Lasten hankinta pelottaa...

[4n äiti]

Sanot, että lasten hankinta pelottaa. Onko niin, että pohjimmiltasi haluat lapsia, mutta sinua pelottaa niiden tekeminen, vai niin, että et halua lapsia ja sinua pelottaa, että sinun pitäisi vasten tahtoasi ne tehdä?

Jos ensimmäinen, niin pelosta on mahdollista päästä yli puhumalla miehesi kanssa. (Itse kävin keskusteluja noin 2 vuotta kunnes pääsin pelkojeni yli.)

Jos taas et oikesti halua lapsia, niin kun epäilen, niin silloin sinun ei missään nimessä pitäisi niitä tehdä. Voitte elää miehesi kanssa aivan mahtavan elämän ilmankin lapsia. Ja voitte nauttia ystävien ja sukulaisten lapsista. Mutta kerro miehellesi ajoissa, ettet halua lapsia. Jos mielesi vielä joskus muuttuu, voit aina harkita esimerkiksi adoptiota.

Kiitos Tintti hyvästä vastauksesta. En osaa analysoida aivan noin tarkkaan mitä tunnen. Elämä tuntuu hyvältä ja kiireiseltä näinkin. Kunnioitan ja rakastan miestäni mutta en tunne minkäänlaista lapsen kaipuuta..vaikea tilanne.

jos kaipuuta ei ole, niin en menisi tekemään lapsia. eihän kukaan elämässä tee mitään väkisin, vaikka mahdollisuus olisi. esim ihminen jota matkustelu ei kiinnosta, ei varaile lentoja. ja ihminen joka ei tunne kutsumusta soittoharrastukseen ei osta pianoa. joten miksi ihmisen, jolla ei ole lapsen kaipuuta pitäisi tehdä lapsi? olet hyvä ja tarpeellinen ihminen juuri sellaisena kuin olet.

 

[Ei vauvakuumetta]

Tokihan se lapsen hankkiminen pelottaa, sehän on selvä. Uusi, vastuullinen tilanne ja rooli vanhempana omaksuttavana.

Olen työkeskeinen, omasta-ajasta tykkäävä, hyviä yöunia arvostava ja mukavuuden haluinen. Ajattelin voivani elää elämäni onnellisena ilman lasta, lapsen kaipuuta tai ns.vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut. Mies kuitenkin halusi lapsen, ja sellainen tehtiin. Oli pelottavaa ajatella tulevansa vanhemmaksi, mutta oli lopulta oli myös pelottavaa odottaa, tuleeko edes raskaaksi. Lapseen olen totaalisesti rakastunut ja olen onnellinen! Ja ehdottoman valmis tinkimään omasta-ajasta jne. pienen ihmisenalun vuoksi!

 

[Zeta]

En kysynyt kysynyt koulutuksestasi/työstäsi pahalla ja arvostan myös sinun mielipidettäsi tässä keskustelussa!

Itse vain tunnen että olisi helpompaa tehdä päätös jos ei olisi olo että menetän paljon enkä anna yhteiskunnalle takaisin hintaa minkä olen sille maksanut. Olisi helpompaa jos työni olisi vain perusduuni johon voi palata vaikka viiden kotivuoden jälkeen ja tekisin sitä vain rahan vuoksi.

On ihan hyvä että koet myös lapsen hoidon ja kasvatuksen uraksi mutta jos minä tekisin saman, minulla olisi kaksi vaativaa uraa enkä tiedä riitänkö siihen...

 

[Joxu]

Sit vaan sanot ukolles että et halua lapsia, ei voi olla noin vaikeeta sanoa =) .

Itelläni melki 3kk vanha tyttö joka on toisinaan kiltti ja toisinaan huutaa naamapunasena. Yöt nukkuu tosi hienosti ja heräs tänäki aamuna ekan kerran syömään vasta puol kuuden aikoihin ja heräs toisen kerran yheksältä ja sit noustiinkin koko perhe ylös. Ei lapsetkaan nyt aina huuda, aina on jokin syy siihen huutoon ja kannattaa ajatella että ne on vaan hetken pieniä. Ei siihen huutoon kuole ja nukkua voi sillon kun vauvakin nukkuu, miks kaikesta pitää tehä niin älyttömän iso juttu ja etukäteen pelotella ittesä lähes hysterian partaalle?!

En enää vois kuvitellakkaa elämää ilman tota tyttöä, on se niin rakas vaikka meilläkin on ollu hankalaa kun on ns. vaativa vauva, mut kaikkeen oppii ja ite kasvaa lapsen mukana. Lasta oppii tulkitsee itkujen ja huutojen perusteella ja mitä enemmän kuukausia tulee vauvalle niin sitä enemmän itkut ja huudot vähenee. Mutta raskaan päivän jälkeen tuntuu mahtavalta saada se maailman ihanin hymy, se palkitsee ja tuntuu et sydänkin rusentuu kasaan :heart: . Meillä on tytöllä lisäks maitoallergia ja on ilmavaivaa ja sun muuta, mutta kaikesta selvii kun ajattelee sen niin että ei se turhaan huuda.

 

[JaJa]

Jos mies haluaa lapsia ja sinä et, niin se kannattaa sanoa jo ihan suoraan. Mies tietää sitten etsiä kumppanin, joka haluaa lapsia. Ja sinä tiedät vastedes etsiä kumppania, joka ei missään nimessä halua lapsia.

Ei lapsia voi tehdä, jos niitä ei halua. Eikä niitä välttämättä sitten tule, vaikka haluaisikin.

ihan samaa mieltä. kukaan ei voi pakottaa toista tekemään lapsia eikä toinen voi kumppaniltaan niitä lapsia kieltää.
mä tein miehelleni jo hyvin alussa selväksi että jos joskus alkaa ajattelemaan ettei lapsia halua täytyy se mulla sanoa ihan rehellisesti heti, että tiedän suunnata elämäni muualle. rakastan miestäni täydestä sydämestäni mutta edes hänen vuokseen en olisi lapsista luopunut. onneksi ei tarvinut vaan meillä nyt kaksi yhteisä lasta

 

[vieras]

Jos mies haluaa lapsia ja sinä et, niin se kannattaa sanoa jo ihan suoraan. Mies tietää sitten etsiä kumppanin, joka haluaa lapsia. Ja sinä tiedät vastedes etsiä kumppania, joka ei missään nimessä halua lapsia.

Ei lapsia voi tehdä, jos niitä ei halua. Eikä niitä välttämättä sitten tule, vaikka haluaisikin.

ihan samaa mieltä. kukaan ei voi pakottaa toista tekemään lapsia eikä toinen voi kumppaniltaan niitä lapsia kieltää.
mä tein miehelleni jo hyvin alussa selväksi että jos joskus alkaa ajattelemaan ettei lapsia halua täytyy se mulla sanoa ihan rehellisesti heti, että tiedän suunnata elämäni muualle. rakastan miestäni täydestä sydämestäni mutta edes hänen vuokseen en olisi lapsista luopunut. onneksi ei tarvinut vaan meillä nyt kaksi yhteisä lasta

Peesailen.
Meillä meni niin, että minä halusin lapsia, mies ei sitten kuitenkaan.
En kuitenkaan halunnut erota, koska olisin halunnut lapsia juuri mieheni kanssa, en kenenkään muun.
Nykyään elämme onnellista lapsetonta elämää.
Se on hassua, miten elämä ei kuitenkaan mene niinkuin luulee tai suunnitelee. Mitä vanhemmaksi elää, sitä avoimempi on erilaisille mahdollisuuksille ja elämäntavoille. Kannattaa vain kuunnella sydäntään.

 

[Miu]

Zeta, minullakaan ei ollut oikeastaan minkäänlaista vauvakuumetta ennen lapsen saamista. En edes pitänyt muiden lapsista. Lapsen yrittäminen tuli aivan sen vuoksi että ikä alkoi tulla vastaan ja kuitenkin ajatteli että ehkä sen yhden haluaisi..? Kun vauva syntyi tuli mulle elämäni ensimmäinen vauvakuume. Lapsi on parasta mitä mun elämässä on koskaan ollut! Toisesta en tiedä, samat pelot ehkä nytkin nostaa päätään (miten aika riittää, miten energia, töissäkin pitäisi käydä, menot kasvaa, elintaso laskee...) mutta ihan oikeesti kyllä toi kullannuppu korvaa tuhatkertaisesti kaikki menetykset! Kaveripiirissä on samanlaisessa tilanteessa olleita, ts. mietitään että pitäiskö tehdä lapsi vai ei. Sitten kun lapsi on tullut niin on hurahdettu ihan täysillä siihen vauvahuumaan... Anna mennä vaan!

 

[kypsy ensin]

Jos ei ymmärrä, mitä siitä saa ja miten ihania lapset ovat, niin ei kannata hankkia yhtään. Se ei olisi lapsenkaan etu.