Lapsi yksin, vaikka parisuhteessa

Kuullostaako tämä kenestäkään muusta järkevälle kuin minusta. Seurustelen miehen kanssa jolla aikaisempia lapsia, nyt alkanut tuntua ettei hän enää lasta halua. Minä en kuitenkaan ole valmis elämään lapsetonta elämää ja nauttimaan vain miheni lapsista. Miestänikään en haluaisi menettää.

Ajattelinkin kysyä tätä tuntemattomilta ennen kuin mihelleni asiasta alan puhua. Hän on huolissaan raha tilanteesta, esimerkiksi jos erotaan hän joutuisi minullekkin elatukset maksamaan eikä hänellä ole yksinkertaisesti varaa koska aikaisemmillekkin lapsille elatukset jo maksaa. Jos minä hankkisin lapsen yksin, olisin parisuhteessa mutta lapsi olisi vain minun. Mieheni saisi lapsen elämään osallistua minkä haluaa mutta esimerkiksi erotilanteessa hän ei olisi missään vastuussa lapsesta.

Kuullostaako ihan pimeeltä? Musta tää on jostain syystä alkanut kuullostaa hyvälle idealle mut mitä mietä te muut olette?

Laskekaa mut maan pinnalle näistä vauva haaveistä :D
 
yksinkö
Miten niin tekisit lapsen yksin, kyllähän siihen aina kaksi tarvitaan?? Siis ei pahalla, mutta joka tapauksessa miehen on oltava mukana jutussa, ellet sitten salaa halua koko asiaa hoitaa. Naapurissa vaimo hankkiutui salaa mieheltään raskaaksi (siis valehteli käyttävänsä ehkäisyä) ja oli kyllä heille todellinen koettelemus vaikkakin lopulta kai tavallaan mies on antanut anteeksi. Mutta silti mies on sanonut että nämä asiat on nykypäivänä semmosia joista on YHDESSÄ sovittava ja oltava samaa mieltä.
Kuitenki jos niin huonosti käy että syystä tai toisesta oikeasti joskus eroatte, lapsen etu tulee aina ensin ja varmasti sinäkin haluat mieheltä kaiken mikä lapsen kuuluu saada.
Kannattaa siis tosiaan miettiä ja odottaa vähän, jospa se ukko vielä kuitenkin muuttaa mieltään. Onnea ja tsemppiä sulle =)
 
Korjaan
Siis ei missään nimessä salaa mieheltä lasta ole tarkoitus ole tehdä.. tottakai hänelle ajatukseni kerron ja hän saa lapselle olla isä jos niin tahtoo ja eron jälkee olla isä sittenkin jos tahtoo. Ja tämänkin lapsen miheni suostumuksesta tottakai teen.

Itsellä ei ole tarvetta ottaa eron jälkeen mieheltäni "kaikkea minkä lapsi tarvitsee". Pystyn rahallisesti lapsesta yksinkin huolehtimaan. Mutta ajatuksena onko tämä järkevää lainkaan? Mieheni ei itselleen lisää lapsia halua se on kyllä selväksi tullut ja jos kauemmin alan odottelemaan saan elämäni lapsettomana kyllä loppuun asti viettää..
 
Lisäys aloitukseeni
Siis nyt on se tärkein pointti unohtunut koko jutusta :LOL: :LOL: :LOL:

Ihan tota keino hedelmöitystä käyttäen sen lapsen yksin tekisin jos suinkin kaikin puolin se mahdollista olisi.

En siis salaa miheltäni niin että jätän ehkäisyn pois ja annan kuvitella että käytän ehkäisyä.. Köh köh.. anteeksi kömmähdykseni :ashamed:
 
Ymmärrän kyllä todella hyvin, että haluat lapsen, varsinkin jos sinulla ei lapsia ole ennestään. Minusta on aavistuksen verran epäoikeudenmukaista, että miehesi haluaa evätä sinulta lastensaannin sillä perusteella, että hänellä ei ole mahdollisen eron sattuessa rahaa maksaa elatusmaksuja!

En kyllä tiedä, mitä itse tekisin tuossa tilanteessa. Voi olla, että jopa miettisin että löytäisinkö kenties vielä miehen, joka haluaa yhteisen lapsen kanssani. Mutta, jokaisen tilanne on erilainen. En osaa antaa sinulle parempia neuvoja, toivon vaan että tilanne selviää tavalla tai toisella.

Kuitenkin... Jos tekisit ratkaisun olla hankkimatta lapsia, voi olla että katuisit sitä sitten myöhemmin elämässäsi, varsinkin vanhuudessa.
 
kannattaa varmaan aika selkeät kirjalliset sopimukset sitten ainakin tehdä.. etenkin jos avioliitossa elätte.. ettei miehesi ole missään tekemisissä tuon sinun saamasi lapsen kanssa.. muttta tosiaan henkilökohtainen mielipiteeni on varmaan myös se aika yleinen.. että lapsi on kahden ihmisen yhteinen..etenkin jos eletään jo parisuhteessa.. yksinelävät naiset painiikin sitten jo omassa sarjassaan.. mutta miksi et haluaisi antaa lapsellesi isää.. eikö miehesi tahdo olla kokopäiväinen isä sitten ollenkaan?...
 
Kyllähän mieheni lapselle olisi isä jos itse niin haluaisi. Tottakai asiat on selvitettävä ja sovittava ennenkuin tähän ryhdymme (jos ryhdymme). Tämä ajatus on vain päässäni pyörinyt jo todella kauan. Mieheni rakastaa lapsia ja tulee niiden kanssa toimeen mutta en ymmrrä onko se vika sitten minussa ettei hän sen takia halua minun kanssani lasta ettei usko minun olevan hyvä äiti lapselleen vai mikä.

Asia painaa mieltäni todella paljon ja sen tiedän että lapsettomuus ei minulle ole vaihtoehto. Siksi näinkin radikaalia asiaa mielessäni pyörittelen.. Huoh.. hankala tilanne..

Siihen en ole saanut selvyyttä miksi minä en saisi kokea sitä onnea olla äiti :(
 
Siis suunnitteletko keinohedelmöitystä luovutetuille siittiöillä?
Jos näin, niin luulen että suunnitelmasi kariutuu siinä vaiheessa, kun otat yhteyttä klinikkaan ja he haastattelevat ja kyselevät sinulta miksi haluat keinohedelmöityksen ja mikä on nykyinen elämäntilanteesi.
Vaikka usein luullaan toisin, niin yksityisillä klinikoilla ei hoitoa anneta jokaiselle, joka vain maksaa. Sinulla on parisuhde, olette terveitä, estettä spontaanille raskaudelle ei ole. Minusta sinun pitäisi vain keskustella ja puhua miehen kanssa toiveestasi saada lapsi.

Ja entä jos saisitkin lapsen. Miten yhteiselo? Voihan mies kieltäytyä osallistumasta lapsen aiheuttamiin kustannuksiini, koska se tulee kalliiksi (eikä olisi edes hänen). Luulen, että keinohedelmöityksellä alkunsa saanut lapsi tässä vaiheessa suhdettanne toisi vain liikaa jännitteitä elämäänne.

Minä kannattaisin kunnollista keskustelua lapsista. Voithan luvata, ettet ero tilanteesssa vaadi elatusmaksuja lapsesta, vaikka se olisi hänen ja isyys todistettu (eri asia onkin uskooko mies sinua tai pitäisitkö lupauksesi).
 
keskustelua käyty
Lapsesta on kyllä vuosi jo keskusteltu ja vastaus on sama.. minulla on jo. Ehkä täytyy vain unohtaa kaikki haaveet ja elää tilanteessa mikä minulle on suotu.

Mieheni ei lapsia enää halua, ei siinä enää keskustelut auta. Eroakin olen miettinyt useampaan kertaan. Ehkä se on tilanteessani enää se ainut vaihtoehto jos lapsen meinaan elämääni saada :'( :'(
 
kingu
Kylläpä kuulosta erikoiselta tilanteelta. Ehkä olen naiivi tai yltiöromantikko, mutta minusta ei kannata olla yhdessäkään jos aikoo erota ja miettii elatusmaksuja tms. Ei ihme että puolet avioliitoista päättyy eroon jos siihen suhtaudutaan noin kevyesti. Toivottavasti löydät alkuperäinen ratkaisun ongelmaasi. ja toivottavasti miehesikin joskus vielä avaa silmänsä näkemään muutakin kuin oman napansa.
 
Ei jummarra
Jos sinulla on tarve hommata lapsi yksin, niin voithan ehdottaa sitä miehellesi. Mutta jos hän sitä ehdottaessasi vastaa, että sellainen järjestely sopii, niin heitä ihmeessä mies pellolle. Siinä vaiheessa miehesi tulisi viimeistään sanoa, että ei sinun tarvitse sellaiseen lähteä ja että tottakai sitten tehdään yhteinen lapsi. Kenenkään ei tule nöyryyttää itseänsä ehdottamallasi tavalla. Minua oksettaa joko järjestelyehdotus. Toivottavasti sinä etä kärsi kauaa tuollaisesta tilanteesta. Toivon sinulle paljon lapsia, mutta OIKEAN miehen kanssa. Oletko kysynyt, mitä miehesi sinusta ylipäätään haluaa? Suhteen on oltava tasavertainen, ei sellainen kuin nyt. Ja jos mielessä on " kuitenkin tuleva ero", niin älä ihmeessä hanki lasta sen keskelle.
 
Ymmärrän todella että haluat lapsen ja normaaliahan se on. En vaan ymmärrä sinun miestäsi tai itseäsikään. Kyllähän siinä vaiheessa kun vakavasti aletaan yhteistä kotia perustamaan, pitäisi keskustella myös lapsista. Tai niin me ainakin tehtiin. Aina on ollut selvää, että halutaan lapsia ja yhdessä ollaan mietitty. Toiset päättävät etteivät lapsia halua. Tietysti mieli muuttuu. Miehesi on todella itsekeskeinen, koska evää sinulta mahdollisuudet lapseen. Minä heittäisin tuollaisen pihalle, jos ukko sanoisi, että "onhan minulla lapsia". Argh! Oikeasti alkoi oikein suututtamaan. Ja miksi ajattelette, että jos tulee ero niin hän joutuu maksamaan. Eikö tuollainen liitto ole jo puoliksi tuomittu jos mietitään erotkin valmiiksi. Tottakai pitää realisti olla ja ajatella että voi liitto loppua eroonkin. Mutta eihän sen pitäisi olla este lasten hankinnalle! Eihän kukaan voisi hankkia lapsia, jos ajattelisi että jos tulisi sairaaksi, erottaisiin, toinen kuolisi tms...
Mielestäni teidän molempien täytyisi miettiä asiaa todellakin hieman erilaiselta kannalta. Haluatko oikeasti olla tuollaisen itsekeskeisen kanssa? Miehesi kannattaisi miettiä, ettei hän voi koskaan kieltää sinua tulemasta äidiksi. Mitäpä 20vuoden päästä, oletko katkera sijaisäiti jolla ei ole omia lapsia kun mies ei antanut niitä tehdä??
Ystävä pariskuntamme erosivat juuri tästä syystä. Nainen olisi halunnut alkaa perustamaan perhettä, mutta mies ei. Minusta hyvä ratkaisu.

Omat ovat päätöksenne, miten sitten ikinä päätätte asian ratkaista.
 
go for it
Moi!
Minusta tilanteesi ja pohdintasi kuulostavat aivan ymmärrettäviltä enkä ymmärrä mitä ylläolevat tilanteessa niin ihmettelevät.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan haluat lapsen, mutta et vaadi mieheltä minkäänlaista rahallista tukea, et nyt etkä tulevaisuudessa.

Itse olin lähes samassa tilanteessa. Tulin vahingossa raskaaksi 36-vuotiaana. Halusin ehdottomasti pitää lapsen. Miesystäväni, josta sitten jo raskauden aikana erosin, ei lasta halunnut enkä häntä isäksi halunnut pakottaakaan. Ajattelin ja ajattelen vielä tänäpäivänäkin, että mielummin ei ollenkaan isää kuin vastahakoisesti ja lapsen tunteita ehkä loukaten asiaan suhtautuva ihminen.

Virallisissa papereissa lapsen isä on tuntematon, joten mies ei joudu minua rahallisesti tukemaan. En häneltä myöskään rahaa edes halua enkä tarvi. Minähän tämän lapsen halusin. Hän kuitenkin on myöntynyt siihen, että jos lapsi alkaa perään kyselemään hän lapsen kyllä voi tavata ja tarpeen vaatiessa "isää leikkiä". Mutta todellakin vain siinä tapauksessa että lapsella todella tarve isään.

Tähän päivään mennessä meillä ei ole ollut "isän pulaa". Poika on kuusi vuotias, iloinen miehen alku ja isoisä ja veljeni käyvät miehen mallista täysin.

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta harkitse asiaa tarkkaan. Mitä myöhemmin hommaan ryhdyt sitä vaikeampi toive ehkä toteuttaa. Miehiä tulee ja menee, mutta lapsia ei neli-viiskymppisenä kaupan hyllyltä voi noutaa...

 
Ehkä joo sanoin hieman väärin. Tai kaikki ei ymmärtäny mitä äsken kirjoittelinkin. Olen samaa mieltä äskeisen kirjoittajan kanssa, että miehiä tulee ja menee. Tosiaan, jos lapsen haluat eikä miehesi halua, niin hanki se lapsi ja unohda mies. Kyllä varmasti isän saat lapsllesi, jos vaan haluat. Ehkä et tästä miehestä mutta jostain toisesta.
 
mä ymmärrän sua tosi hyvin.
Olen hieman samassa tilanteessa ja ajatellut samalla tavalla. Avomiehelläni on ihana lapsi, mutta minä haluan myös lapsen.
Minusta siinä ei ole mitään pahaa.
Toivottavasti se keinohedelmöitys vain onnistuu käytännössä, siis toivottavasti klinikat ottavat asiakkaaksi.
 
niin, jos parisuhde on muuten hyvä, niin minusta se on tärkeämpää, kuin se että etsisi uuden miehen ja isän lapsilleen. Koska ei se ole niin varmaa, että löytää oikean. Ja vielä sellaisen, jonka kanssa elämästä nauttisi. Lapsestakin tulee onnellisempi, kun vanhemmat ovat hyvässä parisuhteessa. Sitten jos suhde ei kestäkään uutta lasta, ei sekään, sitten asiat vain menivät niin.
 
Olen itse elänyt suhteessa, jossa miehellä oli 2 lasta eikä lisää halunnut millään! Minulla taas ei silloin ollut lapsia, enkä minäkään halunnut tyytyä hänen valmiiseen perheeseensä pelkästään. Rakkautta oli paljon ja suhde toimi muuten hyvin. Tilanne oli todella kamala ja ahdistava. Silloin mietin minäkin vaihtoehtoa että hankkisin lapsen yksin ja jatkaisin seurustelua miehen kanssa.

Minusta kuitenkin tuntui etten voisi todella olla onnellinen sellaisessa tilanteessa. Pelkäsin että tuntisin lapseni olevan eriarvoinen, tai että lapsikin huomaisi sen. Ja pelkäsin olevani "kateellinen" muille joilla mies 100% mukana ja onni kukoistaa... Kuulostaa hassulta ehkä, mutta nyt kun minulla on uusimies ja lapsi , tiedän olleeni oikeassa...
 
hiutale
Musta vaikuttaa siltä, että suhteesi ei ole kunnossa kun tuo eron jälkeinen elämä (elatusjärjestelyt, tai itsesiassa niiden puute) on jo nyt suunnitelmissa. Mieti, että oletko katkerampi viiden-kymmenen vuoden jälkeen, jos et miehesi takia lasta koskaan saanut, vai voisitko aloittaa uudestaan jonkun sellaisen kanssa joka haluiaisi lapsen juuri sun kanssa.

Mulla painaa opinnot, siis valmistumisen lykkääntyminen päälle, mutta en kyllä aio odotella sopivampaa hetkeä lapsen saamiselle, sillä voin kyllä elää ilman korkeakoulututkintoa, mutten kestäisi elämää ilman lapsia.
 
keskustelualoittanut
Lapsia haaveet sitten päättyvät tän´män päiväiseen eroon..

mieheni ilmoitti etten hänen mielestää ole hyvä lapsia kohtaan ja etten hyvä äiti tulisi olemaan.. nyt etsitään väliaikaista asuntoa jotta oma vuoralla oleva vapautuu ja aloitetaan elämä kokonaan alusta..

Rakasran miestäni yli kaiken, kaikesta huolimatta ja sattuu todella paljon.. mutta naise haukkuminen huonoksi äiti ehdokkaaksi syyttä.. en pysty sulattamaan.. :'(
 
vaikea sanoa tähän asiaan muuta kun se mikä tulee mieleen jos ajattelisin itseäni sinun tilanteeseesi.
ymmärrän todella että haluat sen oman lapsen ja jos miehesi ei millään pysty siihen myöntymään niin ehkä teidän ratkaisu oli hyväkin.
ainakaan sinun ei sitten tarvitse vuosien päästä jossitella että mistä luovuit jos olisitte kumminkin päästyneet eroon.
ja tuo miehesi tokaisu että olet huono äitiehdokas on todella loukkaava ja ainakaan itse en pääsisi siitä yli....
eikä pidemmän päälle onnistusi se että sinulla on oma lapsi jonka miehesi on vaan siittänyt mutta ei muuten halua olla tekemisissä...aika mahdoton kuvio minusta.

tiedän eräänkin joka luopui miehen takia avioliitto ja lapsihaaveista ja nokkii työpaikalla nyt jokaista joka "pentuja" tekee ja naimisiin menee.eli taitaa olla katkerana....

voimia :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.01.2007 klo 09:21 Lisäys aloitukseeni kirjoitti:
Siis nyt on se tärkein pointti unohtunut koko jutusta :LOL: :LOL: :LOL:

Ihan tota keino hedelmöitystä käyttäen sen lapsen yksin tekisin jos suinkin kaikin puolin se mahdollista olisi.

En siis salaa miheltäni niin että jätän ehkäisyn pois ja annan kuvitella että käytän ehkäisyä.. Köh köh.. anteeksi kömmähdykseni :ashamed:
Suosittelen, että hanki lapsi yksin. Jos mies haluaa yhteisen lapsen sinulta kieltää, ei hän sinua rakasta tarpeeksi. Naiselle aika on rajallinen. Miehen takia ei lasta kannata menettää. Vuodet menevät nopeasti!
 
Lisäys. luin nyt vasta ketjun loppuun. Olin itse samassa tilanteessa, tosin miehellä ei lapsia, sai kenkää. Lapsen saaminen painoi vaakakupissa enemmän kuin mies ja seurustelu ko hlön kanssa.

Jos keinohedelmöitystä ajattelet, toimi nyt. Ja jos yksi klinikka infoaa, että sinkkuna et hoitoja saa, kysy muualta ja jopa toisesta kaupungista. Tuttavapiiristä olen meinaan kuullut yhtä ja toista. Myös sinkkuihin suhtaudutaan eri klinikoilla eri tavoilla. Vaihda, jos ei asiallista. Toimi nyt!!!! Unohdat sen miehen yllättävän pian. Toivottavasti saat pian lapsen ja toisen miehen.
 

Yhteistyössä