Realisti, aika tarkkoja lukuja sinulla oli antaa. Mistä ne ovat peräisin? Ja ei, hyväntekeväisyyteen antamalla samanlaista apua ei voisi jakaa. Millään muulla organisaatiolla ei ole valmista, koko maan kattavaa organisaatiota, toimintatapoja, työntekijöitä ja luotettua kulttuuria.
Tässä vähän vanha teksti, mutta antaa kuvaa auttamisen mittakaavasta:
"Vuonna 2004 kirkko käytti pelkästään diakoniatyöhön, sairaalasielunhoitoon, perheneuvontaan, palvelevaan puhelimeen ja elämän kriisitilanteisiin liittyviin palveluihin 99 miljoonaa euroa. Kymmenen vuotta aiemmin summa oli liki puolet vähemmän eli 51 miljoonaa euroa.
Toissa vuonna diakoniatyössä oli yli 1 400 työntekijää, jossa on kymmenen vuoden aikana kasvua 400 henkilöä. Kuntien palveluksessa oli samalla sektorilla sosiaalityöntekijöitä 3 050. Diakoniatyössä on mukana myös suuri joukko vapaaehtoisia.
Toissa vuonna diakoniatyöllä oli noin 734 000 asiakaskontaktia. Lisäksi seurakunnat järjestivät lähes 11 000 ruokapalvelutilaisuutta, joihin osallistui noin 426 000 henkilöä. Seurakunnat jakoivat lähinnä diakoniatyöntekijöiden vastaanotoilla ruoka-apua noin 177 000 kertaa.
Jokaisella Suomen seurakunnalla on vähintään yksi diakonin virka. Diakonian tehtävänä on kohdistaa apu niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.
Eri tutkimuksissa diakoniatyötä on kuvattu reaktioherkkänä ja uusiin tilanteisiin sopeutuvana. Ruokapankit, työ ylivelkaantuneiden parissa ja työttömien oikeuksien puolustamisessa ovat todentaneet kuvaa dynaamisesta diakoniasta.
Diakoniassa tulkitaan omaa roolia siten, että diakonian asiakkaat ovat pudonneet muiden turvaverkkojen läpi. Diakoniatyö on viimeinen luukku, josta apua voi saada."