesti tosi kauan. Kiinnitin tuohon huomiota kun olin itse jo koululainen. En vastusta haavojen desinfioimista, mutta pidän sitä turhana.

Minusta on ihana katsella kun lapsi nauttiin kaikenlaisesta tekemisestä. Siitä tulee kieltämättä hirveä sotku, kun lapsi osallistuu ruuanlaittoon ja leivontaan tai "tiskaa", lutraa vessan hanan kanssa, maalaa vesiväreillä tai sormiväreillä ym., mutta en kiellä noita asioita sotkun takia. Meillä noita asioita on saanut tehdä heti kun lapsi oli sen verran iso, että osasi istua keittiön pöydän äärellä tai seistä lavuaarin edessä. Minä vähän järkytyin kun yksi naapuri kertoi, että hänen melkein kouluikäiset lapsensa eivät saa koskaan maalata kotona, kun siitä tulee sotkua.

 

[viisikymppinen isoäiti]

oon suht koht rento kasvattaja. on tietyt perussäännöt, joista ei tingitä. mutta meillä on aina saanut juosta, kiivetä ja rymytä sotkemassa itsensä. ei ole ollu pakko nukkua päiväunia. ei ole ollut minuuttiaikataululla laadittua syöntiaikoja, maa ei ole kaatuntu, jos joku päivä menee herkutellen tai eineksiä syöden. lapsia on vahdittu, että eivät pääse loukkaamaan itseään, uimaan ja yksin pihalle ei ole päässyt ennen kuin on oikeesti ollut sen ikäinen ja kykeneväinen niin tekemään. toisille ihmisille ei auota päätä, ja ketään ei arvostella. jos ruoka ei ole kelvannut on saanut olla ilman, ja syömaan ei ole pakotettu.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Hirveästi riippuu lasten iästä ja luonteenpiirteistä. Varsinkin pienempien kanssa on tosi riesa sallia asioita "joskus". Mutta kyllähän puutarhaletku kesään kuuluu.

Mitä lumen ym. syömiseen tulee, noudatan vanhan ammattikasvattajien neuvoa: kun tietää miltä kissanp**ka maistuu, ei sitä enää tee mieli.

 

[Echo]

Millä tapaa noiden asioiden salliminen on "äijää" tai kieltäminen "naisellista"?

Puutarhaletkulla suihkuttelu, leikkiminen ja kastelu on käsittääkseni ihan tavallista.
Ainakin meillä lapsuudessa tuo oli sallittua ja yleistä jokaisessa naapuruston perheessä, kuten myös puissa kiipeily ja majojen teko puihin.
Eikä yksikään naapuruston äideistä ollut tippaakaan äijämainen.
Kuten ei myöskään miehet ole naisellisia kieltäessä lastansa syömästä lunta.

Mä en anna lapseni syödä lunta, joskin en saa hepuleita jos hän niin tekee.
Joissain asioissa olen rennompi, joissain tiukempi.
Esimerkkinä jos lapsella on juuri Pikku Kakkosen katselu kesken ja ruoka valmistuu kesken sen, vien hänelle ruoan siihen sohvalle, jotta ei tarvitse keskeyttää katselua.
Tai jos hän haluaa juoda aterialla maitonsa neljästä skumppalasista, laitan ne neljä lasia riviin ja kaadan jokaiseen maitoa.
En ole oikeastaan missään muissa asioissa tarkka, kuin siinä, että nukkumaan mennään ajoissa (jos on aamulla herätys), autotielle ei juosta, vaatteet pitää olla nätit ja puhtaat eikä toisia ihmisiä satuteta.
Muu on aika vapaata, kunhan ei välittömässä vaarassa ole.

Meidän lapsuudessa nuo jutut olikin ok, mutta sen jälkeen standardit (ei kannata säikähtää tuota sanaa, tuo on vaan kuvaava tähän aiheeseen) on tiukentuneet ja mä mietin että onko ne vähän liian tiukat.

Ollaan tänä kesänä käyty usein uimassa yleisellä rannalla ja pistänyt merkille, että n. 5-7-vuotiaita lapsia ei päästetä kahlaamaan kaulaa myöten veteen. Itse olen päästänyt, mutta olen muiden kuullen sitten sanonut muksulle "äiti katsoo sua koko ajan" ja todellakin vahtinut sitten haukkana, lapsen turvallisuuden mutta jo ihan muiden äitien mielenrauhan takia.

 

[Echo]

Joo ja sitten yksi: mun yks kaveri vaatii aina lapsilleen päähineen kesäisin, vaikka olisi pilvinen keli. Mikä järki on viettää koko kesä hautoen jotain hatunreuhkaa päässään? Aurinkoinen keli on erikseen.