P
problemos
Vieras
Tyttö on syntynyt joulukuussa.
Aiemmin mennyt tosi kivasti.
Oman luokkalaiset on olleet kivoja kavereita ja aineetkin suht helppoja - matikkaa saa takoa päähän, mutta sit kun se tajuaa niin se kans tajuaa.
Lapsi oli ekana kolmena vuonna tosi väsynyt aina, mutta nyt on helpottanut.
Nyt kuudennella luokalla onkin saatu ihan uusia ulottuvuuksia tähän koulunkäyntiin.
Tyttö on lyhyt, siis sen verran lyhyt että on samanmittainen kuin viidesluokkalaiset. Osa tietty pikkasen pitempiä ja osa lyhkäisempiä.
Neiti haluaa olla viidesluokkalaisten kanssa, sillä se touhu on vielä aika lapsekasta verrattuna kuudesluokkalaisiin. Viitoset laskevat mäkeä ja puhuvat kaikenlaista mukavaa. Kuutoset taas lähinnä kuulemma kiroilevat ja hakkaavat toisiaan...
Lapsi on fyysisessö kehityksessäänkin niitten viidesluokkalaistan tasolla.
Murrosiän muutoksia ei juuri ole. Toisilla on kuulemma rinnat kasvaneet ja rintaliivitkin käytössä, tällä ei ole juuri mitään.
Liikka on vaikeaa ja tyhmää.
Lapsi oppi kävelemään pienenä (9kk) mutta silti on vaikeaa. Tyttö on ketterä ja muuta kumminkin. Kaksi urheilulajia ovat tyttärelle tärkeitä, ne ovat hänen omat lajinsa, mutta pesäpalloa ei saa kiinni, eikä oikein koripalloakaan osaa, ja toiset saavat.
Muut ovat siis sen 9kk vielä vanhempia kuin tuo mun tytär. Yläasteelle oltais menossa, mut vaikka älylliset valmiudet löytyy, sosiaalisia taitoja ja muuta pitäis neidin harjoitella vielä.
Matikka on ja sellainen ongelmakohta.
Meillä istutaan illat ja selitetään, miksi 8 supistettuna kahdella ei ole viisi.
Sitten kun hokaa, niin se silloin hokaa, mutta siihen menee aikaa.
Kyseisestä johtuen tytär on aina yhden asian jäljessä toisia.
Kun toiset laventavat, tytär on juuri tajunnut supistamisen ajatuksen.
Ja kun se on harjoiteltu toisilla on jo uutta, ja hän siirtyy laventamiseen.
Sitten on vielä se, että muutamat tunnit ovat sellaisia, joita yhdysluokka ei tee yhdessä, vaan molemmat erikseen, jolloin asiat "selitetään kuin kuudesluokkalaisille" ja yksi ei tajua yhtikäs mitään.
Kun se kerrotaan niinkuin vuotta nuoremmille, niin jo valaistuu koppa.
Kuudesluokkalaiset mielellään ottasivat tytön mukaan, mutta näitten kanssa lapsi ei oikein osaa olla.
Ja sitten illalla kotona se paha mieli.
Hän ei mene kuulemma enää kouluun.
Ja ihmettelee, miksei hän osaa?
Miksi hän ei tajua?
Mikä hänessä on vikana?
Ja opettaja ei tunnu tajuavan toisen hätää, saahan lapsi kokeistakin aina sen 8-10.
Mitä voi enää tehdä, vai onko peli jo menetetty?
Voiko oikeasti vielä jotenkin parantaa näitä tytön kouluoltavia?
Edes helpottaa ihan pikkiriikkisen?
Aiemmin mennyt tosi kivasti.
Oman luokkalaiset on olleet kivoja kavereita ja aineetkin suht helppoja - matikkaa saa takoa päähän, mutta sit kun se tajuaa niin se kans tajuaa.
Lapsi oli ekana kolmena vuonna tosi väsynyt aina, mutta nyt on helpottanut.
Nyt kuudennella luokalla onkin saatu ihan uusia ulottuvuuksia tähän koulunkäyntiin.
Tyttö on lyhyt, siis sen verran lyhyt että on samanmittainen kuin viidesluokkalaiset. Osa tietty pikkasen pitempiä ja osa lyhkäisempiä.
Neiti haluaa olla viidesluokkalaisten kanssa, sillä se touhu on vielä aika lapsekasta verrattuna kuudesluokkalaisiin. Viitoset laskevat mäkeä ja puhuvat kaikenlaista mukavaa. Kuutoset taas lähinnä kuulemma kiroilevat ja hakkaavat toisiaan...
Lapsi on fyysisessö kehityksessäänkin niitten viidesluokkalaistan tasolla.
Murrosiän muutoksia ei juuri ole. Toisilla on kuulemma rinnat kasvaneet ja rintaliivitkin käytössä, tällä ei ole juuri mitään.
Liikka on vaikeaa ja tyhmää.
Lapsi oppi kävelemään pienenä (9kk) mutta silti on vaikeaa. Tyttö on ketterä ja muuta kumminkin. Kaksi urheilulajia ovat tyttärelle tärkeitä, ne ovat hänen omat lajinsa, mutta pesäpalloa ei saa kiinni, eikä oikein koripalloakaan osaa, ja toiset saavat.
Muut ovat siis sen 9kk vielä vanhempia kuin tuo mun tytär. Yläasteelle oltais menossa, mut vaikka älylliset valmiudet löytyy, sosiaalisia taitoja ja muuta pitäis neidin harjoitella vielä.
Matikka on ja sellainen ongelmakohta.
Meillä istutaan illat ja selitetään, miksi 8 supistettuna kahdella ei ole viisi.
Sitten kun hokaa, niin se silloin hokaa, mutta siihen menee aikaa.
Kyseisestä johtuen tytär on aina yhden asian jäljessä toisia.
Kun toiset laventavat, tytär on juuri tajunnut supistamisen ajatuksen.
Ja kun se on harjoiteltu toisilla on jo uutta, ja hän siirtyy laventamiseen.
Sitten on vielä se, että muutamat tunnit ovat sellaisia, joita yhdysluokka ei tee yhdessä, vaan molemmat erikseen, jolloin asiat "selitetään kuin kuudesluokkalaisille" ja yksi ei tajua yhtikäs mitään.
Kun se kerrotaan niinkuin vuotta nuoremmille, niin jo valaistuu koppa.
Kuudesluokkalaiset mielellään ottasivat tytön mukaan, mutta näitten kanssa lapsi ei oikein osaa olla.
Ja sitten illalla kotona se paha mieli.
Hän ei mene kuulemma enää kouluun.
Ja ihmettelee, miksei hän osaa?
Miksi hän ei tajua?
Mikä hänessä on vikana?
Ja opettaja ei tunnu tajuavan toisen hätää, saahan lapsi kokeistakin aina sen 8-10.
Mitä voi enää tehdä, vai onko peli jo menetetty?
Voiko oikeasti vielä jotenkin parantaa näitä tytön kouluoltavia?
Edes helpottaa ihan pikkiriikkisen?
