Lapsien ikäerosta, esikoinen nyt vuoden ja vauvakuume!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneli

Vieras
Tyttöni täytti juuri vuoden ja mietin mikä olisi hyvä ikäero, kun alkaa jo vauvakuumetta olemaan. Mies on paljon töissä ja mummot kaukana, joten joudun olemaan paljon yksin lapsen kanssa ja mietinkin kuinka pientä ikäeroa jaksan. Meneekö liian rankaksi jos ikäeroa on juuri sen kaksi vuotta?
 
Tuohon ei voi kukaan muu vastata kuin sinä itse. Tuskin se mitään ihan helppoa on. Mulla lapsilla ikäeroa vuosi, mies vuorotöissä ja ilman äitiäni en varmasti olisi jaksanut.
 
Mikäs siinä jos jaksaa.Itse en haluaisi enää lapsia pienellä ikäerolla.Olin superväsynyt koko ajan.
Mun mielestä ideaali ikäero vois olla 3-4v.Keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa 4v 4kk ja on mielestäni hyvä ikäero.
 
Meillä ei ollut siis mitään tukiverkostoa ja kahden pienen kanssa oli rankkaa.Esikoinen oli mustis ja vilkas poikalapsi,vauvalla koliikkia....juu ei kiitos enää ;)
 
Mullakin oli kamala vauvakuume kun pienin oli 1-v, mutta loppui kun alkoi 2- vuotisuhma :snotty:
Esikoisen ja kakkosen välillä on 1v8kk ja toista kertaa en moiseen rumbaan lähde :whistle:
Mutta siis ihan itse varmaan tiedät omat voimavarasi- meillä esim. ei ole lasten hoitajia ollenkaan- kerran vuodessa ollaan miehen kanssa kahdelleen :snotty: :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja jarna36:
Meillä 1,1v ikäero ja hengissä ollaan ilman tukiverkkoa! Molemmat vauvat yhä vaipoissa, pienempi 5kk.

Onko sulla osallsituva mies? Siitä on paljon kiinni.

Eipä siinä paljon miehen osallistuminen auta jos itse hoidat lapset päivisin.Toki meilläkin mies auttoi (tietenkin) mutta rankkaa oli silti.Jaksaminen riippuuu tietysti useammasta tekijästä.Miten lapset nukkuu,sairastelut...ym ym.
 
tokalla ja kolmannella on parin vuoden ikäero.
mun mielestä ihan hyvä ero.
meillä mies töis eikä oikein sukulaisista saa hoito apua..
hyvin kumminki ollaan pärjätty.
meillähän on vielä esikoinen joka on 6.
yli 3v ikäeroki on hyvä tosin esikoinen osas olla enemmän apuna
ku tyttö taas on aika mustis kolmannelle.
 
Mies kyllä osallistuu tosi hyvin, mutta on vain pitkää päivää töissä. Millainen on tasan kahden vuoden ikäero? Haaveilen ehkä eniten nyt toisesta kesävauvasta, mutta vähän tuntuu kuinka jaksan kahden pienen kanssa.
 
Tuttavapiirissä juuri se 2v ikäero on ollut se pahin.2v on vielä tosi pieni,mustis ja parhaassa tapauksessa kiva uhma päällä.Hoitele siinä sit vauva ja viihdytä uhmista samalla....
 
Mietinkin, että kaksivuotias on varmasti todella mustis. Ehkä voisi tosiaan odottaa vähän aikaa. Mites jos ikäeroa on lähemmäs kolme vuotta, löytyykö yhteisiä leikkejä niin helposti? Kaikissa ikäeroissa tietty puolensa, mutta esikoinen on ollut niin allerginen että pakko miettiä jaksamista jos toisellakin on paljon allergioita...
 
Esikoinen oli 1 v 3 kk kun tulin raskaaksi, ja lapsille tuli siis tasan 2 vuoden ikäero.
Voin rehellisesti sanoa, että ekat 2-3 viikkoa olivat rankkoja (toisaalta jaksettiin kyllä käydä esim. perhekerhoissa jo kun vauva oli 2 viikkoa), mutta sen jälkeen elämä on ollut helppoa. Mieheni teki kuopuksen syntyessä kahta työtä (illalla/yöllä ja viikonloppuisin) ja opiskeli päivät, eli yksinäni minä lasten kanssa olin. Ja nautin ihan aidosti myös kuopuksen vauva-ajasta. Ainoastaan silloin, kun lapset olivat molemmat kipeinä ja itsekin sairastin, oli joskus sellainen olo että ei tästä mitään tuu, mutta hengissä ollaan edelleen :D

Nyt meillä on reippaat, ihanat, toisistaan kovasti tykkäävät 4 v 5 kk ikäinen tyttö ja 2 v 5 kk ikäinen poika. Meidän perheelle 2 v ikäero oli loistoratkaisu =)

Esikoinen ei ole koskaan ollut mustasukkainen vauvan takia, eikä se ihan oikea uhmakaan ollut alkanut vielä 2-vuotiaana.
 
meillä ikäeroa 1v5kk ja tämä on ollut tosi hyvä ikäero. Alku toki rankka, mutta taapero ei osaa vielä vaatia kauheasti ja vauvan hoito sujui hienosti taaperon kanssa. Meillä toki erilainen tilanne kun oli koliikkivauva ja esikoinenkin nukkui tosi huonosti. Mustasukkaisuutta ei juurikaan ole ollut ja nyt kun on reilu 3v. ja melkein 2v niin ovat hirveän hyvät kaverukset ja kuin paita ja peppu. tykkäävät toisistaan hirveästi. Vauvan ja taaperon hoito sujui hyvin. Mitä olen seurannut isompia ikäeroja tuttavapiiristä niin voin sanoa, että heillä on kyllä ollut huomattavasti vaikeampaa kuin minulla oli koliikkivauvan ja taaperon kanssa =)

meillä kaikki tukivarkko on 500km päässä, mutta mieheni on täysin omistautunut perheelleen ja hoitanut lapsia vauvasta lähtien täysipainoisesti ja jos niin ei olisi niin voin sanoa, että TODELLA rankkaa olisi ollut.
 
Esikoisen ja kuopuksen ero 1v10kk. Just oli hyvä ikäero, esikoinen oli jo niin omatoiminen, söi itse ja puki osittain itse, ei ollut tuttia, ei univaikeuksia, nukahti itsekseen jne.
Kuopus on 1v6kk kun kolmas syntyy, vähän vaativampi tapaus esikoiseen verrattuna, mutta helppo lapsi kuitenkin, enköhän mä jaksa =)
 
Meillä ikäeroa 10,5kk ja todella leppoisaa oli vauva-arki, molemmat nukkuivat tuntikausia päivällä samaan aikaan jolloin saatoin torkkua tai vaikka lukea kirja.
Suht samanikäisillä lapsilla samanlaiset tarpeet eikä tarvitse revetä kahtia, teillä toinen toki olisi jo vilkkaassa leikki-iässä mutta siitähän se vauva kasvaisi nopeasti leikki kaveriksi.

Paljon kiinni myös omasta itsestä miten kokee lapsiperheen arjen. Jos on sen kaltainen persoona että tarvitsee paljon omaa aikaa, harrastuksia ja tilaa niin toki saattaa tuntua kovinkin rankalta ja kannattaa ehkä odotella huomattavasti pitempään.
 
Meillä on ikäeroa 1v5kk ja ihan hyvin on jaksanu. Miehen sukua on lähellä, mutta eipä juur oo tarvinnu heihin turvata. Kuopuksella oli koliikki ja muutenkin hieman "luonnikas"tapaus, mutta ihan hyvin jaksanu on. Näin jälkikäteen on hyvä puhua B) Alku oli rankaa, mut nyt kun kuopus on kohta 10kk niin alkaa arki oleen taas oikeesti mukavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Mitä ihmeen rankkaa 2v ikäerossa on,varsinkin jos lapsia vain kaksi?

Sulla on varmaan kokemusta kaikista maailman lapsista sitten vai?? Onhan se helvetin helppoo jos esikoinen ja vauva on semmosia pieniä hellantelttuja ja kaikki sujuu just niinku oppikirjoissa... :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Mitä ihmeen rankkaa 2v ikäerossa on,varsinkin jos lapsia vain kaksi?

Voihan se olla tosi rankkaakin. Jos vaikkapa vauva itkee kaikki yöt, ja esikoisen kanssa pitää kuitenkin pysyä hereillä päivät. Jos molemmat lapset sairastaa paljon, jos esikoinen tekee kaikkensa saadakseen vauvan hengiltä, tms.
Onhan moni ihan rikki "vain" yhden lapsenkin kanssa, jokainen meistä kun kokee asiat eri tavoin, jokaisella on eri perhetilanne jne, ja ennen kaikkea jokainen lapsi on erilainen.
 
Meillä on aikalailla tasan 2 vuotta ikäeroa ja hyvin on mennyt esikoinen on ihan yhtä rakastunu vauvaan kuin vanhemmatkin ja se tekee jo paljon, mutta myös tällä hetkellä kun ikää 2.5v on todella paha uhma, ei ole mitään asiaa mistä ei tarvis tapella. Mutta jos odotat vielä vuoden niin sitten on esikoisella jo joku muu hankala kausi menossa. Nuita kauseja tulee ja menee ja aina se tuleva kausi on pahempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Luru Lude:
Mullakin oli kamala vauvakuume kun pienin oli 1-v, mutta loppui kun alkoi 2- vuotisuhma :snotty:
Esikoisen ja kakkosen välillä on 1v8kk ja toista kertaa en moiseen rumbaan lähde :whistle:
Mutta siis ihan itse varmaan tiedät omat voimavarasi- meillä esim. ei ole lasten hoitajia ollenkaan- kerran vuodessa ollaan miehen kanssa kahdelleen :snotty: :snotty:

meillä tulee kanssa ikäeroksi 1v8kk ja jänskää miten tulee sujumaan..


oisko sulla jotain hyvää sanottavaa?? :D ;)
 

Similar threads

Yhteistyössä