T
"Tiina"
Vieras
Toivon asiallisia vastauksia muilta vanhemmilta. Olen itse 23-vuotias ja kyse on 7-vuotiaasta tyttärestäni. Sain lapsen hyvin nuorena ja olen kasvattanut hänet lähestulkoon yksin. Tytön oikea isä ei ole ikinä ollut lapsen elämässä mukana. Muutenkaan minulla ei oikein ole ketään kenen puoleen kääntyä lasta koskevissa asioissa.
Tälle asialle oli melko vaikea keksiä asianmukaista ja korrektia otsikkoa. Tyttäreni on minun havaintoni mukaan noin kuukauden ajan sörkkinyt vaginaansa. Onhan hän tietysti jo 7-vuotias ja kai moinen käytös on jollakin tavoin normaalia kehitystä? Mutta aika pian huomattuani tuon käytöksen, on tytär valitellut virtsaamisen sattuvan. Ei kuulemma kirvele vaan ihan suoranaisesti sattuu. Minusta tuo virtsaamisen sattuminen voisi liittyä tuohon vaginansa sörkkimiseen. Jos kynsillään saa vaikka jotain jälkiä sinne, niin varmasti virtsaaminen sattuu? Siksi olenkin jo useasti kieltänyt häntä tekemästä niin.
Olen seurustellut nyt puolisen vuotta lapsettoman miehen kanssa, joka kovasti kertoo välittävänsä tyttärestäni. Myös tytär tuntuu pitävän hänestä. Suhteemme on kumminkin yhä niin nuori, ettei mitään perhettä vielä leikitä. Lapseni tuntee miehen "äidin kaverina" ja puhuttelee tätä etunimellä. Mies on myös huomannut tuon tyttäreni käytöksen, sekä kuullut valittelut siitä kun virtsaaminen sattuu. Hänestä kyse on ainoastaan lapsen luonnollisesta tutustumisesta itseensä ja hänen mielestään on väärin kieltää lasta tekemästä niin. Miesystävälläni ei ole lapsia, joten valitettavasti en osaa hänen ohjettaan tässä asiassa ottaa ns.totena. Minusta kun kipu virtsatessa selvästi kielii siitä, että jokin on vinossa ja jos sen ikävän kivun saa niinkin helposti pois kun kieltämällä lasta, niin minusta niin kuuluu tehdä.
Onko teidän tyttölapsillanne ollut jotain vastaavaa? Tai mitä teidän mielestänne minun kannattaisi tehdä asian suhteen?
Tälle asialle oli melko vaikea keksiä asianmukaista ja korrektia otsikkoa. Tyttäreni on minun havaintoni mukaan noin kuukauden ajan sörkkinyt vaginaansa. Onhan hän tietysti jo 7-vuotias ja kai moinen käytös on jollakin tavoin normaalia kehitystä? Mutta aika pian huomattuani tuon käytöksen, on tytär valitellut virtsaamisen sattuvan. Ei kuulemma kirvele vaan ihan suoranaisesti sattuu. Minusta tuo virtsaamisen sattuminen voisi liittyä tuohon vaginansa sörkkimiseen. Jos kynsillään saa vaikka jotain jälkiä sinne, niin varmasti virtsaaminen sattuu? Siksi olenkin jo useasti kieltänyt häntä tekemästä niin.
Olen seurustellut nyt puolisen vuotta lapsettoman miehen kanssa, joka kovasti kertoo välittävänsä tyttärestäni. Myös tytär tuntuu pitävän hänestä. Suhteemme on kumminkin yhä niin nuori, ettei mitään perhettä vielä leikitä. Lapseni tuntee miehen "äidin kaverina" ja puhuttelee tätä etunimellä. Mies on myös huomannut tuon tyttäreni käytöksen, sekä kuullut valittelut siitä kun virtsaaminen sattuu. Hänestä kyse on ainoastaan lapsen luonnollisesta tutustumisesta itseensä ja hänen mielestään on väärin kieltää lasta tekemästä niin. Miesystävälläni ei ole lapsia, joten valitettavasti en osaa hänen ohjettaan tässä asiassa ottaa ns.totena. Minusta kun kipu virtsatessa selvästi kielii siitä, että jokin on vinossa ja jos sen ikävän kivun saa niinkin helposti pois kun kieltämällä lasta, niin minusta niin kuuluu tehdä.
Onko teidän tyttölapsillanne ollut jotain vastaavaa? Tai mitä teidän mielestänne minun kannattaisi tehdä asian suhteen?