lapsia vain jos on rahaa

[onnellinen]

ja siis kokoajan olen puhunut sitä että jos tulot on pienet tai ei niitä ei ole ollenkaan niin on vastuutonta hankkia lasta siihen tilanteeseen, ja pienillä tuloilla tarkoitan tyyliin 200? kk.. koska on selvää että silloin lapsen ja koko perheen pääasiallinen elättäjä on suomen valtio ja kaikki työstänsä veroja maksavat.. ja nimenomaan ne jotka TARKOITUKSELLA hankkivat lapsia vaikka eivät edes omaa elämistään kykene rahoittamaan..
oli sitten opiskelija, työtön, sairaseläkkeellä.. jos ei kykene elämään ilman apua, niin kyseenalaistan sen järjen jolla tilanteeseen hankitaan vielä pieni lapsi muiden elätettäväksi.. ja varsinkin ne jotka eivät edes pyri kohentamaan tilannettaan, vaan olettavat muiden huolehtivan heidän elämisestään ja toimeentulostaan..

 

[evita]

Maailma on muuttunut, eskoseni =) 1970-1980 -luvuilla sossussa käyminen koettiin häpeälliseksi, eihän siellä käyneet juurikaan muut kuin spurgut ja muut laitapuolen kulkijat. Lama muutti tilanteen, kun monen tavallisen ihmisenkin työpaikka meni alta ja sossuun oli pakko mennä. Sossussa käyminen ei enää ollut samanlainen häpeä kuin aikaisemmin, koska niin kovin monen tavallisen suomalaisen tie sossun ovesta kulki. Nykyään tukien varassa eläminen on jokamiehen oikeus ja itse saa valita, käykö töissä vai ei. Nälkään ei silti kuole.

Ilmeisesti todella käytännössä on niin, että jos ei työnteko huvita, niin voi elää meidän muide kustannuksella ja tehtailla vaikka lapsia, jos siltä tuntuu.

Toisaalta olen sitä mieltä, että yhteiskunnan on hoidettava ne luuseritkin, joita ei työnteko kiinnosta. Toisaalta kyllä ihmetyttää, että sitä vartenko ne minunkin veroni maksetaan.

Se on hyvä, että todellisessa hädässä oleva ihminen käy häpeämättä sossussa. Se on sen sijaan todella karmeaa, jos joku ihan iloisesti ja ilman häpeän häivääkään tunnustaa elävänsä sossun tuilla mieluummin kuin käyvänsä töissä.

Me kyllä ajattelimme hyvinkin tarkkaan etukäteen milloin haluamme lapsia, ja ei tullut mieleenkään opiskeluaikana esimerkiksi hankkiutua raskaaksi. Nyt kun ajattelen, niin tämä päätös on kyllä ollut suuri onni sekä meidän vanhempien, lasten että perheen yleisen hyvinvoinnin kannalta. On aika helppo elää lapsiperheen arkea, kun ei tarvitse miettiä onko töitä, oma katto pään päällä ja turvattu talous yleisestikin.

 

[onnellinen]

Maailma on muuttunut, eskoseni =) 1970-1980 -luvuilla sossussa käyminen koettiin häpeälliseksi, eihän siellä käyneet juurikaan muut kuin spurgut ja muut laitapuolen kulkijat. Lama muutti tilanteen, kun monen tavallisen ihmisenkin työpaikka meni alta ja sossuun oli pakko mennä. Sossussa käyminen ei enää ollut samanlainen häpeä kuin aikaisemmin, koska niin kovin monen tavallisen suomalaisen tie sossun ovesta kulki. Nykyään tukien varassa eläminen on jokamiehen oikeus ja itse saa valita, käykö töissä vai ei. Nälkään ei silti kuole.

Ilmeisesti todella käytännössä on niin, että jos ei työnteko huvita, niin voi elää meidän muide kustannuksella ja tehtailla vaikka lapsia, jos siltä tuntuu.

Toisaalta olen sitä mieltä, että yhteiskunnan on hoidettava ne luuseritkin, joita ei työnteko kiinnosta. Toisaalta kyllä ihmetyttää, että sitä vartenko ne minunkin veroni maksetaan.

Se on hyvä, että todellisessa hädässä oleva ihminen käy häpeämättä sossussa. Se on sen sijaan todella karmeaa, jos joku ihan iloisesti ja ilman häpeän häivääkään tunnustaa elävänsä sossun tuilla mieluummin kuin käyvänsä töissä.

Me kyllä ajattelimme hyvinkin tarkkaan etukäteen milloin haluamme lapsia, ja ei tullut mieleenkään opiskeluaikana esimerkiksi hankkiutua raskaaksi. Nyt kun ajattelen, niin tämä päätös on kyllä ollut suuri onni sekä meidän vanhempien, lasten että perheen yleisen hyvinvoinnin kannalta. On aika helppo elää lapsiperheen arkea, kun ei tarvitse miettiä onko töitä, oma katto pään päällä ja turvattu talous yleisestikin.

on se hyvä että tallä on niitäkin jotka ymmärtävät minun pointin..
vähemmistönä ollaan tässä ketjussa mutta ollaan kuitenkin

 

[kasvihuoneilmiö]

ja siis kokoajan olen puhunut sitä että jos tulot on pienet tai ei niitä ei ole ollenkaan niin on vastuutonta hankkia lasta siihen tilanteeseen, ja pienillä tuloilla tarkoitan tyyliin 200? kk.. koska on selvää että silloin lapsen ja koko perheen pääasiallinen elättäjä on suomen valtio ja kaikki työstänsä veroja maksavat.. ja nimenomaan ne jotka TARKOITUKSELLA hankkivat lapsia vaikka eivät edes omaa elämistään kykene rahoittamaan..
oli sitten opiskelija, työtön, sairaseläkkeellä.. jos ei kykene elämään ilman apua, niin kyseenalaistan sen järjen jolla tilanteeseen hankitaan vielä pieni lapsi muiden elätettäväksi.. ja varsinkin ne jotka eivät edes pyri kohentamaan tilannettaan, vaan olettavat muiden huolehtivan heidän elämisestään ja toimeentulostaan..

Musta hyvin todennäköisesti tai ainakin toivottavasti tulee opiskelijaäiti. Enkä koe sitä mitenkään vastuuttomana. Sen takia meillä on tällainen hyvinvoinnista huolehtiva järjestelmä, että elämässä voisi olla joustoa. Hedelmällinen ikäkään ei jatku loputtomiin. Ja niihin hedelmöityshoitoihin vasta rahaa upoaakin...

En ihan tajua onnellinen pointtiasi. Omaa elämääni ainakin määrittävät monet muut paljon ensisijaisemmat tekijät kuin raha. Ehdin niitä töitä vielä lasten saamisen jälkeenkin tekemään ja ihan varmasti pääsen maksamaan tukeni taas veroina takaisin.

Musta sivistyneen yhteiskunnan merkki on se, että huolehditaan huonommin pärjäävistä. Enkä todellakaan usko, että mainitsemasi alkoholistit ja narkkarit ovat mitä ovat vain tukien takia. He ovat sairaita ja tarvitsevat hoitoa.

 

[Keittiönoita]

Me kyllä ajattelimme hyvinkin tarkkaan etukäteen milloin haluamme lapsia, ja ei tullut mieleenkään opiskeluaikana esimerkiksi hankkiutua raskaaksi. Nyt kun ajattelen, niin tämä päätös on kyllä ollut suuri onni sekä meidän vanhempien, lasten että perheen yleisen hyvinvoinnin kannalta. On aika helppo elää lapsiperheen arkea, kun ei tarvitse miettiä onko töitä, oma katto pään päällä ja turvattu talous yleisestikin.

Mulla on vain kaksi lasta ja niilläkin yli 5 uoden ikäero, koska useampaan lapseen mulla ei olisi ollut varaa. Ja jo näiden kahden vuoksi jouduin vaihtamaan alaa, jotta on sellaiset tulot, että niillä lasten opinnot voin kustantaa peruskoulun päätyttyä. Esikoisen kohdalla kuitenkin opin, ettei kannata laskea sen varaan, että on puolison tulotkin käytössään ja niinpä toisen hankin vasta sitten, kun tiesin pärjääväni taloudellisesti vaikka yksin taas jäisinkin. Niinkuin sitten jäinkin.

 

[äiti 40plusplus]

ihan vaan otsakkeen kirvoittamana pari ajatus:
Oikeus lapsiin toteutuu jo yhdessä tai kahdessa lapsessa. Ei kukaan voi lähteä siitä että on "pakko" saada vaikka viisi ja sitten onkin eri juttu miten ne elättää. Olen sitä mieltä ja sen uskallan sanoa, että jokaisen pitäisi PÄÄSÄÄNTÖISESTI pyrkiä itse lapsensa elättämään ja kasvattamaan

 

[kasvihuoneilmiö]

Musta minimiäitiyspäivärahalla, asumislisällä ja sossun tuella (jota muuten opiskelijat eivät edes saa, jos eivät ole ottaneet opintolainaa) toimeentulevat elävät tasan yhtä paljon yhteiskunnan varoilla kuin ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa saavat.

 

[onnellinen]

ja siis kokoajan olen puhunut sitä että jos tulot on pienet tai ei niitä ei ole ollenkaan niin on vastuutonta hankkia lasta siihen tilanteeseen, ja pienillä tuloilla tarkoitan tyyliin 200? kk.. koska on selvää että silloin lapsen ja koko perheen pääasiallinen elättäjä on suomen valtio ja kaikki työstänsä veroja maksavat.. ja nimenomaan ne jotka TARKOITUKSELLA hankkivat lapsia vaikka eivät edes omaa elämistään kykene rahoittamaan..
oli sitten opiskelija, työtön, sairaseläkkeellä.. jos ei kykene elämään ilman apua, niin kyseenalaistan sen järjen jolla tilanteeseen hankitaan vielä pieni lapsi muiden elätettäväksi.. ja varsinkin ne jotka eivät edes pyri kohentamaan tilannettaan, vaan olettavat muiden huolehtivan heidän elämisestään ja toimeentulostaan..

Musta hyvin todennäköisesti tai ainakin toivottavasti tulee opiskelijaäiti. Enkä koe sitä mitenkään vastuuttomana. Sen takia meillä on tällainen hyvinvoinnista huolehtiva järjestelmä, että elämässä voisi olla joustoa. Hedelmällinen ikäkään ei jatku loputtomiin. Ja niihin hedelmöityshoitoihin vasta rahaa upoaakin...

En ihan tajua onnellinen pointtiasi. Omaa elämääni ainakin määrittävät monet muut paljon ensisijaisemmat tekijät kuin raha. Ehdin niitä töitä vielä lasten saamisen jälkeenkin tekemään ja ihan varmasti pääsen maksamaan tukeni taas veroina takaisin.

Musta sivistyneen yhteiskunnan merkki on se, että huolehditaan huonommin pärjäävistä. Enkä todellakaan usko, että mainitsemasi alkoholistit ja narkkarit ovat mitä ovat vain tukien takia. He ovat sairaita ja tarvitsevat hoitoa.

nyt ihan alkuun, olen suht nuori 25v ja olen hankkinut lapsen tarkoituksella, käyn töissä ja olen naimisissa.. en halunnut lykätä lapsen saamista kovin pitkälle ja olisin ollut valmis hankkkimaan lapsia jo 20 vuotiaana, mutta mulle oli aina selvää että hankin lapsia nuorena, jos haluan jotain opiskella niin teen sen sitten kun lapset on hankittu ja vain jos on rahallisesti mahdollista..eli en halua nostaa tukia koska opiskelu on minun oma valinta.. kyllä munkin elämää määrittää ihan muut asiat kuin raha, mutta raha on sellainen asia mitä ilman ei voi elää, pakko on syödä.. mun mielestä lapsi ei tarvitse merkkivaatetta tai uusimpia ja kalleimpia leluja, ei tarvitse omaa huonettakaan jos vanhemmat pystyy lapsen kanssa nukkumaan, mutta ruokaa, vaatteita ja myös leluja se lapsi tarvitsee, vaika käytettyjä, ja elämä on helpompaa jos on se lapsen sänky, syöttötuoli,vaunut/rattaat ja ei nekään ole ilmaisia, vaikka käytettyina ostais.. meidän poika on nyt 4kk ja käyttää 68 vaatteita, nyt ovat jäämässä pieniksi, eli olen joutunut hankkimaan vaatteita runsaasti varsinkin kun poika puklaa paljon ja syö soseita.. vaippoihin ja vauvanruokaan ( vastike+soseet) menee enmmän rahaa kuin mitä lapsilisä on.. eli ihan normaaliin vaatimattomaan elämään menee rahaa.. ja näin ollem se näyttelee tärkeää osaa elämässä.. ja mun mielestä se nyt vaan sattuu olemaan vanhempien velvollisuus ensisijaisesti elättää lapsensa, ja jos ei pysty niin ei niitä ainakaan lisää kannata hankkia..

meillä on olemassa järjestelmä jotta ihmiset jotka JOUTUVAT tilanteeseen jossa eivät selviä itse saavat apua, ei siksi että ihmiset voisivat TARKOITUKSELLA päästää itsensä siihen tilanteeseen.. siinä on vissi ero..

on hyvä että suomessa saa apua jos tarvitsee, mutta mielstäni sitä nykyisin saa liian helposti.. ja mitä tulee narkkareihin ja alkoholisteihin, jos kyseisistä sairauksista parantuu vain jos itse haluaa, niin eikös se paras motivaattori ole hengissä pysyminen, eli tuet pois niin on pakko tehdä elämänsä eteen jotai..

 

[Bonita]

syntyy niitä lapsia todella köyhiinoloihin maailamalla. täällä suomessa on hyvät oltavat kaikilla siihen nähden mitä esim intiassa tai etelä-amerikan eräissä maissa. mutta. pointti pitäisi olla siinä, että eletään niillä tuloilla mitä itse tienataan, oli lapsia tai ei. eli elintaso sen mukaan. vaatteet ja muut tarpeelliset voi ostaa käytettynä, uutena ei ole pakko ostaa. olen samaa mieltä aapeen kanssa ja myös ajattelen että yhteiskunnan ei tulisi tukea jos perhe ei edes yritä itse tienata. opiskelut tulee pystyä itse kustantamaan, oli lapsia/perhettä tai ei. ja ihan oikeesti; ei tänä päivänä ilamn töitä jää kukaan jos töitä haluaa tehdä. tekemätöntä työtä tässä maassa riittää. jos se työ löytyy naapurikunnasta tai kauempaa, sinne muutetaan. niin on aina tehty, työn perässä muutettu. koulutetut ihmiset muuttavat työnperässä vähän väliä, kyllä kouluttamattomankin on siihen pystyttävä.

 

[Rania]

Raha ei tuo onnea, mutta säännölliset tulot ovat tärkeitä -varsinkin kun perheessä on lapsia. Menojen ei tarvitse lapsiperheessäkään olla suuria, mutta pienemmällä murheella ja huolella selviää kun on hieman rahaa tallessa huonon hetken koittaessa. Itselleni ei ole tullut mieleenkään käydä soskusta rahaa, vaikka elämä on ollut tiukkaa ja ehkä olisin ollut oikeutettukin tukeen. Mutta näin vain ollaan pärjätty ja minusta on mielekästä käydä tienaamassa rahaa lasten tarpeisiin ja omaa kotia varten. Lapsetkin oppivat, että oma apu on paras apu.

 

[onnellinen]

Musta minimiäitiyspäivärahalla, asumislisällä ja sossun tuella (jota muuten opiskelijat eivät edes saa, jos eivät ole ottaneet opintolainaa) toimeentulevat elävät tasan yhtä paljon yhteiskunnan varoilla kuin ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa saavat.

milläköhän perusteella.. jos mä olen töitä tehnyt sen rahan eteen niin millä tavalla se on sama asia jollekkin joka ei töitä ole tehnyt ja verojakin maksaa rahoista jotka alunperin on jonkun verorahoja..
se että mä saan äippärahaa 1100? kk johtuu siitä että olen töissä viettänyt aikaa, en kotona tai koulussa.. ja näin ollen olen ollut tuottava osa tätä yhteiskuntaa.. ja näin ollen ansaitsen sen rahan mitä saan ja juuri sen määrän mitä saan.. ja veroja maksan vuodessa sen verran että niillä yhden äitiysloman kustannan.. ja jos miettii paljonko olen niitä veroja maksanut elämäni aikana ja paljon niitä tulen maksamaan vielä, niin enköhän ole huolehtinut myös mahdollisesta tulevasta äitiyslomasta ja lasten koulunkäynnistä.. myös neuvola taitaa olla mun osalta maksettu.. ja eläkettäkin olen kerryttänyt jollekkin toiselle jo 12 vuotta, että tänä vuonna alkaa sitten oman eläkkeen kerrytys..

 

[kasvihuoneilmiö]

ja mun mielestä se nyt vaan sattuu olemaan vanhempien velvollisuus ensisijaisesti elättää lapsensa, ja jos ei pysty niin ei niitä ainakaan lisää kannata hankkia..

meillä on olemassa järjestelmä jotta ihmiset jotka JOUTUVAT tilanteeseen jossa eivät selviä itse saavat apua, ei siksi että ihmiset voisivat TARKOITUKSELLA päästää itsensä siihen tilanteeseen.. siinä on vissi ero..

on hyvä että suomessa saa apua jos tarvitsee, mutta mielstäni sitä nykyisin saa liian helposti.. ja mitä tulee narkkareihin ja alkoholisteihin, jos kyseisistä sairauksista parantuu vain jos itse haluaa, niin eikös se paras motivaattori ole hengissä pysyminen, eli tuet pois niin on pakko tehdä elämänsä eteen jotai..

Niin on munkin aika vaikeaa ymmärtää sellaista, että mielummin vain nostellaan tukia kuin tehdään töitä tai edes yritetään opiskella eteenpäin. Mutta musta se ei ole ainoastaan yksilön ongelma ja "vika" vaan siihen johtavat myös yhteiskunnan rakenteelliset syyt.

Käsittääkseni et kumminkaan puhu vain näistä varsin marginaalisista tapauksista kun vedät mukaan kaikki opiskelijatkin. Mun mielestä opiskelijat voivat hyvinkin tarkoituksella aloitta perheen, vaikkei heillä vielä suurta maksukykyä olekaan. Opintojen valmistuttua koittavat sitten ne työvuodet. Kuten tuolla jollain sivulla joku taisi sanoakin, voi se oma aiempi tukien varassa eläminen jopa motivoida myöhempää veronmaksua.

 

[kasvihuoneilmiö]

Musta minimiäitiyspäivärahalla, asumislisällä ja sossun tuella (jota muuten opiskelijat eivät edes saa, jos eivät ole ottaneet opintolainaa) toimeentulevat elävät tasan yhtä paljon yhteiskunnan varoilla kuin ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa saavat.

milläköhän perusteella.. jos mä olen töitä tehnyt sen rahan eteen niin millä tavalla se on sama asia jollekkin joka ei töitä ole tehnyt ja verojakin maksaa rahoista jotka alunperin on jonkun verorahoja..
se että mä saan äippärahaa 1100? kk johtuu siitä että olen töissä viettänyt aikaa, en kotona tai koulussa.. ja näin ollen olen ollut tuottava osa tätä yhteiskuntaa.. ja näin ollen ansaitsen sen rahan mitä saan ja juuri sen määrän mitä saan.. ja veroja maksan vuodessa sen verran että niillä yhden äitiysloman kustannan.. ja jos miettii paljonko olen niitä veroja maksanut elämäni aikana ja paljon niitä tulen maksamaan vielä, niin enköhän ole huolehtinut myös mahdollisesta tulevasta äitiyslomasta ja lasten koulunkäynnistä.. myös neuvola taitaa olla mun osalta maksettu.. ja eläkettäkin olen kerryttänyt jollekkin toiselle jo 12 vuotta, että tänä vuonna alkaa sitten oman eläkkeen kerrytys..

No katsos: ne jotka opiskelevat hieman myöhemmällä iällä, ovat kerenneet tehdä töitä ennen opiskelujensa aloittamista. Myös minä, toivon mukaan tuleva opiskelijaäiti, olen tehnyt tärkeää työtä tässä yhteiskunnassa, maksanut monta vuotta veroja ja tulen silti saamaan vain minimiäitiyspäivärahan. Koen vain täydeksi oikeudekseni hakea kaikkia mahdollisia muitakin tukia. Yhteiskunta säästää monta tuhatta siinä, etten saanut niitä lapsia tuossa työvuosieni lomassa.

Entäs ne, jotka saavat lapsensa hyvin nuorina, eivätkä tosiaan ole tehneet töitä ja näin ollen tuoneet rahaa yhteiseen pussiin? Heillä ovat ne työvuodet edelleen edessäpäin. Kenties he elävät tuilla viisi, miksei kymmenenkin vuotta. Entäs sitten? Sitten he menevät töihin ja maksavat niitä verorahoja....

Nyt mukiset vastaan, että ei kun jotkut vaan lusmuilee tuilla. Sanonpa, että varsin harvat.

Tekstisi toiseen kappaleeseen viitaten: koet ansaitsevasi 1100?/kk äippärahaa, koska olet ollut tuottava osa yhteiskuntaa, etkä viettänyt aikaasi koulussa tai kotona. No jaa, yhteiskunta kaatuisi, jos kaikki olisivat duunareita. Eli se koulutuskin on parhaimmillaan satsaus tulevaisuuteen, sekä omaan että koko yhteiskunnan.

En edelleenkään ymmärrä, miten se opiskelijaperhe muka elää enemmän yhteiskunnan varoilla kuin sinä 1100?:n äippätuillasi?

 

[Annuska]

Olen sitä mieltä, että tietty perusturva on itse hankittava, ennenkuin hankkii elätettäviä. Kenenkään muun vastuulla ei ole minun eikä perheeni elättäminen, kuin minun ja puolisoni vastuulla.

On upeaa, että yhteiskunnalla eli meillä kaikilla on yhteisesti kustantamamme turvaverkko niitä varten, joita kohtaa työttömyys, sairaus, onnettomuus tai muu murhe.

On väärin ja turhauttavaa, että tätä turvaverkkoa käytetään väärin. Erityisen raivostuttavia ovat ihmiset, joilla ei näytä olevan minkäänlaista yritystäkään oikeasti ottaa itse vastuuta omasta elättämisestään ja jälkeläistensä elättämisestä. Kuvitellaan, että 'minulla on oikeus saada sitä ja tätä'. Oikeudet muistetaan kyllä, mutta velvollisuuksista ei näytä olevan tietoakaan.

 

[vieras]

Musta minimiäitiyspäivärahalla, asumislisällä ja sossun tuella (jota muuten opiskelijat eivät edes saa, jos eivät ole ottaneet opintolainaa) toimeentulevat elävät tasan yhtä paljon yhteiskunnan varoilla kuin ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa saavat.

milläköhän perusteella.. jos mä olen töitä tehnyt sen rahan eteen niin millä tavalla se on sama asia jollekkin joka ei töitä ole tehnyt ja verojakin maksaa rahoista jotka alunperin on jonkun verorahoja..
se että mä saan äippärahaa 1100? kk johtuu siitä että olen töissä viettänyt aikaa, en kotona tai koulussa.. ja näin ollen olen ollut tuottava osa tätä yhteiskuntaa.. ja näin ollen ansaitsen sen rahan mitä saan ja juuri sen määrän mitä saan.. ja veroja maksan vuodessa sen verran että niillä yhden äitiysloman kustannan.. ja jos miettii paljonko olen niitä veroja maksanut elämäni aikana ja paljon niitä tulen maksamaan vielä, niin enköhän ole huolehtinut myös mahdollisesta tulevasta äitiyslomasta ja lasten koulunkäynnistä.. myös neuvola taitaa olla mun osalta maksettu.. ja eläkettäkin olen kerryttänyt jollekkin toiselle jo 12 vuotta, että tänä vuonna alkaa sitten oman eläkkeen kerrytys..

Kyllähän työttömyystuesta ja minimi äitiyspäivärahastakin verot maksetaan!

Esim. 60- ja vielä 70- luvuilla oli hyvinkin yleistä, että mies oli perheen ainoa rahan tuoja. Pitäisikö tuon ajan kotiäidit jättää ilman kansaneläkettä, kun eivät ole verojakaan maksaneet?

 

[samaa mieltä apn kanssa]

Olen sitä mieltä, että tietty perusturva on itse hankittava, ennenkuin hankkii elätettäviä. Kenenkään muun vastuulla ei ole minun eikä perheeni elättäminen, kuin minun ja puolisoni vastuulla.

On upeaa, että yhteiskunnalla eli meillä kaikilla on yhteisesti kustantamamme turvaverkko niitä varten, joita kohtaa työttömyys, sairaus, onnettomuus tai muu murhe.

On väärin ja turhauttavaa, että tätä turvaverkkoa käytetään väärin. Erityisen raivostuttavia ovat ihmiset, joilla ei näytä olevan minkäänlaista yritystäkään oikeasti ottaa itse vastuuta omasta elättämisestään ja jälkeläistensä elättämisestä. Kuvitellaan, että 'minulla on oikeus saada sitä ja tätä'. Oikeudet muistetaan kyllä, mutta velvollisuuksista ei näytä olevan tietoakaan.

Tässäpä tämä koko ketjun idea tuli sanottua.
Se on ihan turhaa jeesustelua alkaa haukkumaan näin ajattelevia rikkaiksi, sitä voi olla ei-rikas ja pieni/keskituloinen mutta silti tulla toimeen OMIEN elämänvalintojen kanssa!

 

[evita]

En edelleenkään ymmärrä, miten se opiskelijaperhe muka elää enemmän yhteiskunnan varoilla kuin sinä 1100?:n äippätuillasi?

En oikein pääse logiikkaasi sisälle. Minä opiskelin ensin ja sain silloin opintotukea ja -lainaa - elin siis yhteiskunnan tuella. (Tosin sen lisäksi kyllä tein koko ajan kovasti töitä opintojen ohessa ja säästin asuntoon, jonka sitten valmistuttuamme ostimmekin.) Jos olisimme tuolloin halunneet lapset, olisimme joutuneet luultavasti hakemaan myös toimeentulotukea eli elämään vielä enemmän muiden veronmaksajien rahoilla kuin muuten opiskelijoina.

Opintojen jälkeen olin kuitenkin pätkätöissä ja lopulta vakitöissä, rakensimme talon (omilla varoillamme) ja sitten saimme lapset. Sain hyvää tulosidonnaista äitiyspäivärahaa (joka siis perustui minun itseni tekemään PALKKATYÖHÖN), mutta vain siihen asti kunnes lapsi oli jotain vuoden vanha tai alle - eli en kovin kauan. Sen jälkeen tipuimme vuosiksi vain kotihoidontuen minimille (hyvätuloisina mitään kuntalisiä ei tosiaan tullut) ja lisäksi käytimme säästöjämme ja teimme sivutöitä - emme todellakaan sen parinsadan euron kotihoidon tuen lisäksi saaneet yhteiskunnalta yhtään mitään muuta.

Minun on siis vaikea käsittää kuinka olisin opiskelijaäitinä muka ollut VÄHEMMÄN yhteiskunnan tuella elävä kuin palkkatyöstä kotiin jääneenä äitinä.

 

[kasvihuoneilmiö]

Kyllä mäkin vastuullisuutta kannatan. Mutta en sitä, että pitäis aina pärjätä omillaan. Se tuen saaminen nuorena/ opiskelijana/ vaikeassa elämän tilanteessa on vähän kuin luottoa. Siitä voi sit taas ponnistaa eteenpäin ja kartuttaa niitä verovaroja. Mut joo, ei ehkä enempää tästä. Taidetaan edustaa eri puoluekantaa

 

[kasvihuoneilmiö]

En edelleenkään ymmärrä, miten se opiskelijaperhe muka elää enemmän yhteiskunnan varoilla kuin sinä 1100?:n äippätuillasi?

Minun on siis vaikea käsittää kuinka olisin opiskelijaäitinä muka ollut VÄHEMMÄN yhteiskunnan tuella elävä kuin palkkatyöstä kotiin jääneenä äitinä.

Siten, että opiskelijaäidit harvemmin saa 1100? kuukaudessa tukia.

 

[evita]

Kyllä mäkin vastuullisuutta kannatan. Mutta en sitä, että pitäis aina pärjätä omillaan. Se tuen saaminen nuorena/ opiskelijana/ vaikeassa elämän tilanteessa on vähän kuin luottoa. Siitä voi sit taas ponnistaa eteenpäin ja kartuttaa niitä verovaroja. Mut joo, ei ehkä enempää tästä. Taidetaan edustaa eri puoluekantaa

Minusta opiskelijan ja muutoinkin täysin terveen ja työkykyisen ihmisen pitää pärjätä omillaan ilman toimeentulotukia. Jos ihminen sairastuu tai jää yllättäen työttömäksi tms., se on ihan eri asia.

Minä en kyllä ikinä nuorena terveenä parikymppisenä opiskelijana ajatellut (ei tullut mieleenkään), että minun ei tarvitsisi tulla toimeen opintotuella ja -lainalla ja omilla ITSE hankkimillani palkkatuloilla kesä- ja muista töistä. Minusta minä olin siitä itse täysin vastuussa, eikä lasten saaminen sitä mihinkään muuta - oma päätös on myös se, että lapsia tulee.

Joten ymmärrän kyllä vastuun ilmeisesti aika tavalla tiukemmin.

 

[vieras]

En edelleenkään ymmärrä, miten se opiskelijaperhe muka elää enemmän yhteiskunnan varoilla kuin sinä 1100?:n äippätuillasi?

En oikein pääse logiikkaasi sisälle. Minä opiskelin ensin ja sain silloin opintotukea ja -lainaa - elin siis yhteiskunnan tuella. (Tosin sen lisäksi kyllä tein koko ajan kovasti töitä opintojen ohessa ja säästin asuntoon, jonka sitten valmistuttuamme ostimmekin.) Jos olisimme tuolloin halunneet lapset, olisimme joutuneet luultavasti hakemaan myös toimeentulotukea eli elämään vielä enemmän muiden veronmaksajien rahoilla kuin muuten opiskelijoina.

Opintojen jälkeen olin kuitenkin pätkätöissä ja lopulta vakitöissä, rakensimme talon (omilla varoillamme) ja sitten saimme lapset. Sain hyvää tulosidonnaista äitiyspäivärahaa (joka siis perustui minun itseni tekemään PALKKATYÖHÖN), mutta vain siihen asti kunnes lapsi oli jotain vuoden vanha tai alle - eli en kovin kauan. Sen jälkeen tipuimme vuosiksi vain kotihoidontuen minimille (hyvätuloisina mitään kuntalisiä ei tosiaan tullut) ja lisäksi käytimme säästöjämme ja teimme sivutöitä - emme todellakaan sen parinsadan euron kotihoidon tuen lisäksi saaneet yhteiskunnalta yhtään mitään muuta.

Minun on siis vaikea käsittää kuinka olisin opiskelijaäitinä muka ollut VÄHEMMÄN yhteiskunnan tuella elävä kuin palkkatyöstä kotiin jääneenä äitinä.

Yhteiskunta on kehittänyt tälläisiä järjestelmiä, kuten esim. ansiosidonnainen äitiyspäiväraha, tukemaan äidin/perheenelämän tilannetta tuona aikana. Jos EI OLISI tehty tuollaista ratkaisua, tätä tukimuotoa ei olisi käytössä kenelläkään. Joten merkityksellistä ei ole koskeeko ratkaisu kaikki kansalaisia (esim. perusopetus) vai osaa kansalaisista (esim. äitiyspäiväraha) vaan luotuja palveluja käyttävät ihmiset, jotka ovat niihin oikeutettuja. On luotu kriteerit, joiden perusteella harkinnanvaraista apua saa. Mikä tekee teidät päteväksi arvioimaan näitä kriteerejä?

 

[kasvihuoneilmiö]

Evita, mä en ainakaan puhu nyt pelkästä toimeentulotuesta. Reagoin vain siihen, kun onnellinen vihjaisi, ettei opiskelijan tulisi hankkia lapsia, koska ei heitä ilman yhteiskunnan tukia pysty elättämään. Aika harva opiskelijaperhe ylipäätään saa toimeentulotukea, koska opiskelijoille sitä ei tipu ellei ole kaikki laina nostettuna. Lainan kanssa tulot todennäköisesti kuitenkin ylittävät rajan, jolla toimeentulotukea edes saisi.

En yritä puolustaa verovaroilla lusmuilua vaan elämän monimuotoisuutta ja rikkautta. Vastustan putkiajattelua tyyliin ensin koulu, sitten työ, sitten perhe. Kaikkien elämä ei mahdu samoihin raameihin. On oltava mahdollisuus joustaa erilaisissa elämäntilanteissa.

Ja vaikka sitä toimeentulotukea nyt lyhytaikaisesti joutuisikin nostamaan, on se huomattavasti pienempi summa kuin vaikkapa lasten saannin lykkäämisestä aiheutuneet hedelmöityshoitokustannukset.

 

[lohikäärme]

koko ketjua ei jaksa lukee mut kyllä jokaisen tulisi elättää itsensä ja lapsensa.

 

[vieras]

tää nyt menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta pakko sanoo tämä.
ei oo aina pakko sossusta olla heti niitä vaunurahoja hakemassa. käytettynäkin voi saada ihan uutta vastaavat vaunut joko suoraan joltakulta tai kirpputorilta. ei oo pakko ostaa aina heti uutta ja kalleinta. meilläkin olis aikanaan varmasti ollu vara ostaa uutta, mutta saatiin käytetyt vaunut, sänky,syöttötuoli, hoitopöytä tosi edullisesti, eikä tullut mieleenkään ostaa uutta, kun noita meille tarjottiin. ovat muuten olleet vielä monen muunkin lapsilla käytössä täs meidän lähipiirissä, ilman että ovat menneet huonoksi.
turvaistuin/istuimet me ostettiin uutena sekä yhdet rattaat myöhemmässä vaiheessa. alkuun päästiin sukulaisilta saaduilla vauvanvaatteilla + äitiyspakkauksen vaatteilla sekä lahjaksi saaduilla vaatteilla.
eli mun ajatus on se että sen vauvan voi pukea kauniisti ja siististi käytetyilläkin vaatteilla. toki en minäkään voinut täysin vastustaa uuden vaatteen ostamista, mutta ostin sitten semmoista mitä ei ollut noissa saaduissa vaatteissa.
ymmärrän kyllä että kun kaupat on täynnä toinen toistaan kauniimpia ja suloisempia vauvan ja lasten vaatteita, sitä haluaa lapselleen ostaa sellaista. mutta toisaalta sitä kyllä pääsee alkuun ilman merkkivaatteitakin vauvan kanssa.
mutta jokainen tavallaan, tässäkin asiassa.

 

[evita]

Yhteiskunta on kehittänyt tälläisiä järjestelmiä, kuten esim. ansiosidonnainen äitiyspäiväraha, tukemaan äidin/perheenelämän tilannetta tuona aikana. Jos EI OLISI tehty tuollaista ratkaisua, tätä tukimuotoa ei olisi käytössä kenelläkään. Joten merkityksellistä ei ole koskeeko ratkaisu kaikki kansalaisia (esim. perusopetus) vai osaa kansalaisista (esim. äitiyspäiväraha) vaan luotuja palveluja käyttävät ihmiset, jotka ovat niihin oikeutettuja. On luotu kriteerit, joiden perusteella harkinnanvaraista apua saa. Mikä tekee teidät päteväksi arvioimaan näitä kriteerejä?

Ja mikä on sinun "yhteiskuntasi"? Eiköhän se ole kuule ihan me kaikki. Minä esimerkiksi lakia säätävän eduskunnan äänestäjänä ja myös veronmaksajana ja kansalaisena olen ihan täysivaltainen yhteiskunnan jäsen.

Näin ollen minä ja kuka hyvänsä muukin suomalainen on täysin oikeutettu arvioimaan sitä, miten hyvin nämä harkinnanvaraisen tuen kriteerit on laadittu ja kuinka hyvin niitä sovelletaan. Kerran voimaan tullut laki tai asetus voidaan nimittäin muuttaa, jos se vaikka osoittautuukin huonoksi - kaikki säännöksethän eivät ole, niin kuin varmaan "vieras" tiedät - automaattisesti täydellisen hyviä.

Jos me olisimme Neuvostoliitossa tai Pohjois-Koreassa, niin toki olisin ihan hiljaa 20 vuoden leirituomion pelossa. Mutta kun olen demokraattisessa Suomessa täysivaltainen kansalainen, koen oikeudekseni näitä asioita kommen toida ja myös kritisoida.