Lapsi suhteeseen?

Hei,

mulla olisi sellainen tilanne tässä, että en ole koskaan halunnut lapsia tai haaveillut perhe-elämästä. Erosin 6-vuoden suhteesta vuosia sitten asian takia, mies halusi ja minä en. Nyt olen seurustellut ja asunut aivan ihanan miehen kanssa ja päädyimme jälleen eroon tämänkin kanssa... tai oikeastaan otettiin timeout. Mies ei ole ehdoton lapsen hankinnassa kumpaakaan suuntaan, mutta häntä ahdistaa että mahdollisuus perheen perustamiseen otetaan kuitenkin pois, minun ehdottomalla EI:llä.

Olen pohtinut ja itkenyt silmäni päästä... tämä mies tuntuu niin oikealta ihmiseltä rinnallani... olisinko valmis joskus vauvakuumeen iskiessä mieheen valmis siihen hommaan?

Mitä mieltä te olette tilanteesta ja mitä sanoisitte minunlaiselle naiselle? Kertokaa kokemuksia ja vinkkejä... niitä kaivataan

 

Lapsien saanti ja varsinkin niiden hoito on työlästä. Mielestäni molempien pitää niitä haluta oikeasti, että yhdessä elo sujuu. Se on n 18 vuoden työ oikeasti! Lapset ovat ihania mutta välillä myös raivostuttavia. Mieti mikä painaa vaakakupissa enemmän. Itsellä lapsi jota molemmat halusimme ja se työn määrä ja lapsen vaatima huomio 24/7 yllätti molemmat! Silti en haluis olla ilman lasta Kokeile hoitaa vaikka jonkun lasta pari päivää niin saat tietää minkälaista se on ja onko se sen arvoista. Oma lapsi on kuitenkin se oma lapsi

 

Hei ja kiitos vastauksestasi!

Sisarellani on kolme muksua ja olen ottanut heitä yökylään yms. Se meteli ja hulina on ihan järkyttävää ja kiva palauttaa ne muksut sitten omaan kotiin :-D Niitä on tosiaan kolme, mutta yhden kanssa hulina nyt ei ihan noin kova olisi.

Olen koittanut muuttaa ajattelutapaani sillä tämä kyseinen mies on jotain niin parasta mitä omalle kohdalleni on sattunut. Olisihan tässä vielä parikin ellei yli, aikaa sulatella asiaa...