Lasten hoidon/kasvatuksen rankkuus on suomalainen ilmiö

Juu se intialaisuus onkin monella tapaa esimerkkimaa. Kukapas meistä ei halua olla intialainen

Juuriko se oli hiljattain, kun muutama kymmenen naista kuoli jonkun puoskarin edullisesti tekemän joukkosterilisaation seurauksena. Ja näistä intialaismiesten joukkoraiskauksista (kohteena myös lapsia) saa lukea tämän tästä. Kastittomien kohtelu on edelleen vuonna 2015 ala-arvoista. Rikkaiden ja köyhien rajat ovat jyrkät. Paljon hyvääkin varmaan, mutta kun ajattelee Intian kokoa, jo noin maana, niin neiti eli rouva näsänä aapee voisi olla ihan hissun ja kissun vaan, jos vasta yhdestä intialaisesta anopista on kokemuksia.

Tiedätkö muuten mitä intialaiset tekee jos miniä ei miellytä? Se valellaan bensalla ja sytytetään tuleen. Että pakkokin tuossa tilanteessa tietysti mielistellä anoppia.

 

Hirveän häiritsevä tuo ajatus että suvun NAISET on niitä jolta saa hoitoapua, tai NAISpuolisilta hoitajilta. Minkä ihmeen lisäarvon se fyysinen sukupuoli tuo muka?
Mutta tosiaan, tuskinpa intialaiset vanhemmat valittaa vähemmän koska niillä on toisenlainen asenne, vaan koska saavat enemmän ja luontevammin apua ja ympäristö suhtautuu toisin.

 

Mun mies on siltä suunnalta myös... Ja kun käytiin siellä vierailulla, en tosiaan kokenut yhtä rankaksi arkea. Ensinnäkin siellä on aina aikuisseuraa ympärillä, ja lapsiakin, ja kaikki - myös miespuoliset sukulaiset - haluavat viettää aikaa lasten kanssa. Eli siellä saa paljon lastenhoitoapua, ylipäätään seuraa ja tukea, ja lapsella on aina leikkikaveri. Toiseksi ei tarvinnut tehdä sillä tavalla taloustöitä, kun oli ensinnäkin paljon muuta sukua aina paikalla ja myöskin olivat palkanneet siivoojat.

 

Mun mies on siltä suunnalta myös... Ja kun käytiin siellä vierailulla, en tosiaan kokenut yhtä rankaksi arkea. Ensinnäkin siellä on aina aikuisseuraa ympärillä, ja lapsiakin, ja kaikki - myös miespuoliset sukulaiset - haluavat viettää aikaa lasten kanssa. Eli siellä saa paljon lastenhoitoapua, ylipäätään seuraa ja tukea, ja lapsella on aina leikkikaveri. Toiseksi ei tarvinnut tehdä sillä tavalla taloustöitä, kun oli ensinnäkin paljon muuta sukua aina paikalla ja myöskin olivat palkanneet siivoojat.

"Palkanneet".

Palveluskuntaa on juu paljon. Käytännöllisesti katsoen orjia.

 

"Palkanneet".

Palveluskuntaa on juu paljon. Käytännöllisesti katsoen orjia.

He käy päivittäin, ei ole orjia. Heille maksetaan palkkaa ja saavat myös ruokaa. Heitä kohdellaan hyvin. Olen nähnyt siellä suunnalla paljon pahempiakin ihmiskohtaloita kuin siivoojana toimiminen.

 

Intiassa suhtautuminen lapsiiin on todellakin erilaista kuin Suomessa. Harvemmin Suomessa pikkulapsi jätetään kokonaan isovanhempien hoivaan molempien vanhempien lähtiessä kauas ulkomaille töihin. Yleensä suomalaiset vanhemmat ottavat lapsen / lapset mukaan. Uskon sen, etteivät vanhemmat rasitu lapsesta, jos hänet pystyy jättämään huomiotta kuukausiksi.

 

Musta tämä suomen ilmasto on masentava. Ketään ei näy puistoissa, ei pihalla, vettä ja räntää sataa, kylmä tuuli, taapero itkee kun kaatuu paksussa talvihaalarissa naamalleen. Ei voi lumiukkoja rakentaa eikä hiekkakakkuja kun kumpaankin on huono sää. Pari päivää oli tässä pulkkamäkikeli ja siihen se jäi. Lumet taas suli.

Joka talvi pitää vertailla, etsiä mistä löytyy parhaimmat varusteet ja toivoa että rahat riittää. Saappaat hajoaa, äkkiä uudet. Puetaan lapsille monta kerrosta kun on kylmä mutta vettä tulee. Vesi sataa naamaan ja lapset itkee. Ulkona ei siis huvita olla. Ollaan mieluummin sisällä tai naapurin sisällä. Lapset riehuu kun ovat koko päivän sisällä. Äidit istuvat sohvalla ja juovat kolmatta kuppia kahvia.

Kyllä asuisin mieluummin maassa jossa on pääosin hyvä ja aurinkoinen sää. Voi ulkoilla, mennä ja tulla ilman lasten vaaterumbaa, juoda kahvia edullisista kahviloista ja istua puistoissa ulkona jossa on lapsille ja äidille seuraa.

 

Kyllä se yhteisöllisyys on aika suuri syy. On aivan eri asia hoitaa ja kasvattaa lapsia lähes yksin tai kaksin kuin suvun ja/tai kylän voimin.

 

Mulle lapset ovat olleet rikkaus ja työssä käynti rankkaa. Olen nauttinut kotona olosta kaikkien 3lapsen kanssa sen 3vuotta. Töissä mulla on ollut rankaa ja lasten kanssa kotona helppoa. Ei mua ole haitannut yöllä 1h välein heräämiset, ei se että alle 2v ei nuku päiväunia. Ei mikään lapsen kanssa olossa. Oleminen kotona on ollut rikkaus. Olen sentäs jo keski-iässä oleva

 

En käsitä millaisessa kuplassa ap oikein elää?


Intian naisille tasa-arvo kaukainen haave

Voisi olettaa, että tilanne olisi parantunut modernisoituvassa Intiassa, missä koulutustaso nousee. Asia on kuitenkin päinvastoin: Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan tyttöjen osuus on jatkanut laskuaan ja luku on alhaisin sitten vuoden 1947. Tänään Intiassa on vain 914 alle 6-vuotiasta tyttöä 1000 samanikäistä poikaa kohti.

Täysin vinoutunut sukupuolijakauma johtaa siihen, että nuorille miehille ei löydy vaimoa, mikä johtaa puolestaan prostituution ja ihmiskaupan lisääntymiseen sekä morsianten ostoon tai jakamiseen. Tämä noidankehä lisää naisten kaltoin kohtelua.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on Intiassa vielä kaukainen haave. Käsitys naisten ja tyttöjen alemmasta ihmisarvosta on niin syvään juurtunut, että sen muuttaminen vie aikaa. Muutos vaatii pitkäjänteistä työtä päättäjiltä, viranomaisilta ja järjestöiltä; kehitysyhteistyöjärjestö World Vision tukee esimerkiksi kyliin ja slummeihin perustettavia lastensuojeluyksikköjä sekä järjestää ihmisoikeus- ja terveyskoulutuksia. Käytännön toimia ovat myös lasten peruskoulutuksen parantaminen sekä naisten ammattikoulutuksen ja yrittäjyyden tukeminen.

Naisten ja tyttöjen voimaantuminen ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan lisäksi on muutettava poikien ja miesten asenteita. Sitkeä työ tasa-arvon puolesta jatkuu, vaikka uutiset aiheesta eivät Suomeen enää kantautuisikaan.

Intian naisille tasa-arvo kaukainen haave
Intian naisille tasa-arvo kaukainen haave | Etel

 

Ap täällä pitkästä aikaa, moi

Ihan ensimmäiseksi kiitos sulle, joka tossa pari viestiä sitten kirjoitit niin ihanan surkuhupaisan kuvauksen Suomesta ja sen (tunne?)ilmastosta! Voisitko ryhtyä kirjailijaksi tai kolumnistiksi? Mä fanitan sua! Aivan loistava kuvaus!

Sitten haluaisin kommentoida teille kaikille, jotka koette tarvetta kauhistella ja "kouluttaa" mua Intian oloista. Uskon, että tiedän enemmän Intian tapahtumista kuin suomalaiset, jotka kuulevat Intiasta vain uutisissa. Tuo viimeinenkin linkki artikkeliin Intian naisista... Niin? First of all, en ole intialainen nainen ja second of all, mieheni ja kaikki Intian puolen sukulaiset tietävät sen enemmän kuin hyvin. Ja tykkäävät musta tosi paljon Kyllä miehenikin osavaltiossa suositaan poikalapsia, mutta miehen perheessä ei. Eikä Intiassa muutenkaan läheskään kaikissa osavaltioissa, etenkin etelässä on tasaisia sukupuolijakaumia.

Mutta tosiaan, tarkoitus oli puhua yleisellä tasolla. Enkä halunnut tästä Suomi-Intia-väittelyä ollenkaan, vaan olisi tosi mielenkiintoista kuulla muiden kaksikulttuuristen parien/perheiden kokemuksia asiasta. Joitakin onkin jo tullut, kiitos siitä !

 

yhtä rankkaa se on kaikille. suomalaisilla naisilla on vain kummallinen käsitys että se on mukamas rankkaa, kun aina on tottunut olemaan narsistinen prinsessa jolle kaikki tuodaan naaman eteen. ei ne kesäkollit noista alemman älykkyysosamäärän maista ole sen jaksavempia kasvattajia, ihminen on samassa jamassa. mitä nyt afrikassa syövät lapsiaan