Lapsi vai lääkis?

Eli tilanne lyhyesti: pääsin eläinlääketieteelliseen opiskelemaan nyt kesällä ja lykkäsin paikkaa vuodella ja ensi syksynä aloitan opinnot. Mulla on tutkinto jo ennestäänkin, mutta eläinlääkiks on ollut aina tavoite ja työllistyminenkin varmasti helpompaa eläinlääkärinä.

Mies on taas alkanut juttelemaan perheenlisäyksestä, haluaisi lähiaikoina yrittää. Mulle olisi muuten käynytkin, mutta kun sain tuon paikan ja haluaisin hyödyntää tilaisuuden. Mies jotenkin ehkä vähän pettyi ja suuttui, kun ilmoitin taas aloittavani opinnot, onhan hänellä jo ikääkin 32. Luulen, että tuota koulua ja lasta ei voi yhdistää, joten mitähän sitä tekisi.. Olenko itsekäs jos otan paikan ja opiskelen vielä 5 vuotta ja vietän opiskelijaelämää? Saan vuoden verran hyväksilukuja edellisestä tutkinnosta, mutta on se pitkä aika silti.

 

No mutta aika tärkeätä olisi tietää SINUN ikäsi???

 

Ehkä ei kande opiskella, koska muuten lapsen teko siirtyy iän puolesta liikaa. Vai pystyisitkö opiskelemaan jotenkin kotoa käsin?

 

En tiedä mikä tulotaso sun nykyisessä ammatissa on, mutta lääkiksen mä valitsisin. Jo siksikin että noilla on hyvät tulot mikä ei ole yhtään huono juttu lapsen kanssa. Tuo turvaa jne.. Oletteko puhuneet siitä vaihtoehdosta, että yrittäisitte lasta esim. opiskelujen puolivälin jälkeen ja mies jäisi vanhempainvapaalle? Vai onko tämä sulle poisluettu vaihtoehto? Monihan toki saa lapsen kesken koulunkin, ei se tuollakaan mahdotonta ole.

Tuohon kouluun kai harvemmin varasijoilta päästään eli toisaalta tekisit jonkun varmasti hyvin onnelliseksi lahjoittamalla paikkasi. Mutta realistisesti, hurjan vaikea päästä tonne eli pidä paikastasi ja tavoitteistasi kiinni niin et kadu myöhemmin!

 

niin se biologinen kello tikittää kokoajan.. sitä ei sovi unohtaa.. jos nyt jo ikää päälle 30 ja 5 vuotta aikoo opiskella ja sitten se lapsen yritys voi kestää vielä vuosia niin alkaa kello tikittämään viimesiään.. niin se vaan menee

 

Ehdottomasti tuo lääkis Ei tarvitse sitten myöhemmin katua! Toteuta haaveesi, kyl niitä vauvaja kerkee tehä ellet sit oo jo nelikymppinen ;-)

 

Lääkis. Jos sitten vauvakuume yltyy liian pahaksi niin ehkä voi tehdä lapsen välissä ja jatkaa myöhemmin.

 

Niin, olen siis 25-vuotias. Eläinlääketieteellisessä ei kotoa käsin opiskelu onnistu ja muutenkin tarkka lukujärjestys ja läsnäolopakko useimmilla kursseilla. Luulen, että kesken opintojen ei onnistu missään vaiheessa, joten menisi väkisinkin valmistumisen jälkeiseen aikaan. Nykyisessö työssä tienaan 2400/kk eli ihan kohtalaisesti. Mulla ei sinänsä kello tikitä, mutta miehellä taitaa jo tikittää.

 

Lääkis. Monestakin syystä.

Mua alkaisi ehkä jopa koko suhde epäilyttämään, jos mies vaikuttaisi suuttuneelta tai loukkaantuneelta tuossa kohtaa. Kuitenkin koulu mihin ei joka matti tai maija pääse ja ap:lle ilmeisesti se haaveammatti. Mikä oikeus miehellä on siinä suuttua? Ei varmaan täysin puun takaa toisen pyrkimykset tulleet?

Eikä tod ole itsekästä!

 

En tiedä mikä tulotaso sun nykyisessä ammatissa on, mutta lääkiksen mä valitsisin. Jo siksikin että noilla on hyvät tulot mikä ei ole yhtään huono juttu lapsen kanssa. Tuo turvaa jne.. Oletteko puhuneet siitä vaihtoehdosta, että yrittäisitte lasta esim. opiskelujen puolivälin jälkeen ja mies jäisi vanhempainvapaalle? Vai onko tämä sulle poisluettu vaihtoehto? Monihan toki saa lapsen kesken koulunkin, ei se tuollakaan mahdotonta ole.

Tuohon kouluun kai harvemmin varasijoilta päästään eli toisaalta tekisit jonkun varmasti hyvin onnelliseksi lahjoittamalla paikkasi. Mutta realistisesti, hurjan vaikea päästä tonne eli pidä paikastasi ja tavoitteistasi kiinni niin et kadu myöhemmin!

^^peesit! Kokemuksesta sanon, että on taitolaji yhdistää korkeakouluopiskelu ja lapsi. Tietty, jos miehesi on valmis olemaan lapsen kanssa kotona? Ja antaa sinulle aikaa "luuhata" illat vielä kirjastoissa yms. itse en ainakaan pysty kotona keskittymään, vaikka mies olisi kotona, pakko lähteä kirjastoon karkuun, jos joku isompi tehtävä tai tenttiin luku.

Mutta vaikea neuvoa, koska myöhemmin ei ehkä saakaan lasta...
Opiskele ainakin puoliväliin se tutkinto, ettei jää niin paljon sitä opiskelun ja perheen yhdistämistä ja mitä pitemmällä olet opiskelussa, niin ei ainakaan jää lapsen takia kesken...lyhyen aikaa pystyy vetää jaksamisen äärirajoillakin

 

Niin, olen siis 25-vuotias. Eläinlääketieteellisessä ei kotoa käsin opiskelu onnistu ja muutenkin tarkka lukujärjestys ja läsnäolopakko useimmilla kursseilla. Luulen, että kesken opintojen ei onnistu missään vaiheessa, joten menisi väkisinkin valmistumisen jälkeiseen aikaan. Nykyisessö työssä tienaan 2400/kk eli ihan kohtalaisesti. Mulla ei sinänsä kello tikitä, mutta miehellä taitaa jo tikittää.

nuori olet vielä. ja tosiaan, jos ei itelläsi tikitä, niin teillä on sitten miehen kanssa eri tavoitteet elämässä näköjään.

 

Ei mies varsinaisesti suuttunut, mutta oli selvästi harmissaan ja myönsi, että toivoi salaa etten olisi päässyt sisään. Oli toki myös iloinen puolestani. Mulla ei niin kamalasti tikitä,mutta toisaalta olen myös sen luontoinen, että en suhtaudu asioihin ikinä hurjilla fiiliksillä, vaan järkeilen ensin kaiken läpi Jos en olisi päässyt, niin olisin ollut valmis yrittämään. Miehen puolesta harmittaa kovin, koska olin ihan varma, että en pääse kouluun, vaikka se mahdollisuus oli olemassa ja toteutuikin, ja suunnitelma lapsen yrittämiseen oli jo vahvasti vireillä.

 

No, mulla on lapsia ja olen lääkiksessä, että en mä näe asiassa mitään ihmeellistä.

Ja kertoisitko, miten olet laskenut saavasi vuoden hyväksilukua eläinlääketieteelliseen, ja mistä tutkinnosta? Toki virkamiesruotsit ja muut yhteiset pakko-opinnot voi saada, mutta ne lasketaan ovareina/ pisteinä, ei opiskeluaikana. Meillä saa esim. kätilön AMK-tutkinnosta (180 ov) hyväksilukua ruhtinaalliset 30 opintopistettä sivuaineisiin, ja sitä ei tietenkään voi laskea laajaksi sivuaineeksi. Laskitko siis, että tuossa sivuaineessa olisi se vuoden hyvitys?

 

No, mulla on lapsia ja olen lääkiksessä, että en mä näe asiassa mitään ihmeellistä.

Ja kertoisitko, miten olet laskenut saavasi vuoden hyväksilukua eläinlääketieteelliseen, ja mistä tutkinnosta? Toki virkamiesruotsit ja muut yhteiset pakko-opinnot voi saada, mutta ne lasketaan ovareina/ pisteinä, ei opiskeluaikana. Meillä saa esim. kätilön AMK-tutkinnosta (180 ov) hyväksilukua ruhtinaalliset 30 opintopistettä sivuaineisiin, ja sitä ei tietenkään voi laskea laajaksi sivuaineeksi. Laskitko siis, että tuossa sivuaineessa olisi se vuoden hyvitys?

Mulla on maisterin tutkinto molekyylibiologiasta. Olen lukenut myös mikrobiologiaa, genetiikkaa ja solubiologiaa paljon. Tiedustelin asiaa ja käsittääkseni mun pitäisi saada noin 80-90 op hyväksilukuja juurikin sivuaineeseen, sisältäen kieli- ja viestintäopinnot. Pisteinähän ne lasketaan, juu, mutta noilla pisteillä se lyhentäisi kai opiskeluaikaa noin vuoden.

 

No jos sul on jo yliopistotutkinto ja tienaatkin noin hyvin niin miks lähteä enää puuduttamaan persettä koulun penkille Kyl mä sinuna alkaisin jo vauvan tekoon, mieskin tykkäisi. sitäpaitsi noi ylimääräiset tutkinnot maksaa yhteiskunnalle ihan hirveästi, eikä sulla oo varsinaisesti tarvetta enää opiskella. Pärjäisitte varmasti hienosti. Ei se liika opiskelukaan johda mihinkään, aikansa kutakin.

 

Jos eläinlääkis on aina ollut tavoite ja nyt pääsit, niin go for it! Ensisynnyttäjien keski-ikä taitaa olla nykyään 29 v., joten pakko todeta, ettet valmistuttuasi ihan hirveästi poikkeaisi keskiarvosta, jos yritätte ja onnistutte saamaan lapsen pian valmistumisen jälkeen.

Pienen lapsen äitinä opiskelu voi olla aika rankkaa (yleensä onkin), mutta ei mahdotonta. Voihan lasta yrittää myös opintojen loppuvaiheessa, jos silloin siltä tuntuu.

 

Elämä on valintoja. Jos sä et tällä hetkellä edes halua lasta niin ei kai se mikään vaihtoehto ole Toisaalta jos olet kahden vaiheilla, kannattaa tosissaan miettiä että kaikki ei aina käy niin helposti kuin haluaisi, ja lastakin voi joutua yrittämään kauan, jopa niin kauan että olet opintosi suorittanut Kyllä mä ainakin koulun aloittaisin kaikesta huolimatta, se on sitten teidän päätöksenne yritättekö samalla vai haluatko tosiaan viettää sitä opiskelijaelämää koko sen ajan.

 

En edes miettisi. Tietenkin menet opiskelemaan. Ja ei sitten kannata näitä kellontikittäjiä kuunnella, ainut jolle korvaasi lotkautat on miehesi

 

Kyllä minäkin sinuna opiskelemaan lähtisin!

 

Mä en kans ymmärrämiksi lähteä opiskelemaan toista pitkää tutkintoa, kun nykyisestäsikin saat noin hyvää palkkaa. Jos haluat vielä opiskella, niin onhan noita lyhyempiäkin vaihtoehtoja, esim. oppisopimuksella vaikka eläintenhoitaja (tuttuni opiskeli itsensä sellaiseksi ja tykkää kovasti), kestää sen vuoden ja samaa asiaa melkein, mutta huomattavasti vähemmän opiskeluaikaa Vuoden jälkeen olisi koulut paketissa. Eikä sulla ehkä vielä tikitä, mutta luulempa että jossain vaiheessa alkaa se tikitys Silloin on ikävää jos on vielä opinnot kesken pahassa vaiheessa... Loppujen lopuksi perhe ja läheiset ovat ne asiat joilla on väliä. Mikään ei ole ihanampaa kuin oman vauvan hymy tai ekat sanat, kävelyt kaikessa rauhassa ja pötköttelyt. Sitä ei riitä korvaamaan mikään tutkinto, oli kuinka hieno vaan. Kannattaa ajatella asiaa. Sun tilanne on hyvä, palkkaa saat ja tutkinto on ja ikääkin alkaa tulla, oisko aika siirtyä elämässä seuraavaan vaiheeseen?

 

Totta kai opiskelet. Mutta minä sopisin miehen kanssa niin, että saatat ne opinnot hyvään alkuun, ainakin vuoden. Ja sitten rupeette yrittämään. Onnistuu opiskelu ja lapsenhoitokin.

Siinä vaiheessa ei tietenkään enää mitään villiä biletystä harrasteta, mutta tuskin tekis mielikään vauvan synnyttyä. Ja ehtisit tolla järjestelyllä edes vähän nauttia vapaudesta. Opiskelupaikka on arvokas, eikä sitä kannata pois heittää, etenkään jos sulla on nyt inspistä opiskella. Vanehmpana ei välttämättä yhtä paljon ole.

Mutta huom. hanki lapsi, jos mahdollista ennen valmistumista. Muuten jäät lapsen kanssa turhan pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle.

 

Ai, luin huonosti, sulla tosiaan on jo yksi pitkä tutkinto :/ Sitten kyllä ymmärrän miestäsikin.

 

Jaaah-- No minä taas olen sitä mieltä, etten venyttäisi enää lapsentekoa sinun tilanteessasi. Valmistuttuasi saatatkin huomata että haluat töihin tottakai, kun juuri valmistuit uuteen ammattiin!! Omalta kohdaltani voin sanoa, että opiskelen yliopistossa pitkää tutkintoa ja minulla on pieni lapsi, no problem, jos on hyvä mies, niinkuin sinullakin kuulostaa olevan.

 

Jaaah-- No minä taas olen sitä mieltä, etten venyttäisi enää lapsentekoa sinun tilanteessasi. Valmistuttuasi saatatkin huomata että haluat töihin tottakai, kun juuri valmistuit uuteen ammattiin!! Omalta kohdaltani voin sanoa, että opiskelen yliopistossa pitkää tutkintoa ja minulla on pieni lapsi, no problem, jos on hyvä mies, niinkuin sinullakin kuulostaa olevan.

Lisään vielä että kannattaa ottaa huomioon, ettei se lapsi heti yhdestä kerrasta välttämättä tärppää, saattaa mennä vaikka useampi vuosi!

 

Opiskelemaan vaan, olet niin nuorikin vielä ja eläinlääkis on sellainen paikka, että työttömäksi ei varmasti tarvitse jäädä ja palkkakin taitaa olla kohdillaan. Biologeilla asia taitaa olla vähän toinen.. Ja varmasti mielenkiintoista opiskelua, varsinkin jos sulla jo ennestään esim genetiikan opintoija, niin taidat tosiaan olla kiinnostunut. Lapsia ehtii yrittää myöhemminkin, mutta lapsen kanssa opiskelu ja muu siihen liittyvä on kyllä raskasta lapsen kanssa.

Ja tuohon edelliseen kirjoitukseen. Vuosi on tuossa opinahjossa vasta alkusoittoa, jonka jälkeen opinnot alkavat vasta käynnistyä, en lähtisi tekemään lasta kesken opintojen. Ap on nuori ja hänellä on hyvin aikaa vielä opiskella ja tehdä töitäkin valmistumisen jälkeen.

Mä lähtisin, jos kovin kiinnostaisi ja tulotaso nousisi ja varma työllistyminen, ei olisi mitään epäselvyyksiä.