Lapsi tapaa isänsä pitkästä aikaa, onko liian kovaa tuo lapsen jännitys

["a.p"]

Lapsi on 8v, eikä koskaan ole nähnyt kovin usein isäänsä. Joskus pari vuotta sitten yritimme mieheni kanssa saada aikaan säännöllisiä tapaamisia, mutta tapaamiset loppuivat pikkuhiljaa, eikä noita montaa ehtinyt ollakaan. Isä ei siis itse ole ollut kovin innokas.

Tuolloin sitten pistin stopin koko touhulle, ilmoitin isälle, ettei tapaamisia ollenkaan, jos ei onnistu säännöllisesti. Lapsikin alkoi jo oireilemaan siitä, että joutui tapaaman erittäin epäsäännöllisin väliajoin isäänsä, joka käytännössä oli ja on edelleen kuitenkin tuntematon tyyppi. Ilmoittipa lapsi itsekin, ettei halua enää isää nähdä. Eikä ole tätä nähnytkään kertaakaan sitten toissa joulun.

Isä on nyt sitten vihdoin ilmeisesti kasvamassa aikuiseksi, kun on viime talvesta silloin tällöin kysellyt lapsen kuulumisia ja pyytänyt valokuvia. On ymmärtänyt, kun olen sanonut, että lapsen tapaaminen on jäissä niin kauan, kun lapsi itse ei halua isää nähdä. Olen kyllä kysellyt välillä olisiko kiva nähdä isää, mutta jo kysymys saa aikaan yleensä valtavan ahdistuksen.

Nyt yllättäen lapsi suostuukin tapaamaan isäänsä. Lapsi menee viikonloppuna mummolaansa, jonne tulee isän puolen serkut, heillä on siellä pienet juhlat. Lasta houkuttelevat julhat, serkkujen, tädin ja mummon näkeminen ja omin sanoinsa häntä ei haittaa, että isäkin on siellä.

Nyt tulee sitten se Mutta. Sovittiin toisaapäivänä viikonlopusta, ja lasta jännittää niin paljon, että on puhunut koulussakin jännityksestään, vuorollaan jokaiselle opettajalle ja kotona kiehnännyt koko ajan sylissä. toissailtana tihrusti itkuakin. Pelkään, että tuo tapaaminen on liian stressaavaa lapselle.

 

["hmm"]

Mikset menisi itse lapsen mukaan sinne kemuihin?

 

["a.p"]

[QUOTE="hmm";24731736]Mikset menisi itse lapsen mukaan sinne kemuihin?[/QUOTE]

suoraan sanottuna tuo ei tullut edes mieleen, voisi kyllä olla ihan hyvä idea lapsen kannalta. Vaikka ongelma nyt ei pohjimmiltaan ole siinä, etteikö uskaltaisi mennä ilman äitiä, mummo, täti ja serkut ovat kuitenkin ihan tuttuja hänelle. Isän tapaminen jännittää vaan tosi paljon.

Itse kyllä joka tapauksessa olen viemässä ja hakemassa.

 

["mä"]

Kyllä mä antaisin lapselle selkeän viestin että siitä että sinäkin kannustat tapaamisiin. Voi olla että lapsi luulee että sä vastustat tapaamisia kun olet pistänyt stopin niille.
Sun pitää kannustaa ja tukea lasta tapaamaan isäänsä jos itsekin olet sitä mieltä että isä on "kasvanut" aikuiseksi . Jos lapsi on puhut siitä jo muillekin niin aisa on tärkeä hänelle.

 

["a.p"]

[QUOTE="mä";24731763]Kyllä mä antaisin lapselle selkeän viestin että siitä että sinäkin kannustat tapaamisiin. Voi olla että lapsi luulee että sä vastustat tapaamisia kun olet pistänyt stopin niille.
Sun pitää kannustaa ja tukea lasta tapaamaan isäänsä jos itsekin olet sitä mieltä että isä on "kasvanut" aikuiseksi . Jos lapsi on puhut siitä jo muillekin niin aisa on tärkeä hänelle.[/QUOTE]

en ole ikinä lapsen kuullen puhunut ettei saa tavata. Ja varoivasesti olen nimenomaan kysyessänikin kysynyt tyyliin "eikös olis kiva nähdä pitkästä aikaa". Kuitenkin olen korostanut sitä, että tehdään niin, mikä lapsesta tuntuu hyvältä.

 

[ruutiukko]

Ymmärrän hyvin että lasta jännittää, mulla meni suunnilleen samassa iässä useampi vuosi etten tavannut etävanhempaa ja oli huikean jännä paikka tavata hänet monen vuoden tauon jälkeen.

En unohda sitä päivää koskaan enkä mistään hinnasta antaisi sitä kokemusta pois.

 

[HelgaP]

Taitaa olla odotettu tapaaminen kun niin jännittää ja asiasta puhuu kaikille, tue lasta mieluummin kuin peruuta tapaaminen. Ihan samalla tavalla aikuiset saattaa jännittää jotain uutta tilannetta, ei jännitys ole vain negatiivinen tai stressaava tunne, jännitys voi olla myös positiivista ja iloista.

 

["Mitä ihmettä"]

Miksi lapsi ei saisi jännittää? Tuohan on aivan normaalia lapsen käytöstä. Ja sinä saat siitä syyn estää tapaamiset? - huhuuu!

 

["a.p"]

en todellakaan ole etsimässä syytä estää tapaamista. Olen vain itsekin hieman ihmeissäni, missä menee raja, ettei jännitys ole liiallista. Olen kyllä lapselle puhunut, että siellä varmasti menee kaikki hyvin.

Olen myös auttanut lasta jäsentelemään omiaan tuntemuksiaan mikä pelottaa ja miksi, ja mikä on sitä hyvää jännitystä. Ja ollaan käsitelty ne asiat, mitkä ovat pelottaneet.

 

["minä"]

kukaanhan tiestä ei voi tietää mikä tilanne on. Voi olla että ap on kieltänyt tapaamiset silkkaa katkeruuttaan aiemmin, nyt löytänyt uuden ja tarvii vähän omaa rauhaa ja laittaa lapsen isälleen hoitoon...
ei ki lapsi nyt muuten noin oireilisi?!

 

[yhä X]

Mun 8v tapaa isäänsä suht usein, mutta silti ei halua mennä isän luo ja jännittää ja valittaa etukäteen. Kotiin tullessa on aina kuitenkin ihan ilonen. On vaan niin äitiä ikävä, ettei haluaisi mennä, sanoo että isän luona on tylsää.

 

[hmph]

[QUOTE="minä";24732054]kukaanhan tiestä ei voi tietää mikä tilanne on. Voi olla että ap on kieltänyt tapaamiset silkkaa katkeruuttaan aiemmin, nyt löytänyt uuden ja tarvii vähän omaa rauhaa ja laittaa lapsen isälleen hoitoon...
ei ki lapsi nyt muuten noin oireilisi?![/QUOTE]

Voi apua! Toivottavasti sulla on vain hetkellinen mielenhäiriö. Ei noin kyyninen tarvitse olla. :O :hug:

 

["minna"]

Liiallinen jännitys... Ei kai semmoista voi olla, ainakaan mun mielestä sellainen ei voi olla syy tapaamisen peruuttamiselle. Mutta kuten ilmeisesti teet, tue lasta ja kannusta ja auta ymmärtämään, että se jännitys on normaalia. Mutta älä puhu lapselle itse siitä, vaan jos lapsi haluaa puhua, silloin toki. Jos itse kauheasti hössötät ja tuot omaa jännitystä esille, lapsikin stressaantuu. Ja sanot lapselle, että sun mielestä on hienoa, kun pääsee isäänsä tapaamaan. Tsemppiä, kyllä se hyvin menee

Meidän tyttö jännittää pienempiäkin asioita ihan valtavasti.

 

["hmmm"]

[QUOTE="mä";24731763]Kyllä mä antaisin lapselle selkeän viestin että siitä että sinäkin kannustat tapaamisiin. Voi olla että lapsi luulee että sä vastustat tapaamisia kun olet pistänyt stopin niille.
Sun pitää kannustaa ja tukea lasta tapaamaan isäänsä jos itsekin olet sitä mieltä että isä on "kasvanut" aikuiseksi . Jos lapsi on puhut siitä jo muillekin niin aisa on tärkeä hänelle.[/QUOTE]

peesi tälle. Ap:n asenne aiheuttaa lapsen reaktiot. Itse olen avioeroperheen lapsi, isää nähtiin kesäisin, tunsin sen aivan riittävän hyvin eikä jännittänyt pätkääkään.

Oletko ap varma että itse olet aikuinen?

 

["hmmm"]

Olet siis kieltänyt isää tapamasta lasta, koska ei ole tanssinut sinun pillin mukaan. Ymmärsinkö oikein?

 

["hmmm"]

Lisäksi, ap:n kuulostelu, että onko nyt näin ja näin, vai näin. Tuollainen aiheuttaa lapsessa reaktioita. Ap on aikuinen ja jos isä ei juo eikä ole väkivaltainen ja jopa kyselee lapsesta (oma isä ei ikinä kertaakaan soittanut tai kysellyt, eikä soita meidän lasten mummotkaan, silti olen laittanut) niin päivänselvästi kerrotaan lapselle, että SAA nähdä isänsä viikonloppuna.

Lapsi ei ole koko maailman napa. Ei ole ap:kaan. Vaikka siltä vaikuttaa.

 

[sitruunapuu]

Miksi täällä pitää aina olla haukkumassa ja arvostelelmassa? Että "hmmmm jos joskus satut vaikka eroamaan, muista tyrkyttää lasta/lapsia isälleen säännöllisesti jos se vaikka jostakin tuhannesta eri syystä ei sattuisi olemaan kovin kiin.tapaamaan lastaan tai muuten kiireinen niin muista aina järjestää omat menosi siten, ETTÄ LAPSI VARMASTI PÄÄSEE TAPAAMAAN ISÄÄNSÄ HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ!!!!!

 

["hmmm"]

Miksi täällä pitää aina olla haukkumassa ja arvostelelmassa? Että "hmmmm jos joskus satut vaikka eroamaan, muista tyrkyttää lasta/lapsia isälleen säännöllisesti jos se vaikka jostakin tuhannesta eri syystä ei sattuisi olemaan kovin kiin.tapaamaan lastaan tai muuten kiireinen niin muista aina järjestää omat menosi siten, ETTÄ LAPSI VARMASTI PÄÄSEE TAPAAMAAN ISÄÄNSÄ HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ!!!!!

Tämä nyt on ihan eri asia. Ap etsii syytä, miksi ei lapsi voisi nähdä isäänsä. Kun jännittää... jännitys on normaalia.

 

[Cecilia Algotsdotter]

Musta jännittäminen ei ole syy tapaamisen peruuttamiselle. Voithan kysyä lapselta, että haluaako hän kuitenkin jäädä pois, mutta toisaalta voi myös selittää, että jännittäminen on ihan normaali reaktio eri tilanteisiin. Ihmiset reagoi eri tavoin, kyllähän jotkut näyttelijätkin jännittää niin paljon ennen esiintymistä että ne oksentaa, mutta ei ne silti jätä menemättä lavalle. Jännittämisen voittaminen voi olla hyvä ja positiivinen kokemus. Tuo tapaamistilanne tuntuu aika turvalliselta ja hyvältä, uskon, että kaikki menee ihan hyvin. Voithan tosiaan itsekin mennä sinne mukaan, mutta mä en ainakaan toistaiseksi tuosta kuvauksesta huomaa lapsen reagoinnissa mitään negatiivista tai huolta herättävää, normaalia jännitystä vaan "uuden" mutta kuitenkin merkittävän ihmisen tapaamisesta.

 

["a.p"]

en ole missään vaiheessa ollut tapaamisen perumisesta puhunut.
nuo tapaamiset laitoin jäihin, koska lapsi alkoi oireilla sen verran, että näin parhaaksi estää toistaiseksi tapaamiset. Jos te arvostelijat ette huomanneet, minä yritin saada noita tapaamisia aikaan, että lapsi saisi rakentaa suhteen isäänsä. tosin isälle jouduin huomauttamaan, että ne krapula ryypyt voi jättää välistä lasta tavatessa, ei ole kiva jos isä hakee pullo kädessä.

nyttemmin isä on alkanut vihdoin aikuistumaan, ja olemme pystyneet puhumaan asioista niin, että lapsen etu asetetaan tärkeimmäksi.

Ja onan tämä mullekin uusi tilanne, siksi nyt tulinkin kysymään, onko unet vievä jännitys tavallista ja onko siitä syytä olla huolissaan.
Kiitos teille, jotka asiallisesti olette vastanneet

 

["höh"]

Ihme vastauksia joiltain! Mun mielestä sä hoidat tilanteen hienosti ja vain ja ainoastaan lasta ajattelet. Mun mielestä toi kuullosti hyvälle jos sinä menisit mukaan tapaamiseen, jos se vaan onnistuu.

 

["kojootti"]

Mä olin pienenä kova jännittämään. Jos odotin jotain (mieluista tai epämieluista) tapahtuvaksi muutaman päivän päästä, menetin yöunet ja päivisin menin seinillä kun jännitti niin kovasti. Uskoisin, että lapsesi tämänhetkinen jännitys on pääasiassa sellaista positiivista kutitusta vatsanpohjalla: näkee isän, mummon ja serkkuja, pääsee juhliin. Koita sinäkin tosiaan olla iloinen asiasta ja siten valaa rohkeutta lapseen. Varmasti hänellä on kivaa siellä juhlissa Ja jos tosiaan liikaa jännittää, niin mene mukaan

 

[vier]

Sylittele ja silittele ja pyyhi kyyneleet. Jännittäminen on ihan normaalia, kerro se lapselle. Tosiaan monet lapset jännittävät hyviäkin asioita. Tarvittaessa menet mukaan. Hyvä siitä tulee!

 

["vieras"]

meillä on myös herkästi jännittävä lapsi. nyt lapsen ollessa 6-vuotias en edelleenkään voi kertoa kaikkea esim. kivaa tekemistä etukäteen, koska lapsi alkaa jännittämään. jännitti esim. syksyllä alkanutta uutta harrastusta paljon, ja ennen ensimmäistä kertaa oli eskarissa todella levoton. nyt iän myötä alkaa helpottamaan.

AP: ole vain lapsesi tukena ja rohkaise lähtemään sinne tapaamiseen. sovi vaikka lapsesi kanssa että jäät juhliin aluksi että lapsen ei tarvitse heti jäädä "tuntemattomien" ihmisten luo. auttaisiko jos lapsi soittaisi etukäteen isälleen ja juttelisi hetken esim. tulevista juhlista?