lasten ikäero 1v/2v/3v...kertokaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Martza
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Martza

Jäsen
01.08.2005
738
0
16
elikkä mietiskelen tässä vaan tota ikäeroa että mikä olisi hyvä kun en haluaisi isoa eroa, mutta pelkään et miten jaksasin sitten 2 pienenkanssa!!!?!? kertokaa kokemuksianne! meillä on tyttö 4,5v ja vauva 3,5kk ja hyviä ja huonojapuolia on ikäerossa.. toisaalta ei tarvi esikoisen perään niiiiiin paljoa kattoa!! ja ymmärtää asioita jonkinverran! toisaalta ei ole leikkiseuraa isommalla ja säälittää väliin kun yksinäistä kun ei enää hoidossa! yritän et nähtäs lapsia mut ei niin paljoa lapsituttuja ole,tai sitten lapset pienempiä.. kolmatta lasta aattelin pienemmällä välillä jos uskallan...??? :) olis seuraa toisilleen ja esikoinen sit jo eskaris/koulus..
 
Täällä kanssa tahdottaisi kuulla "kokemuksia" lasten ikäerosta! Vauvakuume nostaa päätään, tyttö tulee kohta 11kk. Mietityttää vaan kun tytön kanssa alku oli suht hankala, pahat iho-ongelmat + valvotut yöt (6kk) allergioiden takia. Että jaksaako sitä rumbaa mahdollisesti uudestaan...
 
Ihan samoja ajatuksia täälläkin :) Tyttö 8 kk ja mieli tekisi yrittää toista... jos sattuisi heti onnistamaan niin ikäeroa reilu 1,5 v. Mietityttää jaksaako kahta niin pientä... Toisaalta ei voi montaa vuotta odotellakaan kun ikää alkaa jo olla sen verran B) itsellä ja miehellä. Tyttö on ollu ihan superhelppo tapaus ja hirvittää ajatus jos uusi tulokas olisi paljon hankalampi!
 
kiitti vastauksista... nää on niin näitä "toisaalta ja toisaalta"-juttuja! kai sitä haluaisi vaan kuulla niitä kyllä hyvin menee-vastauksia niin tulis itellekin että joo antaa mennä vaan, kyllä mäkin jaksan!? =) meillä on se ollut tässä vaikeena, että esikoisella on ollut YLI VUODEN kova uhmaikä!! ehkä pikkasen alkaa helpottaan, mutta on todella koetellut, etenkin ennen vauvantuloa! ja ennen sitä oli melkein 3v saakka "kuin enkeli". sitä vaan odottaa että koska se muuttuu ja alkaa uskoon puhetta!!!ehkä koulussa ? heh. ite oon nyt pari vkoa syönyt noita cerazette(kirjotettiinko se noin) pillereitä mutta tekis mieli heittää ne meneen.. ihan kuin mielialat vaihtelis kahta kauheemmin heti,en tiedä voiko sen jo huomata? Mutta, lisää kokemuksia noista ikäeroista, mielenkiintoista!!
 
Meillä poikein ikä eri on 2v9kk, vauva syntyi toukokuun alussa.

Välillä meno on aika hulinaa isomman kanssa, mutta kyllä niitä hyviäkin hetkiä löytyy. Pitää vain osata ottaa itse rennosti eikä liikaa stessata siivoamisesta ja ruuanlaitosta. Esikoinen on tietty ollu vähän mustasukkainen vauvalle ja varsinkin imetyshetket oli alussa pahoja, mutta nyt nekin menee aikas hyvin. Esikoinen kyselee usein koska vauva syö soseita, ehkä soseiden syöminen ei ole niin mustasukkaisuutta nostavaa kuin tissittely. Syksyllä esikoinen menee parina-kolmena päivänä viikossa tuttuun päiväkotiin, niin saan itsekin ehkä enemmän levättyä ja siivottua kotona.

Onhan noissa ikäeroissa aina hyvät ja huonot puolensa, mutta kannattaa muistaa että jälkeen päin muistaa usein vain ne hyvät ajat ja huonot ja vaikeat ajat unohtuu helposti. Ja lapsuus ja vauvaikä varsinkin on lyhyt ja kyllä se uhmaikäkin menee aikanaan ohi.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille useampilapsilille perheille! :hug:
 
Meillä on lapsilla ikäeroa vajaa 3 vuotta, ja hyvin on mennyt. Esikoinen on mustasukkainen, mutta ei tee pahaa vauvalle ja osaa jo vähän auttaa hoitamisessa. Ja suuri plus puoli on se, että esikoisella ei oo enää vaippoja.
Esikoinen on jo myös jonkin verran omatoiminen, ja sen takia helppo =)
 
Meillä kaksi poikaa ja ikäeroa 2v3kk (esikko 3v2kk ja kuopus 11kk) ja kolmannen laskettu aika on 28.12.
Meillä tuo 2v3kk ikäero on ollut tosi passeli ja paljon helpotti se, että eikoinen oli jo kuopuksen synnyttyä tosi itsenäinen/omatoiminen sen ikäiseksi. Esikoinen oppi kävelemään 9kk vanhana ja silloin alettiin tehdä kauppareissuja kävellen, vaikka siihen menikin useampi tunti, mutta aikaahan tuolloin oli. Kävelemään opittua esikoista ei sitten enää rattaisiin saanutkaan ja hyvä puoli siinä oli se, ettei meidän tarvinnut meittiä mitään sisarusrattaiden, seisomalaudan tms ostoa. Pojat osaa leikkiä ihan nätisti silloin tällöin, mutta isompi kyllä kiusaa pienempää enemmän tai vähemmän kellon ympäri ja se kiusaaminen alkoi, kun kuopus oli jotain 8kk. Mustasukkaisuutta meillä ei esiintynyt, koska otin esikoisen aina mukaan syöttöpuuhiin, vaipan vaihtoon, kylvetykseen yms. Esikoinen ei ole yli vuoteen käyttänyt vaippoja, käy vessassa itse (ei tartte muistuttaa), joten se on kyllä suuri helpotus.
Kuopuksen ja tämän tulokkaan ikäeroksi tulee n.1,5v ja se vähän "jännittää", koska kuopus ei osoita mitään mielenkiinnon merkkejä kävelyn aloittamiseen :) Seisoo kyllä ilman tukea hetkittäin ja kävelee tuen varassa tosi hyvin. Toki onhan tässä vielä aikaa opetella kävely. Emme kuitenkaan aio ostaa seisomalautaa tms kuopuksellekaan. Kauppareissut mennään sitten hänen tahtiaan :)
 
Meillä tyttöjen ikäero 1v 1pvä. Välillä on tosi rankkaa jos molemmat yhtäaikaa vaativat hoitoa. Yleensä arki sujuu hyvin. Mutta jos vielä joskus haluamme kolmannen lapsen, niin odotamme että tytöt ovat kouluikäisiä. :)
 
Ikäeroa on 1v 8kk, tyttö on nyt 2v ja poika 4kk. Nyt jälkikäteen sanoisin että kakkonen olisi saanut tulla ehkä hieman myöhemmin. Toisaalta tuo esikoinen on aika omatoiminen ollut, mutta vaipattomuus olisi ehdottomasti plussaa. Yöt nukkuu onneksi pääosin heräilemättä, uhma alkaa nyt ilmeisesti nostaa päätään ja tällä äidillä ei meinaa hermot riittää niinä päivinä kun molemmat vaan kiukuttelee :kieh: Syömisten kanssa on myös vähän ongelmia jos ne sattuu yhtä aikaa. Esikoinen osaa kyllä syödä itsekin, mutta se on nyt ottanut takapakkia ilmeisesti sen takia kun näkee että vauvaakin syötetään. Sama juttu on ollut yötutin ja tuttipullon kanssa, ne olivat jo jäämässä pois. Nyt kun toinen juo pullosta, niin hänenkin pitää siis saada. Voisihan sitä tietysti huudattaakin näiden takia, mutta just nyt ei voimat riitä siihen ja itsekkäästi haluan nukkua ne parit tunnit yössä ilman esikoisen huutoja. Mennään nyt pari kuukautta eteenpäin ja yritetään uudestaan.

Suurempaa mustasukkaisuutta ei ole esiintynyt, tyttö pusuttelee vauvaa ahkerasti ja haluaa "auttaa" syöttämisessäkin. Kova vahdittavahan tuo tyttö on, hetkeksikään ei voi jättää yksin, aina on joku kaappi auki ja tavarat pihalla jne. Tämä voi kuullostaa tosi tyhmältä, mutta yksin kun olen lasten kanssa, tuntuu että silloin on ihan turha yrittää tehdä yhtään mitään esim. pestä pyykkiäkään tai maksaa netissä laskuja, koska jompikumpi on aina hankala. Illalla ruoanlaittokin pitää tehdä niin, että laitan vauvan nukkumaan ja sen jälkeen alan vasta laittamaan ruokaa. Molemmat ovat seurankipeitä, esikoinen ei ollut niin seurankipeä vauvana kuin kuopus, mutta nyt vanhempana tyttö on melkein aina seuraa vailla. Hyvähän se on etteivät juokse ihmisiä karkuun, mutta itsekin kun haluaisi joskus jonkun oman hetkenkin. Jatkuva seuranpitäminen ja hauskuuttaminen käy ainakin minun voimille, ehkä itse olen sitten erakkomaisempi luonne kuin lapset.

Nyt meni aiheen vierestäkin, mutta lyhyesti sanottuna, sopivaa ikäeroa on vähän vaikea sanoa. Toisille sopii toinen ja toisille toinen. Itse pitäisin sen väh. 2 vuotta ikäeroa.
 
Niin,ehkäpä semmonen lähempänä 3vuotta olis hyvä, taikka sitten jos osaa asennoida itsensä hyvin niin se vuosi, että olis sitten 2 hoidettavaa, saahan ihmiset kaksosiakin! miten niiden kanssa pärjätään!? :o
 

Yhteistyössä