Toggle sidebar

Lapsiperhe ja luottotiedottomuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Psykoenkeli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Okei. Luin koko ketjun läpi, ja kerronpa nyt oman mielipiteeni: Ymmärrän ap hyvin, että kun se vauvakuume iskee, niin se sillon iskee ja lujaa.. eikä siinä tule mietittyä onko se nyt kovinkaan järkevää. Todennäköisesti selviäisitte jotenkin rahallisesti, jos tulisit nyt raskaaksi, mutta oletko miettinyt, jos lapsi ei olisikaan esim terve? vaikka tämmöisiä ei halua edes miettiä, aina on se mahdollisuus. Milläs sitten maksaisitte kaikki sairaalakulut? kovinkin järkevältä tuntuisi hankkia ensin se työ, koska jos sulla on enää vuosi koulua jäljellä, ei lapsen hankkimista enää tarvitsisi hirveästi siirtää, vai mitä? olen itse kolmen lapsen äiti, ja saan minimiäitiysrahaa, se on kituuttamista ilman niitä velkojakin.. mutta toivottavasti osaat päätyä oikeaan ratkaisuun, toivon sinulle kaikkea hyvää.
 
Okei. Luin koko ketjun läpi, ja kerronpa nyt oman mielipiteeni: Ymmärrän ap hyvin, että kun se vauvakuume iskee, niin se sillon iskee ja lujaa.. eikä siinä tule mietittyä onko se nyt kovinkaan järkevää. Todennäköisesti selviäisitte jotenkin rahallisesti, jos tulisit nyt raskaaksi, mutta oletko miettinyt, jos lapsi ei olisikaan esim terve? vaikka tämmöisiä ei halua edes miettiä, aina on se mahdollisuus. Milläs sitten maksaisitte kaikki sairaalakulut? kovinkin järkevältä tuntuisi hankkia ensin se työ, koska jos sulla on enää vuosi koulua jäljellä, ei lapsen hankkimista enää tarvitsisi hirveästi siirtää, vai mitä? olen itse kolmen lapsen äiti, ja saan minimiäitiysrahaa, se on kituuttamista ilman niitä velkojakin.. mutta toivottavasti osaat päätyä oikeaan ratkaisuun, toivon sinulle kaikkea hyvää.
 
Kysymys on kai siitä miten asiat hoitaa. Itselläni meni luottotiedot, kun tuloni putosivat 2000€/kk käteen tuloiksi 700€/kk käteen ja kun aloitin naurettavan pienipalkkaisen työn (kun ei anna luonto periksi olla työttömänä), niin kela lakkasi tukemasta asumista melkein puoleksi vuodeksi (en ees ymmärrä mikä kesti) ja rahaa tuli juui sen verran mitä vuokrakin oli. Joten siinä meni monet laskut perintään ja lopulta ulosottoon. Myin omaisuuttakkin (mm. auton ym) mutta eivät ne kattaneet kaikkia niitä laskuja. Ja takautuvat menivät sitten tietenkin niitten vuokrarästien maksuun, joita sinä aikana tuli, kun kela lakkasi asumistuen.

No niin, nyt siis olen Kodinhoidon tuella ja siitä asti kun olen ollut minimiäippärahalla (fiksuna olisin tehnyt lapsen muutamakuukauden aikaisemmin, niin olis tullu noiden parhaimpien tulojen mukaan) olen maksanut ulosottojan pois tietyn (pienehkön summan) kuukaudessa + veronpalautukset menneet. Eli lyhentyvät, mutta hitaasti. Tästä huolimatta saan hankittua kaikkea tarpeellista, mutta en kaikkea uutena ja uudet ostokset joutuu suunnittelemaan. Samasta syystä en myöskään käytä kertakäyttövaippoja ja olen tehnyt pienen ruuat aina itse.

Voin sanoa, ettei se helppoa ole, ei todellakaan. Ja tavallaan ymmärrän miehesi kannan, koska hänen ei kuulu maksaa omia törttöilyjäsi, kuten kenekään ei kuulu maksaa minun. Perhe-elämä on paljon helpompaa aloittaa puhtaaltapöydältä, kune i ole älyttömiä velkoja ulosotossa, jotka sitten pidätetään palkasta yms. Silloin väistämättä käy niin, että miehesi todennäköisesti vastaa suurimmalta osalta perheenne menoista asian takia, jota itse et ole hoitanut.

Mutta jos itse olet valmis tinkimään ja tekemään kompromissejä, niin asian ei pitäisi vaikuttaa miehesi taloudelliseen tilanteeseen sen enempää, kuin, jos sinulla ei olisi ulos-otossa mitään.
 
[QUOTE="johanna";25916112]Ei kai kukaan nyt kannusta hankkimaan lasta tuohon tilanteeseen?

Jos ap et pysty omaa talouttasi hoitamaan kuin aikuinen niin et ole kyllä tarpeeksi vastuuntuntoinen äidiksikään. Lapsi ei ole pakotie ulos velkojen maksamisesta, ammatin hankkimisesta tai työstä. Lapsi on ihminen eikä mikään lelu joka hankitaan kun ei osata ja jakseta asioita hoitaa kuntoon. Jos sulla vielä ikää on liki 30 vuotta niin luulis jo jotain oppineenkin.[/QUOTE]

Monellako tilanne on toisinpäin:miehellä ei oo luottotietoja mutta naisella on? se tuntuu olevan ilmeisesti hyväksyttävämpää?
 
[QUOTE="mammuska";25932295]Okei. Luin koko ketjun läpi, ja kerronpa nyt oman mielipiteeni: Ymmärrän ap hyvin, että kun se vauvakuume iskee, niin se sillon iskee ja lujaa.. eikä siinä tule mietittyä onko se nyt kovinkaan järkevää. Todennäköisesti selviäisitte jotenkin rahallisesti, jos tulisit nyt raskaaksi, mutta oletko miettinyt, jos lapsi ei olisikaan esim terve? vaikka tämmöisiä ei halua edes miettiä, aina on se mahdollisuus. Milläs sitten maksaisitte kaikki sairaalakulut? kovinkin järkevältä tuntuisi hankkia ensin se työ, koska jos sulla on enää vuosi koulua jäljellä, ei lapsen hankkimista enää tarvitsisi hirveästi siirtää, vai mitä? olen itse kolmen lapsen äiti, ja saan minimiäitiysrahaa, se on kituuttamista ilman niitä velkojakin.. mutta toivottavasti osaat päätyä oikeaan ratkaisuun, toivon sinulle kaikkea hyvää.[/QUOTE]

Osastomaksuja lapsesta menee max 7vrk/vuosi.
 
Mulla ei ole luottotietoja. Velka ei ole mahdoton, mutta noin 20 000 kuitenkin. Olen ollut koko velallisena oloaikani opiskelija, äitiyslomalla tai työtön. Velkaa en ole voinut lyhentää veronpalautusten ulosmittauksia lukuunottamatta ollenkaan. Eikä ulosmittauksia tehdä tukirahoista.

Toiveeni on päästä velkajärjestelyyn tms heti kun työllistyn.

Olin lapseni kolme ekaa vuotta yksinhuoltaja ja kyllähän me pärjättiin. Ei mun luottotiedottomuus vaikuttanut äitiyteen millään tavalla. Uudella miehelläni on luottotiedot kunnossa ja olen oikein hämmästellyt miten nyt voidaan ostaa isoja kodinkoneita tms osamaksulla ja saatiin autolaina tms. Ennen en tämmöisiä asioita edes kaivannut.

Mun mielestä luottotiedottomuus ei estä lapsen hankkimista. Lapsenhankintaikä on kuitenkin rajallinen. Jos itse olisin lykännyt lastenhankintaa mahdolliseen velattomuuden aikaan olisin tuolloin ollut jo varmaankin nelikymppinen ja lapsen hankinta voi olla myöhäistä.

En koe, että minä tai lapseni oltaisiin jääty mistään paitsi, koska olen ulosotossa. Tietysti rahaa ei ole ollut paljon käytössä, eikä ole vastakaan, mutta kyllä pienelläkin pärjää. Enkä koe olevani huono äiti tämän asian takia.

Tietysti harmittaa, että luottotiedot ovat menneet, mutta näin asia nyt on ja sen kanssa on elettävä. Nimenomaan elettävä, ei elämää voi laittaa vuosiksi tauolle.
 
Tässä toisenlainen näkökulma, ollaan miehen kanssa luottotiedottomia, oltiin jo ennen lapsia. Nyt neljäs tulossa, vanhin 4v, nuorin 6kk. Kelan tuilla elellään, tulot nettona 2600e/kk, vuokra 700e. Ei vaikuta tuo luottotiedottomuus mitenkään, meidät on todettu varattomiksi joten ei maksella mitään. Itse olen eläkkeellä ja äippärahalla, mies työmarkkinatuella. Ei se luottotietojen menetys maailmaa kaada, antaa mennä vaan!
 
Ap:na kannattaisi kuitenkin ottaa huomioon noiden velkojen korko. Jos alat nyt odottaa ja toivottavasti ehdit käydä koulusi loppuun ennen lapsen syntymää ja olet kotona sen 3v, niin ilmeisesti aikomuksesi alkaa maksaa velkaa noin neljän vuoden kuluttua. Suurinpiirtein näin, eikö vain?

Tiedätkö tai osaatko arvioida kuinka paljon sulla on tuota velkaa neljön vuoden kuluttua jos et sitä tässä välissä yhtään maksa? Vihje: tällä hetkellä virallinen viivästyskorko on 8%.
 
Tee vain lapsi nyt.
Pieneen vauvaan ei mene paljoa rahaa. Mutta isompaan jo meneekin.

Millä rahalla myöhemmin maksaisit velkoja? Kuinka paljon ne kasvavat korkoa kun se myöhempi aika koittaa?

Usko pois, paljon helpommalla pääset jos ensin maksat velat pois ja sitte teet lapsia.

Mulla oli velkaa ja maksoin ne pois opiskelujen ohella ja lapsia oli siinä vaiheessa jo kolme. Täytyy sanoa, että jos nyt saisin valita, olisin tehny toisin. Ensin velat pois ja sitte lapsia.
Stressi, mikä veloista syntyy on hirveä.

Ei raha onnea tuo, mutta se helpottaa. Paljon.
Jos nyt lyhentäisin velkaa, ei olis varaa elää lasten kans. Palkasta menis iso osa velkoihin.

Lapset kuluttaa kuitenki aika paljon. Pitää olla pyörää, suksia, luistimia, vaatteita, ruokaa.

Nautin vanhemmuudesta enemmän ilman sitä hirveää velkataakkaa hartioilla.
 
Itselläni ei onneksi ole kuin muutama tuhat enää UO:ssa ja vaikka UO ei itseltäni saa ottaa kuin veronpalautukset (joita tuskin enää tänävuona tulee), niin lyhennän silti joka kk pienen summan UO velkaa. taloudellinen tilanne kiristyy, kun teini lähtee toiselle asteelle opiskelemaan syksyllä ja kun ensivuona loppuu lapsilisä. Yhä vielä silloinkin pystyn ja voin lyhentää UO velkaa. Vyötä vaan vedetään tiukemmalle sitten muissa jutussa, joista nyt ei ole tarvinut tinkiä. Ja toiveissa olisi, että suurin osa on lyhennetty, kun työelämään takaisin lähden.
 
[QUOTE="Maniac";25932950]Tässä toisenlainen näkökulma, ollaan miehen kanssa luottotiedottomia, oltiin jo ennen lapsia. Nyt neljäs tulossa, vanhin 4v, nuorin 6kk. Kelan tuilla elellään, tulot nettona 2600e/kk, vuokra 700e. Ei vaikuta tuo luottotiedottomuus mitenkään, meidät on todettu varattomiksi joten ei maksella mitään. Itse olen eläkkeellä ja äippärahalla, mies työmarkkinatuella. Ei se luottotietojen menetys maailmaa kaada, antaa mennä vaan![/QUOTE]

Yhteiskunnan elätit ja kehtaat vielä kannustaa tähän. Mua niin sapettaa tälläinen touhu. Niitä lapsia ei tartte pukata toisten elätettäviksi. anteeks vaan kovat sanat mutta olette sen ansaineet. Eikö yhtään käy mielessä että muut kustantaa teidän elämän ja lisääntymisen??? Ei ihme että kouluissa ruoka on mitä on, opettajia ei ole tarpeeksi jne kun syöpäläiset syö nekin rahat.
 
Ikäsi huomioiden rupeaisin ehdottomasti yrittämään lasta nyt. :) Lapsia saadaan, ei tehdä ja ikinä ei voi tietää onnistuuko raskaus helposti vai onko raskautuminen vaikeampaa. Pieni lapsi ei vaadi paljoa rahaa, lapsen kasvaessa toki kulut jatkuvasti kasvavat. Itse jos olisin samassa tilanteessa niin antaisin vauvalle luvan tulla (mikäli yhteinen päätös miehen kanssa), mutta silti opiskelisin ja yrittäisin tehdä osa-aikatöitä mahdollisuuksien mukaan ja rupeaisin vähitellen maksamaan velkoja pois edes sen parikymppiä kuussa..Luottotietojen menetys ei ole ikuista, tsemppiä!
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa