Moi!
Tätä srk-kerhoasiaa pohdin useinkin ja tulee silloin tällöin tilanteita, jolloin mietin, että voi ei :/
Poikani aloitti 3-vuotiaana kerhon ja se oli hyvä juttu, koska päiväkodissa tmv. ei koskaan ole ollut. On alusta asti mennyt hyvin mielin sinne ja innoissaan tuonut askarteluja kotiin ja oppinut uusia leikkejä =) 3-vuotiaana ei vielä kaverit olleet niin tärkeitä. Eväiden syönti oli mm. mukavaa =)
Itse koin harmillisena sen, kun oli puhuttu kuolemasta. Meitä ei ollut kuolema millään lailla koskettanut, joten ei sen kummemmin oltu siitä kotona vielä ehditty puhua. Poika oli itkuinen, näki painajaisia ja vähän kuin olisi kuolemaa pelännyt.. Joskushan siitä toki olisi puhuttu, mutta kerhotätien tyylillä aloitettiin.
Tänään poika kysyi Olenko opetuslapsi? Vastasin että et ole... Kerhontäti oli sanonut, että on. Meidän kerhotädit ovat hyvin uskonnollisia ja mielestäni 3-vuotiaille asiat ovat liian vaikeita ymmärtää sillä tavalla kuin uskossa olevat näkevät asiat.
No joo, kaiken kaikkiaan positiivisia asioita on enemmän! Pitipähän nyt tuoda esiin toistakin puolta.