Lapsivesipunktio

Heipsan!
Onko kellään kokemuksia lapsivesipunktion positiivisista löydöksistä? Mulla oli niin niukka löydös, ettei tiedetty onko totta vai labravirhe. Kävin napaveritutkimuksessa ja odottelen vastausta.
Ajatukset pyörii mahdollisuuksien ympärillä... Ikää on 43v ja kyseessä yllätysraskaus (rv 19+5). Luulin, ettei mulle enää tämmöstä tapahdu lainkaan, mut täs ollaan.
Ajatus on sillai selkee, et jos on kyseessä selkeesti Down-lapsi, niin keskeytykseksi menee. Mutta mikä on selkeesti Down-lapsi ja mikä ei... Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Onko kukaan muu teistä tehnyt keskeytyspäätöxen tai jättänyt tekemättä? Mikä on ollut lopputulos??
Olen kuullut, että kun on ollut 30% mahdollisuus Down-lapseen, niin silti on syntynyt terve lapsi... Mikä on se kohta jolloin ihminen voi "leikkiä jumalaa" ja päättää asiasta?
Vaikka olisinkin iloinen kokemuksen äänistä, niin en voi silti sanoa, että toivon jollain niitä olevan juuri tästä aiheesta.

 

Ainakin hoitovirheestä voit syyttää, koska ei mikään kunnon sairaala anna epämääräisiä arvioita. Missä ihmeen puljussa kävit? Sinua en osaa neuvoa, mutta jos minulle kävisi noin, soittaisin ja kysyisin, kuka teki sen laboratoriotutkimuksen. Sitten soittaisin henkilölle ja sanoisin suorat sanat sekä sen, että "tämän lapsen adoptoit muuten sitten sinä". Sinua on kohdeltu ala-arvoisen törkeästi!!! Koeta pärjätä. Kukkia lohduksi: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

 

labravirhe ei tarkoita aina sitä, että joku ihminen on mokannut!

 

No, onnex mä olen tämmöttistä rauhallista tyyppiä!

Toki huoli on kova, mut ei auta itku markkinoilla eikä hermostuminen. Katotaan sit uusix, kun on jotain valmista. Onnex nää hormonit on tuonu mulle lehmähermot

Se tässä on ehkä kaikkein kurjinta, et kokee jäävänsä aika yxin näitten juttujen kanssa. Tarkoitan lähinnä sairaalaa. Mun mielestä näis tapauksissa pitäis ilman muuta olla keskustelu jonkun kanssa ja pitäisi saada jotain tietoa erilaisista mahdollisuuksista. Oon sitä mieltä, et tieto ei lisää tuskaa vaan auttaa ymmärtämään.
Ymmärrän toki, että on henkilökuntapulaa jne. Mutta silti mä kaipaisin keskustelutuokiota, jossa voi esittää tyhmältäkin tuntuvia kyssäreitä.

Jostain kumman syystä mun tuurilla neuvolastakaan ei juuri saa apua. Olen käyny neuvolassa 2 kertaa (en tiedä kuinka usein siellä yleensä ollaan käyty puoleenväliin mennessä). Näiden kertojen välillä neuvola muutti ja puhelimet oli mykkinä pe-ma. Ja silloin ois ollut akuuttia tarvetta saada tietoa verenvuodosta... No asia selvis muuta kautta. Jatkossa olen pari kertaa koettanut saada väkeä kiinni perjantaisin (puh.ajalla), mut aina ovat koulutuksessa... Sanosinko tähän, et nyt kyllä naurattaa Nyt maanantaina yritin saada jonkun sieltä kiinni, jotta olisin kyselly tästä asiasta, niin eikun taas oltiin koulutuksessa... Joku läksy täs mulle varmaan on - oisko se kärsivällisyyden kasvatus

Askarrutti vain kovin, kun maha-asukki on liikkunut paljon vähemmän sen 1,5h session ja relaxantin jälkeen. Toki itsekin varmasti kuuntelee tarkemmin. ja hän mitä ilmeisimmin reagoi mun tunteisiin. Tää vaan, kun sattuu olemaan elämi 1. raskaus, niin toi kokemuspuoli lapsen liikkeistä on vähän heikkoa.

Sorry, et mä kirjoitan tämmösistä varjopuolista. Kyllä elämä on tästä huolimatta valoisaa ja raskaus on muuten mennyt loistavasti.

 

Laitoin juuri pitkän kertomuksen jonka kone sitten hukkasi kun sessio oli muka vanhentunut. Nyt siis lyhyesti.
Olen myös kokenut lapsivesipunktion. Se tehtiin kun ultrassa havaittiin poikkeavuutta. Myös minulla tuntui että liikkeet vähenivät punktion jälkeen mutta syynä oli varmaan jännitystila.
Soita polille jossa kävit. Me saimme aikoinaan tunnin keskusteluajan hoitajalta jossa saimme esittää kaikkia kysymyksiä. Kaikkein kauheinta aikaa oli se kun sairaalasta ilmoitettiin poikkeavasta löydöstä ja piti odottaa seuraavaan päivään että sai tietää mistä on kyse.
Me saimme siis tietää että lapsellamme oli 18-trisomia. eli vamma oli niin vaikea että jos raskaus olisi päässyt loppuun asti niin lapsi olisi elänyt vain muutamasta minuutista muutamaan kuukauteen. Siksi keskeytimme raskauden. Meille siis syntyi viikolla 18+5 kuollut poika.
Toivon sinulle siis sydämmestäni tervettä lasta.

 

Kiitos Maru viestistäsi!
Olen todella pahoillani puolestanne. Kiitos, että kuitenkin jaoit kokemuksesi. Se jollain tapaa helpottaa, kun tietää, että on kohtalotovereita.
Meidän löydöxemme on "vain" 21-trisonomiasta. Vieläkään ei vastausta ole kuulunut - no, huomenna vasta tulee viikko täyteen.
Vaikka kuinka järjellä ajattelee, niin silti meinaa aina pieni hysteria ajoittain yllättää... Lienee kuuluu ihmismieleen. Tuntuu vain, että masussa liikkeet vähenevät vähenemistään, eikä enää tunnu juuri mitään... Soitto sikiöntutkimusyksikköön näissä asioissa oli aika turha. Sieltä jankattiin vain, että tuntuuko mitään. Olisi pitänyt sanoa, että ei. No, kun jotain tuntuu, niin odotellaan sitten vaan tuloxia...

Kun aiemmin moitin neuvolapalvelut, niin sainkin sieltä eilen loistavan juttutuokion puhelimitse. Kiitos siitä.

Voimia kaikille, jotka kamppailette tälläisten asioiden kanssa <3

 

Ensimmäistä lastani odottaessa menin lapsivesipunktioon rv 25, koska ultrassa löytyi asioita, jotka viittasivat kromosomivirheeseen. Keskeytyshän ei ollut enää tuossa vaiheessa mahdollinen -onneksi, sillä en tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisi ollut mahdollisuus päättää! Eli punktion tuloksena oli, että odotan downlasta. Tänään tuo lapsukainen on villi ja vilkas 6v esikoululainen. Itse odotan neljättä lasta. Näistä seuraavista lapsista en ole käynyt kuin rakenneultrat (edes niskapoimua ei ole pyynnöstäni mitattu), koska niillä ei olisi merkitystä raskauden jatkamisen kannalta.

 

\

Näistä seuraavista lapsista en ole käynyt kuin rakenneultrat (edes niskapoimua ei ole pyynnöstäni mitattu), koska niillä ei olisi merkitystä raskauden jatkamisen kannalta.

Hieno asenne! Minulla on aivan sama myöskin, tosin en ole nyt raskaana, mutta yritys on päällä. Esikoisen, jota aloin odottaa 41-vuotiaana, kohdalla painuin riemumielin heti istukkabiopsiaan ja tervettähän se näytti ja terveenä syntyi =) Nyt olen ajatellut juuri niin kuin sinä, että "ei tutkimuksia meille, kiitos". - Esikoisen jälkitarkastuksessa gyne sanoi minulle vähintään 3 kertaa "suosittelen kierukkaa". Minä olin hiljaa, en viitsinyt möläyttää, että "ja mitähän se asia sulle kuuluu, luuletko olevasi joku Jumala". - Oli nääs aivan kympin arvoisesti mennyt sekä odotus että synnytys. Kaikenlaisia puoskareita, mutta 5 niistä.

Voimia sinulle :hug:

 

Mielenkiintoista kaikki! Kävin aikoinaan ultrassa... en halunnutkaan muita tutkimuksia ja minulla on nyt aivan ihana DOWN tyttö jota en mistään hinnasta anna kenellekään. Kun alkushokista toivuin, opin rakastamaan häntä enemmän kuin mitään muuta. Mielestäni jokaisen joka harkitsee keskeyttämistä pelkän down diaknoosin perusteella pitäisi ensin käydä katsomassa elämää down lapsen perheessä. Ei se sen kummempaa elämää ole kuin muillakaan.

 

Huomenta kaikille!

Ihanaa, että meillä on monenlaisia ajatuksia Koska äidit, jotka joutuvat näiden kysymysten äärelle ovat todella kovan paikan edessä => On tärkeää jakaa kokemuksia.
Olen nähnyt läheltä ja kaukaa erilaisia Down-lapsia. Ajattelisin varmasti itsekin toisin jos mulla olisi ennestään lapsi/lapsia tai jos niitä olisi tulossa lisää. (Oma ikäni 43v asettaa siihen omat rajoitteensa.) Näillä näkymin uskon, että mun voimavarani ei riittäisi ihan kaikkeen. ja toisekseen surisin jo valmiiksi kuinka homma etenesi, kun musta alkaa aika jättää. Mutta näin me ihmiset olemme erilaisia. Se on hyvä se! Myöskin on upeaa, että tänä päivänä on valinnan mahdollisuus.
Sain tulokset eilen. Verestä oli tutkittu 100 solua ja mitään ei löytynyt. Se kertoo, että riski on pieni, mutta se kuitenkin on. Siispä näillä eväin raskauteni jatkuu normaalisti. Jos jotain sitten käy, niin sitten se vaan on niin.

Onnea ja iloa kaikille teille kaikenlaisista lapsista, jotka varmasti ovat yhtä rakkaita <3

 

\

Mielenkiintoista kaikki! Kävin aikoinaan ultrassa... en halunnutkaan muita tutkimuksia ja minulla on nyt aivan ihana DOWN tyttö jota en mistään hinnasta anna kenellekään. Kun alkushokista toivuin, opin rakastamaan häntä enemmän kuin mitään muuta. Mielestäni jokaisen joka harkitsee keskeyttämistä pelkän down diaknoosin perusteella pitäisi ensin käydä katsomassa elämää down lapsen perheessä. Ei se sen kummempaa elämää ole kuin muillakaan.

Kiitos ihana ihminen :flower: ! Hyvä, kun kerroit meille =) . Olen nyt entistä vakuuttuneempi siitä, että en mene tutkimuksiin, en mittauttele poimuja ym., mitä tuohon puoleen kuuluu. Jos tärppää, käyn kyllä rakenneultrassa, mutta se siitä sitten.

 

\

Olen nähnyt läheltä ja kaukaa erilaisia Down-lapsia. Ajattelisin varmasti itsekin toisin jos mulla olisi ennestään lapsi/lapsia tai jos niitä olisi tulossa lisää. (Oma ikäni 43v asettaa siihen omat rajoitteensa.) Näillä näkymin uskon, että mun voimavarani ei riittäisi ihan kaikkeen. ja toisekseen surisin jo valmiiksi kuinka homma etenesi, kun musta alkaa aika jättää.

Tää on aika jännä juttu. Mä olin 21-vuotias kun sain down-pojan. Tämä tuli aivan yllätyksenä, eli ei siis käyty missään seulonnoissa.

Mutta kun kirjoitit että mietit miten homma menee kun sinusta aika jättää..
Niin mä oon miettinyt tuota kuolema-asiaa myös, mutta niinpäin että todennäköistä on myös se, että minä joudun näkemään oman lapseni kuoleman, mikä ei ole lainkaan luonnollista

Nyt oon 22v ja tulossa on kesävauva
Välissä koin keskenmenon ja tietty lapsen terveys huolettaa, mutta olemme silti päättäneet olla menemättä seulontoihin.