Lapsia ilman miestä?

Jos elämäsi olisi mennyt toisin (tai joillain samoin) eikä kohdalle olisi koskaan sattunut miestä jonka kanssa olisit halunnut elää yhdessä, olisitko kuitenkin hankkinut lapsia?
Ja jos olisit niin montako?

 

No eihän tollaseen voi vastata, kun koko elämänkatsanto sinkuilla ja perheellisillä on aivan eri.

 

Uskon että olisin hyvin voinut hankkia lapsia ilman miestäkin.

 

No eihän tollaseen voi vastata, kun koko elämänkatsanto sinkuilla ja perheellisillä on aivan eri.

Millä lailla eri?

 

Tuskinpa olisin. Ja luulen sitäpaitsi, että jos miehen kanssa olisimme lykänneet lasten hankkimista vaikkapa yli 35-vuotiaiksi, niin emme lopulta olisi hankkineet lapsia ollenkaan.

 

Uskoisin että kyllä.

 

No mulla ei miestä ole eikä tule, mutta kyllä mä lapsia haluaisin. Vähän ristiriitaiset ajatukset sen suhteen tällä hetkellä.

 

En olisi hankkinut. Mulla ei ole koskaan ollut nk vauvakuumetta, vaikka kaksi lasta mulla onkin. Mulla oli esikoista suunnitellessa plan b, jonka olisin toteuttanut, mikäli en olisi ennen opintojeni päättymistä tullut raskaaksi. Ja se plan b oli sellainen, että siihen kuvioon ei välttämättä olisi lapsia enää mahtunut.

 

Nuorena ajattelin, että kyllä. Vanhempana sitten ajattelin, että olisihan se hyvä, että lapsella olisi myös isä muutenkin kuin vain biologisessa mielessä. En sitten ole hankkinut lapsia, koska ei ole sopivaa isäkandidaattia osunut kohdalle

 

Vaikea sanoa, mutta ehkä en olisi tehnyt lapsia vaikka olisin halunnut. Minulle on tärkeää se, kenen kanssa lapsia teen, sekä se että lapsilla on perheeseen osallistuva isä.

 

Mä tulin raskaaksi yhdestä kerrasta parikymppisenä. Mies oli silloinen ihastus, ei seurusteltu. Päätin pitää lapsen, vaikka heti alkuun tiesin jääväni yksin lapsen kanssa. Vuosi oli 1995. Se oli silloin vielä aika rohkea teko, ihmiset kauhistelivat paljon sitä, että nainen tekee lapsen yksin. Minulle se oli jotenkin, mikä sana kuvaisi parhaiten? Itsestäänselvyys, luonnollista, mahdollista?

Yksi lapsi riitti, en halunnut toista lasta yksin vaan odotin parisuhteeseen. Luulen, että jos en olisi ennen 3-kymppisiä löytänyt miestä, olisin ehkä saattanut tehdä toisenkin lapsen yksin, niin kova vauvakuume iski, jo ennen miehen löytymistä.

 

Minä tutkailin taannoin mieltäni ja hoksasin, että minä olisin todennäköisesti "hankkinut" monta lasta vaikka miestä ei olisi elämässäni ollutkaan - todennäköisesti yhtä monta kuin on nytkin, ehkä jopa enemmän.

 

Olisin kyllä, en pysty kuvittelemaan elämääni ilman lapsia. Jos en löydä parisuhdetta tulevaisuudessa, voisin silti harkita lisää lapsia. "More the merrier"

 

Minä tutkailin taannoin mieltäni ja hoksasin, että minä olisin todennäköisesti "hankkinut" monta lasta vaikka miestä ei olisi elämässäni ollutkaan - todennäköisesti yhtä monta kuin on nytkin, ehkä jopa enemmän.

Mä luulen, että se "vauvakuume" ohjaa ihmisiä aika paljon voimakkaammin, kuin mitkään muut syyt Itse vastasin tuossa aiemmin, että nuorempana pidin ihan mahdollisena lapsen hankkimista "yksin". Silloin oli hetkittäin pieni vauvakuume, sittemmin en ole kuumeillut sen suhteen.

 

Kyllä. Se oli mun suunnitelma B, jos en koskaan tapais miestä jota rakastasin niin lapsia sitten ainakin. Nyt on sitten onneks tuo oma kulta kainalossa :heart:

 

[QUOTE="vieras";25601296]Mä luulen, että se "vauvakuume" ohjaa ihmisiä aika paljon voimakkaammin, kuin mitkään muut syyt Itse vastasin tuossa aiemmin, että nuorempana pidin ihan mahdollisena lapsen hankkimista "yksin". Silloin oli hetkittäin pieni vauvakuume, sittemmin en ole kuumeillut sen suhteen.[/QUOTE]

Minulla se tavallaan krooninen ja toisaalta kyseessä ei pelkästään vauvakuume vaan enemmänkin "vauva-lapsi-nuori"- kuume ja "elämänvalintana suurperhe"-kuume.

 

Olisin...

 

En tieda onko silla mitaan tekemista toistensa kanssa , mutta vaikka olen homo- adoptioita vastaan niin kuitenkin ymmarran tuon luonnolliseksi naisen elamassa, etta haluaa ja hankkii lapsia ilman aviomiesta.

 

Hankkisin kyllä lapsia jos olisin yksin, en koe miestä tai parisuhdetta mitenkään pakottavana. Se, kuinka monta riippuisi varmaan iästäni koska aloittaisin ja jaksamisesta, koulutuksestani ja työstäni. Lasten saanto sinänänsä on helpohkoa, mutta se lapsien hoitaminen yksin, mahdollisesti täysin yksi, ei välttämättä niinkään ole..

 

Kyllä olisin hankkinut lapsia ja vähintään yhden, mielummin useampi.

Nyt mulla on yksi lapsi eikä miestä. Lisää lapsia haluaisin ja kyllä kieltämättä käynyt mielessä saada toinen lapsi yksin.

 

Minä tutkailin taannoin mieltäni ja hoksasin, että minä olisin todennäköisesti "hankkinut" monta lasta vaikka miestä ei olisi elämässäni ollutkaan - todennäköisesti yhtä monta kuin on nytkin, ehkä jopa enemmän.

Miten olisit hankkinut lapsia?

 

Empä usko että olisin.

 

Tai mistäs sitä tietää miltä musta ois tuntunu vaikka vanhempana kuin nyt olen, aina oon lapsia halunnut ainakin yhden, mutta en usko että olisin sellaista kuitenkaan yksin alkanut tekemään jos miestä ei olisi. nyt tuntuu siltä, mut eipä sitä tiedä.

 

[QUOTE="elina";25601445]Miten olisit hankkinut lapsia?[/QUOTE]

Joko jonkun ystävän avulla tai keinohedelmöityksellä, niin uskoisin.

 

En. Tilaisuus olis tullut monta kertaa ja podin vauvakuumetta monta vuotta. Oman rikkinäisen ja isättömän lapsuuden takia halusin omalle lapselle ehjän ydinperheen. Nyt ollaan oltu miehen kanssa 10v yhdessä ja tyttö 5kk.