Lapsuuden perheestä kauas muuttaneet: vieraileeko sukusi luonanne?

Itse olen muuttanut ja perustanut perheen n. 400 km:n päähän lapsuudenkodista. Nyt vuosien kuluessa on alkanu ärsyttää kun meidän pitäs aina matkustaa jos haluamme nähdä isovanhemmat. He eivät koskaan vaivaudu tulemaan meille. Vähän sama homma sisarusteni kanssa, heille kyllä pitäisi mennä vierailemaan mutta meille eivät tule koskaan.

He eivät yhtään käsitä kuinka vaivalloista on matkustaa vauvan ja vanhempienkin lasten kanssa.

Tosi inhottavaa jo lastenkin kannalta.

 

Meillä sama juttu. Olen muuttanu 300 km päähän lapsuudenkodista ja koskaan kukaan sukulaisita ei tule meille käymään vaan meidän odotetaan vierailevan siellä. Toisaalta kyllä tiesin asian menevän nain, kun tänne muutin, joten ei pitäisi valittaa.

 

Meillä sama juttu. Olen muuttanu 300 km päähän lapsuudenkodista ja koskaan kukaan sukulaisita ei tule meille käymään vaan meidän odotetaan vierailevan siellä. Toisaalta kyllä tiesin asian menevän nain, kun tänne muutin, joten ei pitäisi valittaa.

Mistähän tuo johtuu? Olen kyllä yrittäny kysyä mutta en ole saanu kunnon vastausta. Ymmärrään että rahaa menee bensaan ym. mutta onko se sitten niin kamalaa kun saisi nähdä lapsenlapset.

Monesti kun laitan kotia, puutarhaa jne. toivon että vanhemmat/sisarukset näkisivät myös eikä vain miehen suku. Mutta taitaa olla turha toivo.

Alan itse asiassa tulla aika katkeraksi ja voi olla että vähennän käyntejä kotonani. Mutta lasten takia täytyy jokin yhteys säilyttää.

 

[QUOTE="aloittaja";26647368]Mistähän tuo johtuu? Olen kyllä yrittäny kysyä mutta en ole saanu kunnon vastausta. Ymmärrään että rahaa menee bensaan ym. mutta onko se sitten niin kamalaa kun saisi nähdä lapsenlapset.

Monesti kun laitan kotia, puutarhaa jne. toivon että vanhemmat/sisarukset näkisivät myös eikä vain miehen suku. Mutta taitaa olla turha toivo.

Alan itse asiassa tulla aika katkeraksi ja voi olla että vähennän käyntejä kotonani. Mutta lasten takia täytyy jokin yhteys säilyttää.[/QUOTE]

En oikein tiedän mistä se johtuu meillä. Kyllä se välillä tosiaan harmittaa, että sukulaisia ei kiinnnosta nähdä millaisessa kodissa asumme tai muutenkaan.

Itse olen kyllä kutsunut heidät käymään useinkin ja ovat he puhuneet tulevansa, mutta sitten kuitenkaan eivät koskaan tule. Ei muka ole aikaa tai juuri sillä hetkellä rahaa tai tulee vain muuta estettä.

Onhan se kyllä harmi, mutta haluan silti säilyttää hyvät välit heidän kanssaan.

 

Meillä asuu vanhemmat ja isovanhemmat 750 km päässä meistä.. ja kyllä ne käy meillä useammin entä me kotikaupungissa.. me käydään maks. 2 kertaa vuodessa, ne saattaa tulla 2-3 kertaa vuodessa meille päin.. riippuen työtilanteesta, mutta kuitenkin he viettävät talviloman meillä ja kesälomaakin..

 

Mä otan äitini mukaan kun muutetaan maasta. Kun muutetaan eri kaupunkiin niin hän käy meillä viikottain.

 

En asu kuin sadan kilsan päässä, mutta äitiä näkee harvoin johtuen vuorotöistä. Viimeksi nähty helmikuussa, nyt aikoi tulla elokuun alussa pariksi yöksi. Soitellaan viikottain ja ei ehdi olla ikävä. Pari kertaa vuodessa riittää sitä tätiä katsella vaikka jollain kierolla tavalla rakas onkin.

 

Mä muutin 2004 vanhempien luota pois, olin sillon 18v. Mulla alko mennä huonosti noihin aikoihin ja hyvin harvoin mun porukat kävi kylässä. Vanhemmat eros, isä löysi uuden kumppanin ja ite erosin tolla välin. Vuonna 2008 kesällä tapasin mun nykysen miehen ja vanhemmat vierailee meillä jonkin verran. Isä käy perheensä kanssa olemassa muutamia tunteja ja menevät isän vaimon sukulaisiin yöks. Äiti kun tulee, niin on yleensä 4-5 päivää täällä. Ite käyn harvoin, viimeks ollu puolen vuoden väli näkemisessä. Ite meen yleensä perjantaina ja tuun kotio takas sunnuntaina. Matkaan menee kolme tuntia. Soitellaan melko usein. Soittelen melki joka päivä mun siskon kanssa, veljen kanssa muutaman päivän välein ja äitin kanssa melki joka toinen päivä. Isän kanssa soitellaan aika harvoin. Nyt pitäs koko perheellä mennä porukoille tän kuun lopussa, veljen häitä juhlistamaan. Miestä kun ei yleensä saa mukaan ollenkaan, mennään tyttären kanssa yleensä kaksin.

 

Meillä toiset isovanhemmat asuvat 300km päässä ja toiset 600km päässä, samoin meidän molempien sisarukset. Usein miten se ollaan kyllä me jotka vieraillaan mummoloissa, kolmesta tädistä vain yksi vierailee meillä säännöllisesti (yllättäin se joka asuu kaikkein kauimpana). Omat vanhempani käyvät harvakseltaan, muutaman kerran vuodessa ja äärimmäisen harvoin ovat yötä vaikka välimatkaa on, mutta käyvät kuitenkin. Miehen vanhemmat eivät olisi aluksi käyneet millään ja ainoastaan päiväsiltään, vaikka matkaa on tuo 600 km. Hirmu valitus kun me emme käy kovin usein, että pitäisi käydä useammin tai peräti muuttaa lähemmäksi ja kun kehotimme heitä käymään meillä hirveä ruikutus kuinka matka on aivan kamalan pitkä ja autolla matkustaminen maksaa niin kamalan paljon. Alkoi mieli muuttua, kun kaksi miehen vanhaa ystävää saapui ristiäisiin omilla autoilla ja sanoivat, että tottakai he tulivat ja eihän tuo matka paha ollut. Meni lopullisesti appiukko hiljaiseksi kun poikansa tokaisi, että eipä se matka ole toiseen suuntaan yhtään sen lyhyempi, varsinkaan lasten kanssa ja lisäksi appiukolla on dieselautoonsa täysiautoetu, eli ajaa täysin ilmaisia kilometrejä, meillä taas bensa-auto joka ihan itse maksetaan. Nykyään käyvät muutaman kerran vuodessa ja jäävät myös yöksi, usein jopa useammaksi. olemme ottaneet tuon jälkeen periaatteeksi sanoa suoraan muistakin asioista ja elämä on huomattavasti helpompaa sukulaisten kanssa.

 

eipä pahemmin, äitini käy vielä töissä. ei jaksa. itsekin olen laiska liikkumaan

 

Mun äitini käy silloin tällöin, n kerran kuukaudessa ja joskus useammin. Soittelee kuulumisia. Asuu vajaan sadan kilsan päässä. Miehen vanhemmat käyvät ehkä kerran/kaksi kertaa vuodessa meillä, viipyvät joitakin tunteja ja menevät sitten miehen veljen perheeseen loppuvierailun ajaksi. Eiväät soita ikinä, paitsi jos on jotain tärkeää asiaa. Asuvat yli 500km päässä meiltät.

Jos suoraan sanotaan,niin kyllä meitä on mietityttännyt tuo, että miksi eivät käy. On tullut sellainen olo, että emme kelpaa ja sen takia mies ei halunnut mennä pariin vuoteen käymään vanhemmillaan. Tänä kesänä mies sitten soitti, kun oltiin reissussa sielläpäin, että sopiiko jos tullaan käymään. Sopihan se, mutta ilmoittivat heti puhelimessa että heillä on paljon pihahommia tehtävänä meidän vierailun aikana, koska miehen veli oli perheineen ollut siellä kylässä useamman yön. Nihkeän suhtautumisen vuoksi päätettiin sitten mennä hotelliin yöksi, joten vierailu anoppilassa kesti 5 tuntia. Katsotaan taas kahden vuoden kuluttua...

 

Kyllähän noita harvemmin näkee kuin jos asuttasiin samalla kaupungilla.
Meillä matkaa minun puolen sukua vain 200km ja miehen sukuun joka asuu toisella puolen taas sen toiset 250km
me asutaan tässä välissä ja kyllä harmittaa kun muka meille niin hankala tulla tänne kaupunkiin kun taas heille meidän on niin helppo tulla pakata muksut autoon istua ihan tarpeeksi autossa jne kun että vanhukset tulisi keskenään tännepäin.

 

Asun 1800 kilsan paassa, olen asunut melkein yhdeksan vuotta. Kymmenesta sisaruksestani yksi on kaynyt kerran, aiti ja isa ei koskaan.

 

Minulla suku asuu pääosin 400-600 km päässä. Kukaan paitsi vanhemmat ei ole käynyt meillä.

Jostain syystä en ole edes odottanut, että kävisivät. En tiedä miksi. Suurin syy on, että meillä on niukasti tilaa yöpyä pidempään, wc on tosi pieni ja vain lattialla olisi siskonpeti toimiva. Jo se rajaa yöpymistä.

Asumme isossa kaupungissa ja aavistelen, että vanhemmat sukulaiset eivät myöskään oikein uskalla eksyä tänne. Heillä on pienet kuviot kotonaan.

Myös yksi asia, että suuri osa suvusta asuu omakotitaloissa ja niissä on heillä monesti hommaa: lumitöitä, lämmitystä jne. Eivät mielellään jätä taloa pitkäksi aikaa. Vierailut selvästi toimivat paremmin meillä toiseen suuntaan. Esimerkiksi tädeilläni on isot arkkupakastimet, joihin voimme sulloa omat ruoat ja eväät, kun taas jos meille tulisi isompi sakki kylään olisi jääkaappi liian pieni ja kaikilla olisi vähän epämukavaa koska omaa rauhaa ei olisi.

Rakastan myös olla passattavana. Vaikka bensa maksaa, ruoka on sitten perillä ilmaista eikä sekään ole ilmaista heidän ostaa usealle hengelle, tällainen sanaton sopimus toimii ja kulut menevät lopulta aika tasan

 

Valimatkaa vanhempiini ja sisaruksiini on noin 2 000km, joten ymmarrettavasti ei ihan jatkuvasti nahda. Aitini, siskoni ja tatini vierailevat meilla jokainen 1-2 kertaa vuodessa, noin viikon kerrallaan, muu suku harvemmin. Kayn lapsien kanssa vanhempieni luona yleensa kerran vuodessa, jolloin naan myos muuta sukua ja tuolloin viivytaan useampi viikko.
Vanhempieni luona olen kuin kotonani, joten vierailen siella mielellaan, mutta kuitenkin kiva etta he myo kayvat taalla koska itsellani ei olisi varaa matkustaa montaa kertaa vuodessa heidan luokse, eika se kaikkein helpointakaan ole yksin kolmen pienen lapsen kanssa matkustaminen.