Herätin kiivaan keskustelun kirjoitettuani kärkkään tekstin nykyperheiden ruokavalinnoista ja kasvatusmenetelmistä MTV3:n Sivumaku-blogiini. Tässä otteita tekstistä. Lue koko teksti: "Lapsista ja ruoasta - osa 1".
Lapset ja ruoka muodostavat yhtälön, johon ei lapseton henkilö saisi puuttua. Ainakin jos on uskominen mitä moninaisempia nettikeskusteluja ja sivukorvalla kuultuja marmatuksia. Hevon kakit sanon minä! Lapsia kohdellaan nykypäivän ruokapöydissä niin kaltoin, että jonkun on heitä ryhdyttävä puolustamaan. Tässä ensimmäinen erä. Niitä on useampia. Saa lyödä takaisin. Sanoilla.
Käyn tekstissä läpi, miten monet nykyvanhemmat tuntuvat olevan liian lepsuja lastensa ruokakasvatuksessa. Kaupassa kassahihnalle nostetaan nugetteja, muroja, virvoitusjuomia ja einesruokia, eikä karkkipäivistä ole enää tietoakaan. Syy kasvavaan ylipaino-ongelmaan piilee muun muassa napostelukulttuurissa.
Puhun nyt teille vanhemmat. Teidän muuttuneesta ruokakulttuurista lapsetkin pikkunälän oppivat. Teidän rapistelunne saa toiminnan näyttämään tavalliselta, hyväksyttävältä. Jokaista pikkunälkää ei tarvitse tyydyttää. Kukaan ei ole nääntynyt siihen. Kun naposteltavaa on koko ajan tarjolla, sitä myös syödään.
Lasten nirsouskin on usein vanhempien aiheuttamaa.
Periaatteellinen inhoaminen on lapsellista. On kuitenkin typerää, että lapsen yletön nirsoilu laitetaan hänen piikkiin. En voi mitenkään hahmottaa, että jonkun lapsen makuaistille sopii vain spaghetti ja nuggetit. Oletko ihan varmasti tehnyt parhaasi, jotta lapsi pitäisi kokonaisvaltaisesta ateriasta? Vai oletko ulkoistanut ongelmasi ja sysännyt syyn lapselle, kun meidän Taavi ei vain tykkää mistään?
Lapset ja ruoka muodostavat yhtälön, johon ei lapseton henkilö saisi puuttua. Ainakin jos on uskominen mitä moninaisempia nettikeskusteluja ja sivukorvalla kuultuja marmatuksia. Hevon kakit sanon minä! Lapsia kohdellaan nykypäivän ruokapöydissä niin kaltoin, että jonkun on heitä ryhdyttävä puolustamaan. Tässä ensimmäinen erä. Niitä on useampia. Saa lyödä takaisin. Sanoilla.
Käyn tekstissä läpi, miten monet nykyvanhemmat tuntuvat olevan liian lepsuja lastensa ruokakasvatuksessa. Kaupassa kassahihnalle nostetaan nugetteja, muroja, virvoitusjuomia ja einesruokia, eikä karkkipäivistä ole enää tietoakaan. Syy kasvavaan ylipaino-ongelmaan piilee muun muassa napostelukulttuurissa.
Puhun nyt teille vanhemmat. Teidän muuttuneesta ruokakulttuurista lapsetkin pikkunälän oppivat. Teidän rapistelunne saa toiminnan näyttämään tavalliselta, hyväksyttävältä. Jokaista pikkunälkää ei tarvitse tyydyttää. Kukaan ei ole nääntynyt siihen. Kun naposteltavaa on koko ajan tarjolla, sitä myös syödään.
Lasten nirsouskin on usein vanhempien aiheuttamaa.
Periaatteellinen inhoaminen on lapsellista. On kuitenkin typerää, että lapsen yletön nirsoilu laitetaan hänen piikkiin. En voi mitenkään hahmottaa, että jonkun lapsen makuaistille sopii vain spaghetti ja nuggetit. Oletko ihan varmasti tehnyt parhaasi, jotta lapsi pitäisi kokonaisvaltaisesta ateriasta? Vai oletko ulkoistanut ongelmasi ja sysännyt syyn lapselle, kun meidän Taavi ei vain tykkää mistään?
Viimeksi muokattu: