Sanoi Nina Mikkonen taannoin päivähoito/kotiäiti-kohun yhteydessä. Mä oon jollain tavalla ollut tähän saakka samaa mieltä, en kuitenkaan niin jyrkästi, mutta olin tyytyväinen, kun pystyin kotona olemaan esikoisen aloittaessa koulun ja hän meni iltapäiväkerhoon vasta nyt vuodenvaihteessa eli toisenluokan kevätlukukaudella.
Poika on kuitenkin silminnähden muuttunut aloitettuaan iltsussa. Ensinnäkin hän oli aivan intoa täynnä kuullessaan, että pääsee iltapäiväkerhoon, ihan hyppi riemusta. Ajattelin alkuun pessimistisesti, että iloa kestää vaan hetken kunnes tuleekin ikävä niitä aikoja, kun suoraan koulusta pääsi kotiin ja äiti oli aina vastassa.
Mutta nyt tätä intoa ja iloa onkin kestänyt näin kauan, ja hän on kuin eri poika. Koulu on alkanut kiinnostaa ihan eritavalla, hän on löytänyt uusia hyviä ystäviä iltsusta, joiden kanssa kulkee yhdessä koulumatkat. Aiemmin kun pikaa harmitti, kun ei kavereita matkalla ollut.
Tänään tuli myös opettajalta viesti, että iltapäiväkerho on tehnyt ilmeisen hyvää pojalle, sillä hän on sosiaalisesti rohkaistunut paljon ja luokkakavereiden kanssa on yhteistyö alkanut sujua tosi hyvin. Eipä ennenkään nyt mainittavaa ongelmaa ole ollut, mutta itsevarmuutta ja rohkeutta poika on saanut nyt iltapäiväkerhon myötä. ja pääasia siis on, että poika itse nauttii kovasti elostaan tällä hetkellä =)
Tämä nyt vain siksi, että kun se Mikkonenkin sanoi, että iltapäiväkerhot ovat vain kalpea varjo siihen verrattuna, mitä äidin kotona olo lapselle toisi niin meillä on kyllä mennyt toisinpäin. Musta on ollut ilo seurata sitä muutosta lapsessa, minkä tää iltsu on hänelle tuonut!
Poika on kuitenkin silminnähden muuttunut aloitettuaan iltsussa. Ensinnäkin hän oli aivan intoa täynnä kuullessaan, että pääsee iltapäiväkerhoon, ihan hyppi riemusta. Ajattelin alkuun pessimistisesti, että iloa kestää vaan hetken kunnes tuleekin ikävä niitä aikoja, kun suoraan koulusta pääsi kotiin ja äiti oli aina vastassa.
Mutta nyt tätä intoa ja iloa onkin kestänyt näin kauan, ja hän on kuin eri poika. Koulu on alkanut kiinnostaa ihan eritavalla, hän on löytänyt uusia hyviä ystäviä iltsusta, joiden kanssa kulkee yhdessä koulumatkat. Aiemmin kun pikaa harmitti, kun ei kavereita matkalla ollut.
Tänään tuli myös opettajalta viesti, että iltapäiväkerho on tehnyt ilmeisen hyvää pojalle, sillä hän on sosiaalisesti rohkaistunut paljon ja luokkakavereiden kanssa on yhteistyö alkanut sujua tosi hyvin. Eipä ennenkään nyt mainittavaa ongelmaa ole ollut, mutta itsevarmuutta ja rohkeutta poika on saanut nyt iltapäiväkerhon myötä. ja pääasia siis on, että poika itse nauttii kovasti elostaan tällä hetkellä =)
Tämä nyt vain siksi, että kun se Mikkonenkin sanoi, että iltapäiväkerhot ovat vain kalpea varjo siihen verrattuna, mitä äidin kotona olo lapselle toisi niin meillä on kyllä mennyt toisinpäin. Musta on ollut ilo seurata sitä muutosta lapsessa, minkä tää iltsu on hänelle tuonut!