Lasten hoitoon jättämisestä ammattilaisten suusta

Aha.

 

[QUOTE="vieras";24491590]Mulle nuo samat ammattilaiset sanoo ihan päinvastoin, että hyvä kun on ollut päiväkodissa ja saa kavereita ja oppii uusia asioita. Sairaudet tietty eri asia, mutta esim mun poikani sairastaa ehkä kerta vuoteen joten sekin riippuu ihmisestä.[/QUOTE]

Huh, harva ammattilainen uskaltaa noin suoraan ilmaista sen, että lapsen vanhempi on huonompi vaihtoehto kuin päiväkoti. Ja että lapsi ei opi kuin siellä päiväkodissa. Aika paha tilanne.

 

Hm, minulle naapurin pph totesi, että yksivuotiaana on hänen mielestään parempi aloittaa hoidossa kuin kolmevuotiaana. Kuulemma ne isommat on olleet aina huonompia sopeutumaan. Tosin lisäsi, että isossa päiväkodissa ei niin pienen ole hyvä olla.

Minä en vielä tiedä, miten pitkään olen kotona. Esikoinen oli alle kolmikuisena vauvana välillä isovanhemmillaan muutaman tunnin, ihan siksi kun hän huusi niin paljon. Piti yksinkertaisesti välillä saada levätä. Toinen lapsi ei ole ollut, kun hän ei ole ihan niin paljon itkenyt. Minä olen ajatellut, että silloin kun itsestä tuntuu ylitsepääsemättömältä väsymys, niin silloin on hyvä hieman hengähtää ja antaa lapset muutamaksi tunniksi hoitoon.

 

Jaa. Kyllä nyt ihan häikäsee..

Niin tekee

t. 5v kotiäitinä, ilman syytä nostaa itseään muiden yläpuolelle

 

[QUOTE="a p";24491476]Totta! Varmasti olet ollut lapsellesi paras äiti ja toiminut tilanteiden vaatimalla tavalla. Mutta koska minulla on mahdollisuus olla omani kanssa kotona, totta kai olen. En ymmärrä sitä, että ensin hankitaan lapsia ja sitten ne on koko ajan hoidossa ihan vaan kun äiti haluaa töihin ja viihteelle. Mutta totta kai tilanteita on monia ja on toimittava tilanteen vaatimalla tavalla.[/QUOTE]
Äiti HALUAA TÖIHIN TAI VIIHTEELLE. HUH!
No mä en ainakaan tahdo töihin vaan olen siellä siitä pakosta, että saisin rahaa ja saatais tämä rakas koti maksettua. Enkä voi odottaa lasten hankintaa niin kauan, että laina on maksettu. Siinä vaiheessa mun äitimahikset on jo autuaasti vanhentuneet.

 

Meillä mun työssäkäynti mahdollistaa enemmän yhteistä aikaa koko perheelle, koska meillä on perheyritys. Esikoinen oli alle vuoden ikäisenä ekoja kertoja useita tunteja anopilla ja mun siskolla hoidossa, jotta pääsin töihin. Ei toki koskaan täyttä päivää ja viikkoa, mutta kuitenkin. Myöhemmin hän on ollut myös isäni perheen hoidossa, ja alkke 3-vuotiaana jo useampia kertoja iyökylässäkin. Ai niin, pk:ssa aloitti 2-vuotiaana.

Enpä huomaa harrasteryhmissä mitään eroa kotihoidettuihin lapsiin verrattuna, paitsi että on kenties keskivertoa rohkeampi ja puhuu enemmän. Kipeänä tyttö on ollut todella vähän.

 

Kaikista asioista on päinvastaisia mielipiteitä jopa ammattilaisilla. Mutta voisin jopa väittää että täällä pääkaupunkiseudulla ainakin ammattilaiset ovat sitä mieltä, että pienten lasten paikka EI ole päiväkodissa.

 

[QUOTE="vieras";24491727]

Minä en vielä tiedä, miten pitkään olen kotona. Esikoinen oli alle kolmikuisena vauvana välillä isovanhemmillaan muutaman tunnin, ihan siksi kun hän huusi niin paljon. Piti yksinkertaisesti välillä saada levätä.[/QUOTE]

Mä menen vieläkin pidemmälle, meillä esikoinen oli säännöllisesti 2 viikkoa vanhasta jotain kolmikuiseksi asti anopilla hoidossa, ihan yötäkin. Syynä mun synnytyksenjälkeinen masennus, johon en saanut neuvolasta apua vaikka pyysin. Kun se on kuulemma normaalia, että äiti itkee koko ajan ja ajattelee pahaa vauvastaan. Kysyin, onko normaalia haluta heittää vauva alas parvekkeelta että saisi olla rauhassa? Kuulemma ihan normaalia niin kauan kun ei oikeasti tee sitä!

Mieskin sanoi jälkeenpäin, ettei yksinkertaisesti uskaltanut jättää mua vauvan kanssa kahden työpäivänsä ajaksi. Tosiaan ensimmäiset 3 kk olisin voinut antaa vauvan ensimmäiselle pyytäjälle, eikä olisi edes kaduttanut. Vauva siis itki paljon eikä nukkunut.

Nyt kyseinen lapsi on 13 v. eikä ole kyllä mitenkään kärsinyt siitä, että on vauvasta asti ollut yöhoidossa. On erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ihana lapsi. Ja kyllä mä häntä rakastan yli kaiken, vaikkei siltä ehkä alussa vaikuttanutkaan. Enkä suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa tuosta, se oli sillä hetkellä lapsen parhaaksi.

 

[QUOTE="vieras";24492010]Mä menen vieläkin pidemmälle, meillä esikoinen oli säännöllisesti 2 viikkoa vanhasta jotain kolmikuiseksi asti anopilla hoidossa, ihan yötäkin. Syynä mun synnytyksenjälkeinen masennus, johon en saanut neuvolasta apua vaikka pyysin. Kun se on kuulemma normaalia, että äiti itkee koko ajan ja ajattelee pahaa vauvastaan. Kysyin, onko normaalia haluta heittää vauva alas parvekkeelta että saisi olla rauhassa? Kuulemma ihan normaalia niin kauan kun ei oikeasti tee sitä!

Mieskin sanoi jälkeenpäin, ettei yksinkertaisesti uskaltanut jättää mua vauvan kanssa kahden työpäivänsä ajaksi. Tosiaan ensimmäiset 3 kk olisin voinut antaa vauvan ensimmäiselle pyytäjälle, eikä olisi edes kaduttanut. Vauva siis itki paljon eikä nukkunut.

Nyt kyseinen lapsi on 13 v. eikä ole kyllä mitenkään kärsinyt siitä, että on vauvasta asti ollut yöhoidossa. On erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ihana lapsi. Ja kyllä mä häntä rakastan yli kaiken, vaikkei siltä ehkä alussa vaikuttanutkaan. Enkä suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa tuosta, se oli sillä hetkellä lapsen parhaaksi.[/QUOTE]

Mä luulen, että enemmän sun lapsi olisi kärsinyt tuolloin sun hoidossa. Onneksi sinulla on ollut anoppi joka auttaa.

Ja todellakin lapsen parhaaksi olet toiminut!

 

[QUOTE="vieras";24492010]Mä menen vieläkin pidemmälle, meillä esikoinen oli säännöllisesti 2 viikkoa vanhasta jotain kolmikuiseksi asti anopilla hoidossa, ihan yötäkin. Syynä mun synnytyksenjälkeinen masennus, johon en saanut neuvolasta apua vaikka pyysin. Kun se on kuulemma normaalia, että äiti itkee koko ajan ja ajattelee pahaa vauvastaan. Kysyin, onko normaalia haluta heittää vauva alas parvekkeelta että saisi olla rauhassa? Kuulemma ihan normaalia niin kauan kun ei oikeasti tee sitä!

Mieskin sanoi jälkeenpäin, ettei yksinkertaisesti uskaltanut jättää mua vauvan kanssa kahden työpäivänsä ajaksi. Tosiaan ensimmäiset 3 kk olisin voinut antaa vauvan ensimmäiselle pyytäjälle, eikä olisi edes kaduttanut. Vauva siis itki paljon eikä nukkunut.

Nyt kyseinen lapsi on 13 v. eikä ole kyllä mitenkään kärsinyt siitä, että on vauvasta asti ollut yöhoidossa. On erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ihana lapsi. Ja kyllä mä häntä rakastan yli kaiken, vaikkei siltä ehkä alussa vaikuttanutkaan. Enkä suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa tuosta, se oli sillä hetkellä lapsen parhaaksi.[/QUOTE]

Olen pahoillani tuonaikaisesta pahasta olostasi, mutta samaan aikaan iloinen siitä, että turvaverkot toimivat. Kunniaksi teille kaikille osallisille, kun olette moiset onnistuneet luomaan ja säilyttämään.

 

Vau! Ansaitset mitalin, sen verran ansioitunut olet! *ojentaa kultamitalin*

Kiitän kaikkien kotona olevien äitien puolesta!
Itse vein lapsen hoitoon 1,1v vanhana ja kadun sitä!
Sitten olinkin toisen ja sen ekan kanssa kotona 3vuotta. Se oli MINULLE ja lapsille antoisaa aikaa, ikinä en vaihtais pois. Isäkin heillä on, maailman paras, joööe kylän muijat on edelleen katkeria, kun hän jaksoi olla omien lastensa kanssa työpäivänkin jälkeen ja erittäin iloisena ulkoilla heidän kanssaan.

Mielestäni yli 2vee pitää olla, että laittaisin lapsen hoitoon ja lähtisin itse töihin. Vasta silloin lapsi nauttii seurasta ja isoista ympyröistä. Ymmärtääkin jotain askartelujen ja seuraleikkien perään. Kotona oli myös virikkeitä, eikä ollenkaan yksipuolisia, niinkun kaikki nyt kuvittelee... =D

 

Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa.

opcorn:

 

Mistä näitä järjen jättiläisiä löytyy jotka ei tajua mitään elämän kokonaisvaltaisuudesta... Ei kuin tuijotetaan sitä pilkkua lauseiden välissä, ymmärtämättä koko tarinaa. Mutta ei siinä, senkus elät ahtaassa maailmassa ilman ymmärryksen häivää.

 

[QUOTE="typykkä";24492076]

Mielestäni yli 2vee pitää olla, että laittaisin lapsen hoitoon ja lähtisin itse töihin. Vasta silloin lapsi nauttii seurasta ja isoista ympyröistä. Ymmärtääkin jotain askartelujen ja seuraleikkien perään. Kotona oli myös virikkeitä, eikä ollenkaan yksipuolisia, niinkun kaikki nyt kuvittelee... =D[/QUOTE]

Puhut asiaa! Itsekin ammattilaisena ja päiväkoteja nähneenä voin sanoa, että ne ovat vihoviimeinen paikka alle 2 -vuotiaalle, eivätkä ollenkaan tarpeellisia.

 

Kyllä p**rkele se lasten hyvinvointi lähtee elämän kokonaisuudesta, ei yksityiskohdista. Perheen yleinen hyvinvointi on kaiken lähtökohta, koska ennen kaikkea kodin ilmapiiri on se kun vaikuttaa lapsen psyykeeseen. Mutta naiset - mitä muuta ei osata tehdä kuin pönkätä milloin milläkin huonoa itsetuntoa, vallankin juuri arvostelemalla toisten ratkaisuja.

APkin selvästi omaa tämän huonon itsetunnon kun tarttee omia ratkaisujaa toitotaa taivaan ainoina tosina (ja pänkätä sitä vielä ammattilaisten lausunnoilla). JOKAINEN teistä tietää mikä on parasta TEIDÄN perheella, kun sen mukaan menee ollaan jo pirun pitkällä lapsen kanssa.

 

Päiväkotilapsethan ne lapsen psykiatriset nykyään täytää - vai menikö se sittenkään niin?

Kun sattuu sisko olemaan tuollaisella töissä niin käsitys tosiaan on hieman eri... Jotta lapsen psyye vaurioituu, tarvitaan siinä muutakin kuin päivähoito tai satunnaiset yökyläilyt... kotona on yleesä pahasti jotain pielessä (alati vaihtuvat perhekuviot, heikko talous ja sn tuomat lieveilmiöt, kuten alkoholismi...niin ja uusimpana tämä "curling"-vanhemmuus jossa vastuu on siirretty aikuiselta lapselle... Niin ja vanhempien mielenterveyhäiriöt).

Uskotko AP ihan tosissasi että sinun lapsestasi tulee parempi kuin vaikka naapurin Jannesta, joka vietiin hoitoon 1v ? Että naapurin Janne on onneton, ja hänen lähtökodat elämään on huonot?

 

Olen pahoillani tuonaikaisesta pahasta olostasi, mutta samaan aikaan iloinen siitä, että turvaverkot toimivat. Kunniaksi teille kaikille osallisille, kun olette moiset onnistuneet luomaan ja säilyttämään.

Mäkin olen siitä pahoillani, mutta iloinen että mulla on ilmeisesti maailman paras anoppi! Koskaan ei ole mulle pahaa sanaa sanonut, aina on auttanut jos on ollut tarvis. Ja tuolloin todella tarvitsin apua. Pelotti hankkia kuopusta, jos sama toistuu. Onneksi ei toistunut, vaan ihan itse pystyin lapseni hoitamaan ilman masennusta. Ja edelleen voin luottaa anoppiin, jos on tarvis

 

Meillä 1v korvakierteessä oleva tyttö, jonka kanssa on ravattu useaan otteeseen lääkärissä tässä viimeaikoina. Heti 9kk iän jälkeen on aina kysytty tottakai lääkärissä että oletteko kotona vai töissä (sairaslomatodistusta varten) ja aina kun olen kertonut että kotona ja tarkoitus olla vielä pitkään, niin suurin osa lääkäreistä kommentoi tähän, että se on hyvä, kotona on pienen paikka. Päiväkodeissa pöpöt jyllää ja voi olla että korvakierrekään ei mene putkilla ohi, jos jatkuvasti on kipeänä.

1 v neuvolassa täti kysyi hoitoon jättämisestä, että onko ollut hoidossa. Sanoin että ei ole eikä ole tarvetta vielä vieläkään. Terkka sanoi siihen että hyvä, niin kuuluu ollakkin ja että oikeasti on psykologit sitä mieltä että yksi yö per ikävuosi on sopiva aika pienelle max. kuukakudessa.



Aivan oikeassa ovat olleet ja sinäkin.
Itselläni neljä lasta, joista kolme isompaa eivät koskaan olleet yökylässä. Kerran vuoteen pikkujoulussa oli äitini meillä yötä. Nuorimmainen oli joskus kouluikäisenä mummilla yötä, kun vanha mummi pyysi seurakseen.
Toki koululaisena jo omia kavereita yökylässä meillä, he harvemmin kaverilla, paitsi tytär koululaisen väliin kaverilla, samoin kuopus mutta hänelläkin kaverit yleensä meillä yötä.
Pieni lapsi ei tarvitse yökyläilyjä. Jos vanhemmilla jotain, mieluummin omassa kotona hoitaja vahtimassa unta.
Sosiaalisia heistä tullut ja mummistaan pitivät, kun kylässä kävimme useinkin. Päivähoitoon kuopus ja tytär menneet 3-vuotaina. Isot pojat saivat vielä kauemmin olla kotihoidossa.
Kolmella vuosikymmenellä ovat lapsukaiseni syntyneet, kuopusmurkku vielä kotona.

 

[QUOTE="vieras";24492010]Mä menen vieläkin pidemmälle, meillä esikoinen oli säännöllisesti 2 viikkoa vanhasta jotain kolmikuiseksi asti anopilla hoidossa, ihan yötäkin. Syynä mun synnytyksenjälkeinen masennus, johon en saanut neuvolasta apua vaikka pyysin. Kun se on kuulemma normaalia, että äiti itkee koko ajan ja ajattelee pahaa vauvastaan. Kysyin, onko normaalia haluta heittää vauva alas parvekkeelta että saisi olla rauhassa? Kuulemma ihan normaalia niin kauan kun ei oikeasti tee sitä!

Mieskin sanoi jälkeenpäin, ettei yksinkertaisesti uskaltanut jättää mua vauvan kanssa kahden työpäivänsä ajaksi. Tosiaan ensimmäiset 3 kk olisin voinut antaa vauvan ensimmäiselle pyytäjälle, eikä olisi edes kaduttanut. Vauva siis itki paljon eikä nukkunut.

Nyt kyseinen lapsi on 13 v. eikä ole kyllä mitenkään kärsinyt siitä, että on vauvasta asti ollut yöhoidossa. On erittäin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ihana lapsi. Ja kyllä mä häntä rakastan yli kaiken, vaikkei siltä ehkä alussa vaikuttanutkaan. Enkä suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa tuosta, se oli sillä hetkellä lapsen parhaaksi.[/QUOTE]


Varmaan olikin vauvan parhaaksi ja nähdä iloisia kasvoja ja saada vuorovaikutusta.
Minkähän ikäinen mahtoi olla anoppi, kun jaksoi huutavaa vauvaa hoitaa ja yökylässä pitää? Varmaankin nuorehko, eikä työelämässä.

 

Varmaan olikin vauvan parhaaksi ja nähdä iloisia kasvoja ja saada vuorovaikutusta.
Minkähän ikäinen mahtoi olla anoppi, kun jaksoi huutavaa vauvaa hoitaa ja yökylässä pitää? Varmaankin nuorehko, eikä työelämässä.

No anoppi oli tuolloin 43-vuotias, ja työtön. Nykyään on töissä opiskeltuaan uuden alan 5-kymppisenä.

 

[QUOTE="vieras";24491590]Mulle nuo samat ammattilaiset sanoo ihan päinvastoin, että hyvä kun on ollut päiväkodissa ja saa kavereita ja oppii uusia asioita. Sairaudet tietty eri asia, mutta esim mun poikani sairastaa ehkä kerta vuoteen joten sekin riippuu ihmisestä.[/QUOTE]

Samoin mulle on kaksi lastenlääkäriä ja neuvolantäti sanonut että 2-vuotias on päiväkoti-ikäinen ja VIIMEISTÄÄN 3-vuotiaat olisi hyvä laittaa päiväkotiin jotta lapsi oppii vuorovaikutusta muidenkin aikuisten kun vanhempien kanssa, toimimaan muiden lasten kanssa, saa kavereita yms...

 

Ja ei sitten ole tullut mieleen, että noihin sun ammattilaistes kommentteihin vaikuttaa juurikin se, että olet itse sen kersasi kanssa kotona...

 

Huh, harva ammattilainen uskaltaa noin suoraan ilmaista sen, että lapsen vanhempi on huonompi vaihtoehto kuin päiväkoti. Ja että lapsi ei opi kuin siellä päiväkodissa. Aika paha tilanne.

Kyse ei ole siitä ettäkö vanhempi olisi "huonompi" kuin päiväkoti. Nämä kaksi vain tarjoavat hyvin erilaisia asioita...Ja tokihan päivähoidossa oleva lapsi silti viettää vanhempiensa kanssa myöskin paljon aikaa, eli se ei ole joko tai.

 

Kaikista asioista on päinvastaisia mielipiteitä jopa ammattilaisilla. Mutta voisin jopa väittää että täällä pääkaupunkiseudulla ainakin ammattilaiset ovat sitä mieltä, että pienten lasten paikka EI ole päiväkodissa.

mä olen Helsingistä ja nimenomaan täällä olen kuullut ammattilaisilta päivähoitoa suosittelevia kuin vastustavia kommentteja.

 

Meillä ainakin on aina ollut ja tulee olemaan lasten parhaaksi se, että äiti ja isäkin huolehtii itsestään oli lapsi minkä ikäinen tahansa. Vanhempien hyvinvoinnin kautta myös lapsi voi hyvin, eikä siihen ammattilaisia tarvita