S
Surullinen äiti
Vieras
On ihan kauhea olo äitinä, kun näen kuinka lastani kiusataan ja tämän seurauksena lapseni kiusaa. Kyse on vasta 4-5-vuotiaista, joilla tietysti kaverisuhteet ovat vasta muodostumassa ja yhteistoimintaa harjoitellaan. Silti saan ikäväkseni nähdä, kuinka pikkuhiljaa lapseni sorsitaan porukasta pois. Lapseni kovasti yrittää mennä välissä mukaan jolloin hänelle sanotaan että älä tule, et saa tulla, ja tämän seuraksena lapseni alkaa mäiskiä tai töniä näitä henkilöitä. Porukassa on 5 lasta + omani.
On kauhean vaikea tilanne, sillä joudumme olemaan monta kertaa viikossa yhdessä, koska lähellämme ei ole toista puistoa eikä meillä ole omaa riittävän isoa pihaa missä lapset pystyisivät leikkiä. Toinen vaihtoehto on linnottautua neljän seinän sisälle, mikä ei tietenkään ole hyvä ratkaisu. Pitäähän lapsia ulkoiluttaa, meillä on monta lasta. Kerhoja on ja niissä käymme, mutta jokaista aamupäivää ei voida viettää sisällä. Miten näistä tilanteista voisi selvitä? Itken joka päivä kotona sitä, että lastani ei oteta mukaan porukkaan ja itken myös sitä, että lapsi on ilkeä muille. Muiden lasten vanhemmat eivät huomaa tai halua huomata kuinka minun lapseni vähitellen ulkoilun edetessä jätetään pois porukasta, vaikka alkuun näyttäisi että leikit sujuu. Kaiken tämän lisäksi olen TOTAALISEN RIKKI näiden ulkoilujen jälkeen ja usein purskahdan itkuun lasteni nähden Pelkään myös kuollakseni sitä, että lapsestani tulee yksinäinen kiusattu ja pahimmassa tapauksessa Pekka-Eric 2.
On kauhean vaikea tilanne, sillä joudumme olemaan monta kertaa viikossa yhdessä, koska lähellämme ei ole toista puistoa eikä meillä ole omaa riittävän isoa pihaa missä lapset pystyisivät leikkiä. Toinen vaihtoehto on linnottautua neljän seinän sisälle, mikä ei tietenkään ole hyvä ratkaisu. Pitäähän lapsia ulkoiluttaa, meillä on monta lasta. Kerhoja on ja niissä käymme, mutta jokaista aamupäivää ei voida viettää sisällä. Miten näistä tilanteista voisi selvitä? Itken joka päivä kotona sitä, että lastani ei oteta mukaan porukkaan ja itken myös sitä, että lapsi on ilkeä muille. Muiden lasten vanhemmat eivät huomaa tai halua huomata kuinka minun lapseni vähitellen ulkoilun edetessä jätetään pois porukasta, vaikka alkuun näyttäisi että leikit sujuu. Kaiken tämän lisäksi olen TOTAALISEN RIKKI näiden ulkoilujen jälkeen ja usein purskahdan itkuun lasteni nähden Pelkään myös kuollakseni sitä, että lapsestani tulee yksinäinen kiusattu ja pahimmassa tapauksessa Pekka-Eric 2.
