Lasten hankinta pelottaa...

[Zeta]

Mies alkanut puhumaan lapsista. Itse olen asiaa miettinyt ja itsekkäänä ihmisenä se työmäärä, valvominen, kotona oleminen ylivoimainen ajatuksena.
Mitä sellaisesta saa itselleen, ei se mies niistä kuitenkaan vastuuta ota vaikka niin lupaileekin!

 

[no]

Älä hanki lapsia. E i kenenkään ole pakko hankkia, jos ei halua.

 

[juu]

Jos mies haluaa lapsia ja sinä et, niin se kannattaa sanoa jo ihan suoraan. Mies tietää sitten etsiä kumppanin, joka haluaa lapsia. Ja sinä tiedät vastedes etsiä kumppania, joka ei missään nimessä halua lapsia.

Ei lapsia voi tehdä, jos niitä ei halua. Eikä niitä välttämättä sitten tule, vaikka haluaisikin.

 

[niinu]

En suosittele tekemään lapsia, jos ei halua. Mutta kerro se miehelles, että sinä et halua. Voipi olla, että mies haluaa, etsiä sellaisen joka niitä muksuja haluaa..

 

[vieras]

Lasten HANKINTA... hmmm.... mun korvaan tuo kuulostaa siltä, kun niitä vois ostaa kaupan hyllyltä.

 

[Zeta]

Kiitoksia...ehkä ei kannatakaan, ikääkin minulla jo 36....

 

[k]

Ei lapsia hankita niinkuin jotain leluja kaupasta, vaan ne saadaan.
Mitä pelkäämistä siinä on?
Etukäteen luot mielikuvia ja suljet täten kaiken pois niin vaikeana.
Eihän sitä voi elää ollenkaan jos kaikkea pelkää etukäteen.
Lapsen saaminen on luonnollinen asia, itsekin pärjäsin
hyvin vaikka olen ollut yksin. Lapsen isä kävi vaan katsomassa.

 

[Zeta]

Ei lapsia hankita niinkuin jotain leluja kaupasta, vaan ne saadaan.
Mitä pelkäämistä siinä on?
Etukäteen luot mielikuvia ja suljet täten kaiken pois niin vaikeana.
Eihän sitä voi elää ollenkaan jos kaikkea pelkää etukäteen.
Lapsen saaminen on luonnollinen asia, itsekin pärjäsin
hyvin vaikka olen ollut yksin. Lapsen isä kävi vaan katsomassa.

Hmm...on luonnollinen asia mutta jos ei näe niissä mitään positiivisia puolia.
Samoin vaikka luolassa asuminen on luonnollinen asia mutta jos on vaihtoehto elää mukavassa talossa olisi aika extremeä muuttaa luolaan...

 

[k]

Kiitoksia...ehkä ei kannatakaan, ikääkin minulla jo 36....

Tuo on sopiva ikäiahn. Itse odotin vauvaa 35-vuotiaana.
Olin ajatellut että mitä elämä on sitten 60-vuotiaana jos mulla ei
lapsia ole, ja olin päättänyt että jos lapsi tulee, niin sitten tulee.
Tuossa se mun lapsi nyt on, fiksu, kaunis lapsi.
Ihan kamalaa jos häntä ei olis!!

 

[SeOlinMinä]

Ei lapsia hankita niinkuin jotain leluja kaupasta, vaan ne saadaan.
Mitä pelkäämistä siinä on?
Etukäteen luot mielikuvia ja suljet täten kaiken pois niin vaikeana.
Eihän sitä voi elää ollenkaan jos kaikkea pelkää etukäteen.
Lapsen saaminen on luonnollinen asia, itsekin pärjäsin
hyvin vaikka olen ollut yksin. Lapsen isä kävi vaan katsomassa.

Se että se on monelle luonnollista niin sitä se ei ole kaikille, ihmisillä voi olla muitaki haaveita ja tavoptteita elämässä kuin perhe ja lapset.
Ja ap, ei lapsia ole pakko saada. Jos nautit elämästä noin ja olet onnellinen niin miksi ois pakko??
Kerro vaan miehelle että ei ole sinun juttu.

 

[vieras]

mutta oikeasti, se ei ainakaan meillä ole ollut helppoa...eli lapset ovat valvoneet läpi vrk:n kiitos korvatulehduskierteiden, allergioiden, astman, koliikin jne. vuorotellen ja yhtäaikaa ja väsyneenä (kun saa nukkua pari vuotta max. pari h/ vrk ja senkin pätkissä) pitää oikeasti pärjätä hermojensa kanssa väsyneiden,kiukkuisten,kipeiden lasten, kotitöiden ja velvollisuuksien kuten ruoka,pyykit,siivous,leikkiminen jne. kanssa puhumattakaan parisuhteesta joka kireällä ikuisen väsymyksen, kiiireen jne. kanssa.

silti en luopuisi lapsistani mutta tarkoitan vain sanoa että oikeasti puntaroi oletko valmis luopumaan elämästäsi muutamaksi vuodeksi jos niin käy, toki on olemassa lapsia joiden kanssa se elämä ei välttämättä niin paljoa muutu mutta kroppa kokee muutoksen, hermot ovat jatkuvasti pinnassa, rahat vähenevät automaattisesti jne. eli se on suuri muutos!!!

 

[k]

Ei lapsia hankita niinkuin jotain leluja kaupasta, vaan ne saadaan.
Mitä pelkäämistä siinä on?
Etukäteen luot mielikuvia ja suljet täten kaiken pois niin vaikeana.
Eihän sitä voi elää ollenkaan jos kaikkea pelkää etukäteen.
Lapsen saaminen on luonnollinen asia, itsekin pärjäsin
hyvin vaikka olen ollut yksin. Lapsen isä kävi vaan katsomassa.

Hmm...on luonnollinen asia mutta jos ei näe niissä mitään positiivisia puolia.
Samoin vaikka luolassa asuminen on luonnollinen asia mutta jos on vaihtoehto elää mukavassa talossa olisi aika extremeä muuttaa luolaan...

Vertaat lapsen saamista siihen että joutuisit pois mukavasta talosta?
Mulla on kyllä ihan päinvastoin. Lapsella on niin suuri arvo ettei sitä
voi edes mitata, mikään materia tai vastaava ei sitä voi korvata!
Turvaudut ajatuksissasi tähän nykyiseen tilanteeseesi ja pidät sitä
parhaana mahdollisena kunhan mitään uutta ei tapahdu.
Mietipä parinkymmenen vuoden päähän, kiikutko ilman jälkeläisiä
keinutuolissa?

 

[Zeta]

mutta oikeasti, se ei ainakaan meillä ole ollut helppoa...eli lapset ovat valvoneet läpi vrk:n kiitos korvatulehduskierteiden, allergioiden, astman, koliikin jne. vuorotellen ja yhtäaikaa ja väsyneenä (kun saa nukkua pari vuotta max. pari h/ vrk ja senkin pätkissä) pitää oikeasti pärjätä hermojensa kanssa väsyneiden,kiukkuisten,kipeiden lasten, kotitöiden ja velvollisuuksien kuten ruoka,pyykit,siivous,leikkiminen jne. kanssa puhumattakaan parisuhteesta joka kireällä ikuisen väsymyksen, kiiireen jne. kanssa.

silti en luopuisi lapsistani mutta tarkoitan vain sanoa että oikeasti puntaroi oletko valmis luopumaan elämästäsi muutamaksi vuodeksi jos niin käy, toki on olemassa lapsia joiden kanssa se elämä ei välttämättä niin paljoa muutu mutta kroppa kokee muutoksen, hermot ovat jatkuvasti pinnassa, rahat vähenevät automaattisesti jne. eli se on suuri muutos!!!

Pari vuotta kun olisin töistä pois ei olisi asiaa takaisin! :/
Hmm...

 

[Zeta]

Ei lapsia hankita niinkuin jotain leluja kaupasta, vaan ne saadaan.
Mitä pelkäämistä siinä on?
Etukäteen luot mielikuvia ja suljet täten kaiken pois niin vaikeana.
Eihän sitä voi elää ollenkaan jos kaikkea pelkää etukäteen.
Lapsen saaminen on luonnollinen asia, itsekin pärjäsin
hyvin vaikka olen ollut yksin. Lapsen isä kävi vaan katsomassa.

Hmm...on luonnollinen asia mutta jos ei näe niissä mitään positiivisia puolia.
Samoin vaikka luolassa asuminen on luonnollinen asia mutta jos on vaihtoehto elää mukavassa talossa olisi aika extremeä muuttaa luolaan...

Vertaat lapsen saamista siihen että joutuisit pois mukavasta talosta?
Mulla on kyllä ihan päinvastoin. Lapsella on niin suuri arvo ettei sitä
voi edes mitata, mikään materia tai vastaava ei sitä voi korvata!
Turvaudut ajatuksissasi tähän nykyiseen tilanteeseesi ja pidät sitä
parhaana mahdollisena kunhan mitään uutta ei tapahdu.
Mietipä parinkymmenen vuoden päähän, kiikutko ilman jälkeläisiä
keinutuolissa?

No ei niitä viitsisi ihan pelkästä vanhuuden pelosta tehdä...onhan minulla ystäviä ja sukulaisia...

 

[4n äiti]

jos itseä pelottaa eikä tahdo lapsia, en suosittele niitä tekemään. kaikkien elämäntehtävä ei ole lisääntyä eikä kaikkien luonne sovi äidiksi. sori, jos kuulostaa tylyltä, mutta esim oma äitini olisi saanut olla lisääntymättä, koska ei hommaansa hoitanut.

 

[k]

mutta oikeasti, se ei ainakaan meillä ole ollut helppoa...eli lapset ovat valvoneet läpi vrk:n kiitos korvatulehduskierteiden, allergioiden, astman, koliikin jne. vuorotellen ja yhtäaikaa ja väsyneenä (kun saa nukkua pari vuotta max. pari h/ vrk ja senkin pätkissä) pitää oikeasti pärjätä hermojensa kanssa väsyneiden,kiukkuisten,kipeiden lasten, kotitöiden ja velvollisuuksien kuten ruoka,pyykit,siivous,leikkiminen jne. kanssa puhumattakaan parisuhteesta joka kireällä ikuisen väsymyksen, kiiireen jne. kanssa.

silti en luopuisi lapsistani mutta tarkoitan vain sanoa että oikeasti puntaroi oletko valmis luopumaan elämästäsi muutamaksi vuodeksi jos niin käy, toki on olemassa lapsia joiden kanssa se elämä ei välttämättä niin paljoa muutu mutta kroppa kokee muutoksen, hermot ovat jatkuvasti pinnassa, rahat vähenevät automaattisesti jne. eli se on suuri muutos!!!

Olkoon näin teillä, mutta mulla on mennyt hyvin, toimin lapsentahtisesti
ja lasta kunnioittaen.
En todellakaan ole luopunut elämästäni, kuulostaa korvaani oudolta.

Kroppani ei ole kärsinyt, hermot eivät ole kiristyneet, rahaa on tullut enemmän, eli kaikki päinvastoin!!

 

[SeOlinMinä]

Ei lapsia hankita niinkuin jotain leluja kaupasta, vaan ne saadaan.
Mitä pelkäämistä siinä on?
Etukäteen luot mielikuvia ja suljet täten kaiken pois niin vaikeana.
Eihän sitä voi elää ollenkaan jos kaikkea pelkää etukäteen.
Lapsen saaminen on luonnollinen asia, itsekin pärjäsin
hyvin vaikka olen ollut yksin. Lapsen isä kävi vaan katsomassa.

Hmm...on luonnollinen asia mutta jos ei näe niissä mitään positiivisia puolia.
Samoin vaikka luolassa asuminen on luonnollinen asia mutta jos on vaihtoehto elää mukavassa talossa olisi aika extremeä muuttaa luolaan...

Vertaat lapsen saamista siihen että joutuisit pois mukavasta talosta?
Mulla on kyllä ihan päinvastoin. Lapsella on niin suuri arvo ettei sitä
voi edes mitata, mikään materia tai vastaava ei sitä voi korvata!
Turvaudut ajatuksissasi tähän nykyiseen tilanteeseesi ja pidät sitä
parhaana mahdollisena kunhan mitään uutta ei tapahdu.
Mietipä parinkymmenen vuoden päähän, kiikutko ilman jälkeläisiä
keinutuolissa?

No ei niitä viitsisi ihan pelkästä vanhuuden pelosta tehdä...onhan minulla ystäviä ja sukulaisia...

Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä, kyllä lapsia pitää haluta eikä varmuuden vuoksi tehdä.

 

[minmin]

Ei lapsia voi hankkia varmuuden vuoksi! Tuskin ap vielä 20 vuoden päästä keinutuolissa olisi... Ja vaikka nyt tekisi lapsen niin 20 vuoden päästä se lapsi olisi aivan jossain muualla kuin äippänsä keinutuolin vieressä! Tunnetusti vanhuksia ei juuri käydä katsomassa vaikka lapset asuisivatkin lähellä. Jos ei lapsia halua, ei lasta kannata tehdä.

 

[k]

mutta oikeasti, se ei ainakaan meillä ole ollut helppoa...eli lapset ovat valvoneet läpi vrk:n kiitos korvatulehduskierteiden, allergioiden, astman, koliikin jne. vuorotellen ja yhtäaikaa ja väsyneenä (kun saa nukkua pari vuotta max. pari h/ vrk ja senkin pätkissä) pitää oikeasti pärjätä hermojensa kanssa väsyneiden,kiukkuisten,kipeiden lasten, kotitöiden ja velvollisuuksien kuten ruoka,pyykit,siivous,leikkiminen jne. kanssa puhumattakaan parisuhteesta joka kireällä ikuisen väsymyksen, kiiireen jne. kanssa.

silti en luopuisi lapsistani mutta tarkoitan vain sanoa että oikeasti puntaroi oletko valmis luopumaan elämästäsi muutamaksi vuodeksi jos niin käy, toki on olemassa lapsia joiden kanssa se elämä ei välttämättä niin paljoa muutu mutta kroppa kokee muutoksen, hermot ovat jatkuvasti pinnassa, rahat vähenevät automaattisesti jne. eli se on suuri muutos!!!

Pari vuotta kun olisin töistä pois ei olisi asiaa takaisin! :/
Hmm...

Teillä joillain on tärkeintä se mammona ja ura. Itse koen että lapsen saaminen ja kasvattaminen on myös ura sinänsä.
Tulos nähtävissä koko elämän ajan ja sitten joskus lapseni saa lapsia
jne.

 

[Zeta]

mutta oikeasti, se ei ainakaan meillä ole ollut helppoa...eli lapset ovat valvoneet läpi vrk:n kiitos korvatulehduskierteiden, allergioiden, astman, koliikin jne. vuorotellen ja yhtäaikaa ja väsyneenä (kun saa nukkua pari vuotta max. pari h/ vrk ja senkin pätkissä) pitää oikeasti pärjätä hermojensa kanssa väsyneiden,kiukkuisten,kipeiden lasten, kotitöiden ja velvollisuuksien kuten ruoka,pyykit,siivous,leikkiminen jne. kanssa puhumattakaan parisuhteesta joka kireällä ikuisen väsymyksen, kiiireen jne. kanssa.

silti en luopuisi lapsistani mutta tarkoitan vain sanoa että oikeasti puntaroi oletko valmis luopumaan elämästäsi muutamaksi vuodeksi jos niin käy, toki on olemassa lapsia joiden kanssa se elämä ei välttämättä niin paljoa muutu mutta kroppa kokee muutoksen, hermot ovat jatkuvasti pinnassa, rahat vähenevät automaattisesti jne. eli se on suuri muutos!!!

Pari vuotta kun olisin töistä pois ei olisi asiaa takaisin! :/
Hmm...

Teillä joillain on tärkeintä se mammona ja ura. Itse koen että lapsen saaminen ja kasvattaminen on myös ura sinänsä.
Tulos nähtävissä koko elämän ajan ja sitten joskus lapseni saa lapsia
jne.

k, saanko kysyä mikä on koulutuksesi ja mitä teet työksesi?

 

[SeOlinMinä]

mutta oikeasti, se ei ainakaan meillä ole ollut helppoa...eli lapset ovat valvoneet läpi vrk:n kiitos korvatulehduskierteiden, allergioiden, astman, koliikin jne. vuorotellen ja yhtäaikaa ja väsyneenä (kun saa nukkua pari vuotta max. pari h/ vrk ja senkin pätkissä) pitää oikeasti pärjätä hermojensa kanssa väsyneiden,kiukkuisten,kipeiden lasten, kotitöiden ja velvollisuuksien kuten ruoka,pyykit,siivous,leikkiminen jne. kanssa puhumattakaan parisuhteesta joka kireällä ikuisen väsymyksen, kiiireen jne. kanssa.

silti en luopuisi lapsistani mutta tarkoitan vain sanoa että oikeasti puntaroi oletko valmis luopumaan elämästäsi muutamaksi vuodeksi jos niin käy, toki on olemassa lapsia joiden kanssa se elämä ei välttämättä niin paljoa muutu mutta kroppa kokee muutoksen, hermot ovat jatkuvasti pinnassa, rahat vähenevät automaattisesti jne. eli se on suuri muutos!!!

Pari vuotta kun olisin töistä pois ei olisi asiaa takaisin! :/
Hmm...

Teillä joillain on tärkeintä se mammona ja ura. Itse koen että lapsen saaminen ja kasvattaminen on myös ura sinänsä.
Tulos nähtävissä koko elämän ajan ja sitten joskus lapseni saa lapsia
jne.

Ei tee ihmisestä pahaa tai huonoa jos ei lasta halua, ihmisiä on erinlaisia. Vela voi olla hyvin lämmin, ystävällinen ja sydämellinen ihminen, mutta ei vaan halua lapsia.

 

[Zeta]

mutta oikeasti, se ei ainakaan meillä ole ollut helppoa...eli lapset ovat valvoneet läpi vrk:n kiitos korvatulehduskierteiden, allergioiden, astman, koliikin jne. vuorotellen ja yhtäaikaa ja väsyneenä (kun saa nukkua pari vuotta max. pari h/ vrk ja senkin pätkissä) pitää oikeasti pärjätä hermojensa kanssa väsyneiden,kiukkuisten,kipeiden lasten, kotitöiden ja velvollisuuksien kuten ruoka,pyykit,siivous,leikkiminen jne. kanssa puhumattakaan parisuhteesta joka kireällä ikuisen väsymyksen, kiiireen jne. kanssa.

silti en luopuisi lapsistani mutta tarkoitan vain sanoa että oikeasti puntaroi oletko valmis luopumaan elämästäsi muutamaksi vuodeksi jos niin käy, toki on olemassa lapsia joiden kanssa se elämä ei välttämättä niin paljoa muutu mutta kroppa kokee muutoksen, hermot ovat jatkuvasti pinnassa, rahat vähenevät automaattisesti jne. eli se on suuri muutos!!!

Pari vuotta kun olisin töistä pois ei olisi asiaa takaisin! :/
Hmm...

Teillä joillain on tärkeintä se mammona ja ura. Itse koen että lapsen saaminen ja kasvattaminen on myös ura sinänsä.
Tulos nähtävissä koko elämän ajan ja sitten joskus lapseni saa lapsia
jne.

Ei tee ihmisestä pahaa tai huonoa jos ei lasta halua, ihmisiä on erinlaisia. Vela voi olla hyvin lämmin, ystävällinen ja sydämellinen ihminen, mutta ei vaan halua lapsia.

Ehkä suostuttelen mieheni ensin koiran hankintaan..katson miten siitä huolehtii ja ottaa vastuuta, itsekin koiran haluaisin.
Ja odottelen jos alan kasvaa ajatukseen lapsesta parin vuoden kuluessa...

 

[vieras]

mutta oikeasti, se ei ainakaan meillä ole ollut helppoa...eli lapset ovat valvoneet läpi vrk:n kiitos korvatulehduskierteiden, allergioiden, astman, koliikin jne. vuorotellen ja yhtäaikaa ja väsyneenä (kun saa nukkua pari vuotta max. pari h/ vrk ja senkin pätkissä) pitää oikeasti pärjätä hermojensa kanssa väsyneiden,kiukkuisten,kipeiden lasten, kotitöiden ja velvollisuuksien kuten ruoka,pyykit,siivous,leikkiminen jne. kanssa puhumattakaan parisuhteesta joka kireällä ikuisen väsymyksen, kiiireen jne. kanssa.

silti en luopuisi lapsistani mutta tarkoitan vain sanoa että oikeasti puntaroi oletko valmis luopumaan elämästäsi muutamaksi vuodeksi jos niin käy, toki on olemassa lapsia joiden kanssa se elämä ei välttämättä niin paljoa muutu mutta kroppa kokee muutoksen, hermot ovat jatkuvasti pinnassa, rahat vähenevät automaattisesti jne. eli se on suuri muutos!!!

Olkoon näin teillä, mutta mulla on mennyt hyvin, toimin lapsentahtisesti
ja lasta kunnioittaen.
En todellakaan ole luopunut elämästäni, kuulostaa korvaani oudolta.

Kroppani ei ole kärsinyt, hermot eivät ole kiristyneet, rahaa on tullut enemmän, eli kaikki päinvastoin!!

en ole luopunut elämästäni, mutta jos ollaan sairastelukierteessä jossa esim. 4 kk:n et pääse muualle kuin lääkäriin/sairaalaan tai hyvässä tuurissa ulos kipeiden lasten kanssa niin siinä jää kaikenlainen seuraelämä puhelimen varaan...otapa sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa (tai omaa aikaa) kun ei kipeitä lapsia voi kenelle tahansa jättää, ainakaan mielestäni, puhumattakaan että kumpikaan jaksaisi valvomisen vuoksi mitään kummallisempaa enää ilta 8 jälkeen

hienoa sinulle jos rahaa on tullut lasten myötä enemmän, itselläni tulot ovat selkeästi tippuneet, ja toki rahaa mennyt vakuutuksista huolimatta myös lasten sairastelukuluihin. ja lapsentahtisuus...eiköhän tässä itsekukin aika lapsentahtisesti ole toiminut ja elämästä toki nauttinutkin mutta en voi väittää etteikö muutos edelliseen olisi ollut jättimäinen ja raskaskin. kaikki riippuu toki lapsesta, onhan niitäkin kullanmuruja joiden aikana voi paistaa pullaa ja pestä ikkunoita, meille kyseisenlaisia rauhallisia lapsukaisia ei ole suotu

 

[Tintti]

Sanot, että lasten hankinta pelottaa. Onko niin, että pohjimmiltasi haluat lapsia, mutta sinua pelottaa niiden tekeminen, vai niin, että et halua lapsia ja sinua pelottaa, että sinun pitäisi vasten tahtoasi ne tehdä?

Jos ensimmäinen, niin pelosta on mahdollista päästä yli puhumalla miehesi kanssa. (Itse kävin keskusteluja noin 2 vuotta kunnes pääsin pelkojeni yli.)

Jos taas et oikesti halua lapsia, niin kun epäilen, niin silloin sinun ei missään nimessä pitäisi niitä tehdä. Voitte elää miehesi kanssa aivan mahtavan elämän ilmankin lapsia. Ja voitte nauttia ystävien ja sukulaisten lapsista. Mutta kerro miehellesi ajoissa, ettet halua lapsia. Jos mielesi vielä joskus muuttuu, voit aina harkita esimerkiksi adoptiota.

 

[Zeta]

Sanot, että lasten hankinta pelottaa. Onko niin, että pohjimmiltasi haluat lapsia, mutta sinua pelottaa niiden tekeminen, vai niin, että et halua lapsia ja sinua pelottaa, että sinun pitäisi vasten tahtoasi ne tehdä?

Jos ensimmäinen, niin pelosta on mahdollista päästä yli puhumalla miehesi kanssa. (Itse kävin keskusteluja noin 2 vuotta kunnes pääsin pelkojeni yli.)

Jos taas et oikesti halua lapsia, niin kun epäilen, niin silloin sinun ei missään nimessä pitäisi niitä tehdä. Voitte elää miehesi kanssa aivan mahtavan elämän ilmankin lapsia. Ja voitte nauttia ystävien ja sukulaisten lapsista. Mutta kerro miehellesi ajoissa, ettet halua lapsia. Jos mielesi vielä joskus muuttuu, voit aina harkita esimerkiksi adoptiota.

Kiitos Tintti hyvästä vastauksesta. En osaa analysoida aivan noin tarkkaan mitä tunnen. Elämä tuntuu hyvältä ja kiireiseltä näinkin. Kunnioitan ja rakastan miestäni mutta en tunne minkäänlaista lapsen kaipuuta..vaikea tilanne.