Lapsilla ja koirilla on kyllä joku kummallinen henkinen yhteys.. Varmaan molemmat niin viattomia ja

[:)))]

vilpittömiä, että ovat jotenkin samalla aaltopituudella..?

Meillä on kaksi tanskandoggia, narttu ja uros.
Uros on sellanen perinteinen lepposa löllykkä ja narttu sellanen aktiivinen väkkärä.
Mulla on tän nartun kanssa jatkuvasti ihan järkyttävää johtajuusvääntöä, se testaa mua viikottain ja yrittää väenvängällä alistaa mua millon milläkin tempulla. Toistaseks mä oon kuitenkin ollu se the boss joka sen viimesen sanan sanoo.. Miehellekin temppuilee välillä, mutta ei läheskään niin paljon kun mulle.
Mutta lapselle, ei ikinä temppuile, ei kyseenalaista lapsen käskyjä ja tuntuu et toimii ihan ajatuksen voimalla <3

Ovat kun majakka ja perävaunu, ihanat kaverukset joita on ihana katsella ja seurailla kun puuhaavat yhdessä...

Meillä koirat on usein tuon lapsen leikeissä, välillä ne on kaupan asiakkaita, välillä lapsi leikkii eläinlääkäriä (ja tämä ei sitten tarkota et tökkii ja ronkkii vaan esim.hoitaa tassuja tms, lapsi kyllä osaa olla eläinten kanssa... ), välillä leikkivät eläintarhaa ja välillä lapsi on opettaja ja koirat oppilaita

Nauran täällä niin usein vedet silmissä kun nuo kolme "leikkivät" keskenään

Vaikka koirat sais millasen hepulikohtauksen, niin ne rauhottuu välittömästi kun lapsi on tarpeeks lähellä ja jotenkin on ollut niin mielenkiintoista seurata niiden juttuja nää vuodet. Lapsella on mieletön kontakti koiriin ja koirat haluaa miellyttää lasta..

Onko ihan "normaalia" vai onko meidän ipana joku koirakuiskaaja?

 

[corgisti]

Meillä on kuopuksen ja puolivuotiaan koiran välillä kans erityinen side. Kuopus (11v) on vuosia haaveillut koirasta ja kun se nyt lopultakin syksyllä tuli taloon niin kuopushan sen "omakseen" otti. Mä olen tietysti se boss meilläkin, mutta jotakin erityislaatuista lapsen ja koiran suhteessa on Parhaat ystävät näyttävät olevan, leikkivät piilosta ja vaikka mitä. Vaikea sitä on selittää, sen vaan näkee. Ei koiralla meidän isompiin lapsiin ole samanlaista suhdetta.

 

[Moraalinvartija]

On siinä jotakin. Meidän koira, kauhea sekoilija, varoi aina lapsia ja leikki lasten kanssa todella nätisti vaikka muutoin innostui helposti vähän rajumpaankin. Jotenkin mutkattomasti sulautuivat parivaljakoksi esikoisen kanssa, kulkivat vain yhdessä vaikka kumpikin saattoi puuhata omiaan. Koira tietysti vartioi lapsia, varmaan senkin vuoksi kulki aina mukana.

Mielenkiintoisen havainnon tein pari vuotta sitten ulkona. Tavattiin koiranpentu, varmaan 6 kk ikäinen saksanpaimenkoira. Ei tunnettu ennestään ja koira vaikutti vähän aralta. Kunnes paikalle tuli meidän 3 v keskimmäinen, ja siinä silmänräpäyksessä alkoi hulvaton leikki, ihan kuin olisivat aina olleet yhdessä! Jotain siinä kumpikin vaistosi

 

["vieras"]

Pätee muihinkin eläimiin . Meillä vanhin kissa otti esikoisen ihan erityistapauksekseen, vauva sai rauhassa kiskoa kissan turkkia miten vain, kissa lähinnä kehräsi vieressä. Koira ei alkuun ollut niin innoissaan vauvasta, siinä kesti reilun vuoden, että koiran mielestä lapsi oli ihana. Tosin sitten se menikin överiksi, koiran mielestä lapsi oli niin ylitsevuotavan ihana, ettei se koskaan komentanut lasta vaikka aihettakin olisi ollut . Koira oli jo 9-vuotias kun esikoinen syntyi, kun koira oli vanhempi, yritin järkätä sille paikkoja mihin lapset eivät pääse sitä häiritsemään mutta eikä mitä, koira huusi hulluna turvapaikassaan ja sieltä päästyään äkkiä lasten luo leikkimään ja köhnäämään.
Nuorempi kissa taas tykkäsi kuopuksesta selkeästi, esikoisen aikaaan nuorempi kissa lähti huoneesta välittömästi jos vauva vain liikahtikin.

Koira ei siis komentanut lapsia koskaan. Kissat alkoivat sähähdellä (häntää kiskottaessa esim. tai kun lapsi tuli katin naaman eteen kiljumaan, ihan siis suoraa kiljuntaa), kun lapset on olleet 1-vuotiaita. Kissat ovat täpänneet lasta sormille, kynnet piilossa, kun lapsi on ollut n. puolitoistavuotias. Fiksuja otuksia tervepäiset elukat ovat ! Nyt vain jännätään, miten käy kun nyt meillä on keskimääräistä vasemman jalan saapastakin tyhmempi kissa, miten se tulee vauvaan suhtautumaan, isommat lapset ovatkin sen laumaa.