Lapsi sairas, läksyjä paljon, onko oikeasti pakko jaksaa tehdä KAIKKI?

["Hansu"]

Muistetaas nyt kuitenkin että jos lapsella on koulua esim kuusi tuntia niin "töitä" hän tekee siitä ajasta 4,5 tuntia eli vaikka kuusi tuntia kuulostaa siltä että on jo melkein kuin aikuisen työpäivä niin varsinainen työmäärä jääkin aika vähäiseksi. Lisäksi ei ole tarkoituskaan että opetussuunnitelman mukainen opetus toteutuu vain oppitunneilla vaan kotitehtävät kuuluvat suunnitelmaan, monissa kirjoissahan on erikseen merkitty mitkä tehtävät tulevat kotitehtäviksi eli kyse ei ole siitä että tunnilla ei ehditä käymään kaikkea läpi vaan siitä että kotona opiskelu kuuluu oppilaan tehtäviin.

Peruskoulun kahtena viimeisenä vuonna oppilas voi itse vaikuttaa opiskelemiinsa aineisiin usean tunnin verran viikossa, tämän jälkeen jatko-opinnoissa vielä enemmän.

Mutta jos tuntuu että koulu opettaa täysin vääriä asioita niin sitten vaan lapsi kotikouluun ja itse opettamaan!

 

[lapsikatras]

Meillä ovat tehneet läksynsä kun olo on sallinut ja kyllä ne on aina tullut tehtyä ennen kouluun menoa. Eka- ja tokaluokkalaisten läksyt on nopeasti tehty, niitä kun on niin vähän ylipäätään. Kolmasluokkalaisella läksyjä tulee jo enemmän, mutta ei ongelmaa niissäkään.

 

[zinbis]

Tuon asenteen kun vielä viet lapsiisi voit olla ihan varma, että eivät koulussa viihdy ja oppiminen on tuskaista.

Syytät omasta oppimattomuudestasi koulua, miksi toiset sitten oppivat ja menestyvät ihan niillä samoilla opeilla kuin mitä itse olet saanut?

Vanhempani arvostivst koulua ja läksyjen tekoa, vanhempien asenteella on iso vaikutus lapsen menetymiseen. Pakkopulla ja väheksyntä ei motivoi ketään, oman vastuun väistely vielä vähemmän.

Ilmeisesti luulet tuntevasi minut?
Niin minunkin vanhempani arvostivat koulua ja läksyjen tekoa. Ja kyllä minäkin menestyin, mutta mitä sillä 9,7 peruskoulun tokarilla sitten tekee? Menee tietysti lukioon.. Ja sieltä heittämällä menin yliopistoon, mutta oliko se nyt kaiken vaivan arvoista vai oisko voinut oppiakin jotain, ihan tätä elämää varten? Musta tuntuu ihan petetyltä, että valitsin jotain typeriä kieliä opiskeltavaksi ja opettajat ei siinä ajassa eli parhaimmillaan kymmenessä vuodessa saanut mitään käytännön kantilta aikaiseksi.

Minä arvostan opiskelua ja aion myös lapsieni opiskeluun panostaakin. Väheksyntä ei kuulu menetelmiini, mutta mitä se sellainen kannustus sitten oli, joka sai pienen peruskoululaisen ja vielä nuoren aikuisenkin uskomaan, että on ihan parhaimmistoa, pelkkien papereiden perusteella. Ihan täällä aikuisten elämässä olen saanut vasta tuta, että en ole kummoisen älykäs ja ainoa lahjani kirjoitustaito yhdistettynä viitseliäisyyteen (ulkoa opiskelin kaiken eli mitään en omaksunut...) vei minut paljon pidemmälle kuin olisi pitänyt. Ja ihan kaikkien siunaillessa voittotaivaltani.

Minä olin juuri sopiva oppilas meidän rakkaaseen peruskouluumme, joka ei oikeastaan testaa mitään omaksumista eikä juuri muita lahjakkuuksia kuin kirjallisia taitoja. Olisi ollut aivan tervettä törmätä myös omiin heikkouksiinsa ja joutua vähän enemmän haastetuksi. Olen ikään kuin tynnyrissä/pumpulissa kasvatettu..

Mieheni taas, joka on minua älykkäämpi on päätynyt aika yhdentekeviin hommiin juuri tuon mainitsemasi vanhempien väheksymisen vuoksi eikä koulu tietenkään pystynyt auttamaan, koska hänellä taas tökkii tuo opettajien rakastama kirjallinen ilmaisu. Eli vanhemmat ja opettajat jälleen yhteistyössä painamassa alas häntä siinä missä minua nostivat ylös. Hänkin vasta aikuisena on kyennyt näkemään realistisemmin omat mahdollisuutensa ja luontaiset kiinnostuksen kohteensa ja kykynsä.
Minkälaista vastuun ottamista itsestään sinä sitten lapselta ja nuorelta oikein odotat.?

 

[zinbis]

Täällä nyt ehdotellaan kotiopetusta yhdestä ja toisesta suusta. Itse ehdotin tosin vain opsin saksimista aivan uudenlaiseksi. Harmi kun en ole diktaattori.
Kotiopetus ei mielestäni ole optimi vaihtoehto, mutta tämä näkyy taas olevan näitä kysymyksiä, missä yleinen mielipide on kaikki tai ei mitään, joten kyllä se väkisinkin kallistuu sinne vähemmän huonolle vaihtoehdolle.

Jos tuntisikin sen opettajan, mutta kukapa sen tuntee? Tai jos edes vähän saisi soviteltua sitä koulupäivän pituutta, tyyliin "lapsemme on lähdössä maajoukkueleirille.../isällä on 3 kk ulkomaankomennus ja lähdemme kaikki...", mutta eihän sitä voi lasta repiä sosiaalileiriltä vaan kotia leikkimään... Sehän on ihan kurjaa olla omien vanhempiensa kanssa (eihän ne osaa opettaa, mikä on eloton ja mikä elollinen tuolla ulkona ikkunan takana..) tai joutua leikkimään omien sisarustensa kanssa, kun ne on vielä eri-ikäisiäkin...

p.s. Joku tuntui tietävän, että läksyt kuuluvat opsiin.. Miten paljon koulun ja läksyjen suorituksiin on katsottu yhteensä menevän aikaa?

 

[boista]

Kyllä lapsi voi esim juuri vanhemman työkuvioiden vuoksi käydä koulua joustavammin eli olla vaikka pari kuukautta poissa ja opiskella sen aikaa itsenäisesti/vanhempien avustuksella. Eli kaipaamasi jousto on ihan mahdollista. Lapsi varmaan ehtii olemaan vanhempien ja sisarusten kanssa iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikaan joten en ihan ymmärrä ongelmaa..? Pienen koululaisen läksyissä menee ehkä puoli tuntia, maksimissaan tunti eli kukaan ei niistä liikaa rasitu.

 

[zinbis]

Kyllä lapsi voi esim juuri vanhemman työkuvioiden vuoksi käydä koulua joustavammin eli olla vaikka pari kuukautta poissa ja opiskella sen aikaa itsenäisesti/vanhempien avustuksella. Eli kaipaamasi jousto on ihan mahdollista. Lapsi varmaan ehtii olemaan vanhempien ja sisarusten kanssa iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikaan joten en ihan ymmärrä ongelmaa..? Pienen koululaisen läksyissä menee ehkä puoli tuntia, maksimissaan tunti eli kukaan ei niistä liikaa rasitu.

Mun laskupään mukaan lapsi viettää arkena aikaa enemmän luokanvalvojansa kanssa kuin perheen kanssa. Mutta ehkä, jos poistetaan päivärytmistä kaverit kokonaan, vähät harrastukset (3 tuntia viikossa) ja aikuisten vähät velvollisuudet (kodinhoito tms.) niin ehtii sitten viettää sitä perheen keskinäistä aikaa.
Mutta, koska minä haluaisin myös nimenomaan opettaa lapsilleni asioita, mitä koulussa ei käsitellä/pystytä opettamaan, niin eihän se lapsen päivä sitten muuta olisikaan kuin opiskelua. Jostain päästä sitä opiskelua on pakko vaan karsia ja tässähän sitä miettii, mistä luopua, mikä on arvokkaampaa..

Ja ne vanhempien työkuviot olivat nimenomaan sarkasmia. Mikään muuhan ei ole arvokasta kuin urheilu ja maailmankiertäminen..

 

[vierass]

Mun laskupään mukaan lapsi viettää arkena aikaa enemmän luokanvalvojansa kanssa kuin perheen kanssa. Mutta ehkä, jos poistetaan päivärytmistä kaverit kokonaan, vähät harrastukset (3 tuntia viikossa) ja aikuisten vähät velvollisuudet (kodinhoito tms.) niin ehtii sitten viettää sitä perheen keskinäistä aikaa.
Mutta, koska minä haluaisin myös nimenomaan opettaa lapsilleni asioita, mitä koulussa ei käsitellä/pystytä opettamaan, niin eihän se lapsen päivä sitten muuta olisikaan kuin opiskelua. Jostain päästä sitä opiskelua on pakko vaan karsia ja tässähän sitä miettii, mistä luopua, mikä on arvokkaampaa..

Ja ne vanhempien työkuviot olivat nimenomaan sarkasmia. Mikään muuhan ei ole arvokasta kuin urheilu ja maailmankiertäminen..

Ihan puhtaasta mielenkiinnosta kysyn, mitä koulun ulkopuolisia asioita haluaisit opettaa?

 

[vierass]

Ihan puhtaasta mielenkiinnosta kysyn, mitä koulun ulkopuolisia asioita haluaisit opettaa?

Jatkan vielä viestiäni.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että opetussuunnitelmaa tulisi karsia, mutta sen ei kuitenkaan pitäisi mielestäni johtaa lyhyempiin koulupäiviin, vaan siihen, että koulusta poistuisi kiireen tuntu. Back to basics -tyylistä ajattelua siis kaipaisin. Olisi aikaa pysähtyä ja opettaa/opetella kunnolla niitä asioita, jotka kaikkien tulisi hallita oikeasti. Lyhyemmät koulupäivät eivät suurimmalla osalla perheistä edes lisäisi perheiden yhdessäoloaikaa, vaan lasten yksinoloa. Aikuiset pääosin kuitenkin ovat päivisin töissä.

 

["Virtaska"]

Mun laskupään mukaan lapsi viettää arkena aikaa enemmän luokanvalvojansa kanssa kuin perheen kanssa. Mutta ehkä, jos poistetaan päivärytmistä kaverit kokonaan, vähät harrastukset (3 tuntia viikossa) ja aikuisten vähät velvollisuudet (kodinhoito tms.) niin ehtii sitten viettää sitä perheen keskinäistä aikaa.
Mutta, koska minä haluaisin myös nimenomaan opettaa lapsilleni asioita, mitä koulussa ei käsitellä/pystytä opettamaan, niin eihän se lapsen päivä sitten muuta olisikaan kuin opiskelua. Jostain päästä sitä opiskelua on pakko vaan karsia ja tässähän sitä miettii, mistä luopua, mikä on arvokkaampaa..

Ja ne vanhempien työkuviot olivat nimenomaan sarkasmia. Mikään muuhan ei ole arvokasta kuin urheilu ja maailmankiertäminen..

Minkä ikäisestä lapsesta puhut? Eka- tokaluokkalaisen koulupäivät kestää 4-5 tuntia joten kyllä he perheen kanssa enemmän aikaa viettävät päivässä kuin opettajan vaikka harrastavatkin. Useimmissa perheissä se on varmaan vanhempien työ joka leikkaa perheen yhteistä aikaa eikä lasten koulu.. (Ilmeisesti teillä ei tätä ongelmaa ole) Erittele nyt edes mitä ne kallisarvoiset asiat on joita haluaisit lapselle opettaa mutta et ehdi kun koulu vie kaiken ajan? Väität että 4-6 luokkalainen tekee jo lähes täyden työpäivän, olen hyvin eri mieltä. Meillä kuudesluokkalaisella 27 tuntia koulua viikossa (siis 27x45 min=n 20 tuntia varsinaista työtä koulussa) ja siihen päälle läksyjä maksimissaan tunti päivässä jotka yleensä tekee jo ennen kuin me vanhemmat ollaan kotona, ei siis vie yhteistä aikaa perheeltä juuri yhtään. Koululaisen loma-ajat vuosittain ovat myös huomattavasti pidemmät kuin aikuisilla työelämässä joten ihan tyhjän päällä ovat tuollaiset väitteet että koululainen tekisi lähes saman työmäärän kuin työelämässä oleva aikuinen.

Mutta yhdyn muihin, jos koet että olet itse lapsellesi paras opettaja niin sinulla on vaihtoehtona ottaa lapsi kotikouluun. Saat viettää hänen kanssaan eniten aikaa arkenakin ja ehditte varmasti opiskella myös ne sinulle tärkeät asiat opsin lisäksi.

 

[vieras*]

Ilmeisesti luulet tuntevasi minut?
Niin minunkin vanhempani arvostivat koulua ja läksyjen tekoa. Ja kyllä minäkin menestyin, mutta mitä sillä 9,7 peruskoulun tokarilla sitten tekee? Menee tietysti lukioon.. Ja sieltä heittämällä menin yliopistoon, mutta oliko se nyt kaiken vaivan arvoista vai oisko voinut oppiakin jotain, ihan tätä elämää varten? Musta tuntuu ihan petetyltä, että valitsin jotain typeriä kieliä opiskeltavaksi ja opettajat ei siinä ajassa eli parhaimmillaan kymmenessä vuodessa saanut mitään käytännön kantilta aikaiseksi.

Minä arvostan opiskelua ja aion myös lapsieni opiskeluun panostaakin. Väheksyntä ei kuulu menetelmiini, mutta mitä se sellainen kannustus sitten oli, joka sai pienen peruskoululaisen ja vielä nuoren aikuisenkin uskomaan, että on ihan parhaimmistoa, pelkkien papereiden perusteella. Ihan täällä aikuisten elämässä olen saanut vasta tuta, että en ole kummoisen älykäs ja ainoa lahjani kirjoitustaito yhdistettynä viitseliäisyyteen (ulkoa opiskelin kaiken eli mitään en omaksunut...) vei minut paljon pidemmälle kuin olisi pitänyt. Ja ihan kaikkien siunaillessa voittotaivaltani.

Minä olin juuri sopiva oppilas meidän rakkaaseen peruskouluumme, joka ei oikeastaan testaa mitään omaksumista eikä juuri muita lahjakkuuksia kuin kirjallisia taitoja. Olisi ollut aivan tervettä törmätä myös omiin heikkouksiinsa ja joutua vähän enemmän haastetuksi. Olen ikään kuin tynnyrissä/pumpulissa kasvatettu..

Mieheni taas, joka on minua älykkäämpi on päätynyt aika yhdentekeviin hommiin juuri tuon mainitsemasi vanhempien väheksymisen vuoksi eikä koulu tietenkään pystynyt auttamaan, koska hänellä taas tökkii tuo opettajien rakastama kirjallinen ilmaisu. Eli vanhemmat ja opettajat jälleen yhteistyössä painamassa alas häntä siinä missä minua nostivat ylös. Hänkin vasta aikuisena on kyennyt näkemään realistisemmin omat mahdollisuutensa ja luontaiset kiinnostuksen kohteensa ja kykynsä.
Minkälaista vastuun ottamista itsestään sinä sitten lapselta ja nuorelta oikein odotat.?

Miehesi vanhemmat aliarvioivat lastaan ja sinun vsnhepasi ylistivät... kumpikaan ei selvästikkään ole hyvä keino. Sekä miehelläni että minulla on DI tutkinto, molemmat olemme tyytyväisiä töihimme.

Kenen syy teidän väärät valinnat ovat yhteiskunnan, vanhempien tai teidän itsenne?

Oma keskiarvoni on ollut sekä yläastella että lukiossa 8,9-9, miehen keskiarvo 8,5-8,8.
Kumpikaan meistä ei ole pitänyt itseään yliälykkäinä, itselläni oli "ongelma"vähäinen lukeminen arvosanoihin nähden, etenkin äiti patisteli lukemaan enemmän jotta saisis 10 itse olin tyytyväinen 9. Yliopistossa lukutyyli piti pistää uusiksi, samalla tyylillä ei enää pärjännyt.

Miestä kannustettiin opinto-ohjauksessa lähtemään opistoon lukemaan, onnekseen itse päätti hakea yliopistoon.

Lapsi on tällä hetkellä ala-asteella, koulussa menee hyvin. Ainoa mitä häneltää vaadin on läksyjen teko ja kokeisiin pitää lukea. En ole häntä leimannut älykkääksi, jolta odotetaan ylisuorituksia.

 

["kieppi"]

En ole laittanut tekemään. Seuraavana viikonloppuna vaikka ehtii ihan hyvin. Eikä ole ollut ongelma opettajallekaan. Lisäksi olen joskus antanut luvan olla tekemättä läksyjä esim. silmälääkärin jälkeen, kun tippojen takia katseen kohdistaminen on ollut vaikeaa. Ei ole elämä ja vastuuntunnon oppiminen kiinni muutamista tekemättömistä läksyistä.

 

[zinbis kirjoittaaasianvierestä]

No olen siis sitä mieltä, että koulussa (90-luvulla) mätti juuri tuo, että vain yhdentyyppinen oppilas pärjää. Otanta on meidän kahden osalta toki vain viidestä peruskoulusta, mutta mitä kavereiden kanssa on tullut keskusteltua niin on se vahvistanut näkemystäni. Ja olen kai joskus kuullut siitä mediassakin keskusteltavan ja juuri sitä kritisoitavan. Mutta eivät minun vanhempani ja opettajani kritisoineet, sovin muottiin, joten minua vain kehuttiin. Minunko olisi pitänyt olla aikuisia kriittisempi ja laajakatseisempi. Asenne oli kaikilla, että opiskellaaan koulua varten, ei elämää. Onko se muuttunut?

Sen sijaan tämä kritiikkini opsin sisällöstä on toki aivan omaani. Ihmisillä ei tunnu juurikaan olevan mitään kritisoimista siinä mitä kouluissa opetetaan. Siis tavallisilla ihmisillä. Ops on aikamoinen kompromissi, mutta ei toki mikään taivaasta annettu. Mitä kukin arvostaa.. ?
Monet kuitenkin tietääkseni jakavat kokemuksen (taas viittaan näihin kenen kanssa olen jutellut eli en sen suurempaan piiriin), että koulujen kieltenopetus on lähes yhtä tyhjän kanssa. Se aloitetaan aivan liian myöhään, tunteja on aivan liian vähän (pitkin poikin vuosia) ja kielioppia ihan liikaa yms. . Jotkut tuntuvat oman harrastuneisuutensa avulla omaksuvan toki hyvinkin kieliä.

Muistutan edelleen siitä, että kysymyksessä on lapset ja nuoret. Eräillä näkyy kyllä olleen opintojenohjaus sekä kodin että koulun taholta aivan eri planeetalta kuin mitä minä olen kokenut ja käsittänyt muidenkin kokevan. Omat valinnat jne. Just.
Tähän asti olen luullut, että omat vanhempani ovat tehneet loistotyötä nimenomaan koulutuksen arvostamisen ja valvonnan saralla, mutta näemmä he ovat liikaa luottaneet laitokseemme ja asiantuntijoihin (ammattilaisiin).

Puhun kaikenikäisistä lapsista. Esikoululainen on poissa kotoa joka arkipäivä viisi tuntia, matkoihinkin kun kuluu aikaa. Tauot ja ruokailut opetuksessa eivät millään tavoin lyhennä tuota aikaa. Hän on tähän asti leikkinyt kotona, kerhossa, mutta nyt hänet pitäisi viedä leikkimään muualle. On nykyään velvollisuus leikkiä ammattikasvattajien luona..
Minusta erikoista, että kutosilla 27 tuntia koulua viikossa. Eikö nelosilla jo ole 30 tuntia? Siihen päälle nuo Virtaskan mainitsemat 5 tuntia läksyjä on jo 35 tuntia töitä, ei paljon uuvu aikuisten työviikosta. Taukoja lie enemmän, mutta lasketaanko ne muka pois noista päivistä?

 

[zinbis kirjoittaaasianvierestä]

Jatkan vielä viestiäni.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että opetussuunnitelmaa tulisi karsia, mutta sen ei kuitenkaan pitäisi mielestäni johtaa lyhyempiin koulupäiviin, vaan siihen, että koulusta poistuisi kiireen tuntu. Back to basics -tyylistä ajattelua siis kaipaisin. Olisi aikaa pysähtyä ja opettaa/opetella kunnolla niitä asioita, jotka kaikkien tulisi hallita oikeasti. Lyhyemmät koulupäivät eivät suurimmalla osalla perheistä edes lisäisi perheiden yhdessäoloaikaa, vaan lasten yksinoloa. Aikuiset pääosin kuitenkin ovat päivisin töissä.

No periaatteessa olen aika lailla samoilla linjoilla. Minun koulussani tuskin olisi sen lyhyemmät päivät, mutta se mitä opetettaisiin opetettaisiin kunnolla.
Itse tiedän mitä kaikkea sisällyttäisin ohjelmaan, mutta ymmärrän myös toisenlaiset näkökannat. Silti ihanne olisi tottakai mennä minun perheessäni juuri niillä mun ajatuksilla. Kompromissi toki ottaa huomioon monien vaatimukset, mutta ei kuitenkaan mitään oikein kunnolla.

Mitä sitten opettaisin? Sellaisia asioita, mitkä itse näen hyödyllisinä tai arvokkaina. Tuosta kielenoppimisesta kirjoitin, mutta on myös muita asioita. Enkä todellakaan aio sen enempää avautua, koska en kaipaa, en samanmielisten enkä erimielisten vastauksia. On ihan joitakin arvoja, jotka opsissa tökkivät. Mutta lahkolaisleiman saa siitä heti. Ikään kuin lahkon määrittelisi siihen kuuluvien lukumäärä.
Kerran saksanmaalla oli isokin joukko samanmielisiä, enemmistöön on niin helppo kuulua. Jos sinulla on jokin mielipide, joka on eri kuin enemmistön niin turha siitä kailottaa. Ihmisten mielestä enemmistö on aina oikeassa.
Minusta pitää olla mielipiteenvapaus ja kunnioitusta muita kohtaan. Jos täältä nyt heitettäisiin joku tavallinen tallaaja islamilaiseen maahan ja lapsi siellä pitäisi viedä sinne kouluun, niin saattaisi siinä nousta mieleen jotain kritiikkiäkin. Mutta täällä suhtaudutaan hyvin epäillen siihen, ettei joku olekaan ihan samaa mieltä kuin koulu. Jos nyt yhtään sain avattua ajatustani. On vähän aivot solmussa, kun kipeänä tässä pohdiskelua yritän sanoiksi muuttaa.

 

[vierass]

No periaatteessa olen aika lailla samoilla linjoilla. Minun koulussani tuskin olisi sen lyhyemmät päivät, mutta se mitä opetettaisiin opetettaisiin kunnolla.
Itse tiedän mitä kaikkea sisällyttäisin ohjelmaan, mutta ymmärrän myös toisenlaiset näkökannat. Silti ihanne olisi tottakai mennä minun perheessäni juuri niillä mun ajatuksilla. Kompromissi toki ottaa huomioon monien vaatimukset, mutta ei kuitenkaan mitään oikein kunnolla.

Mitä sitten opettaisin? Sellaisia asioita, mitkä itse näen hyödyllisinä tai arvokkaina. Tuosta kielenoppimisesta kirjoitin, mutta on myös muita asioita. Enkä todellakaan aio sen enempää avautua, koska en kaipaa, en samanmielisten enkä erimielisten vastauksia. On ihan joitakin arvoja, jotka opsissa tökkivät. Mutta lahkolaisleiman saa siitä heti. Ikään kuin lahkon määrittelisi siihen kuuluvien lukumäärä.
Kerran saksanmaalla oli isokin joukko samanmielisiä, enemmistöön on niin helppo kuulua. Jos sinulla on jokin mielipide, joka on eri kuin enemmistön niin turha siitä kailottaa. Ihmisten mielestä enemmistö on aina oikeassa.
Minusta pitää olla mielipiteenvapaus ja kunnioitusta muita kohtaan. Jos täältä nyt heitettäisiin joku tavallinen tallaaja islamilaiseen maahan ja lapsi siellä pitäisi viedä sinne kouluun, niin saattaisi siinä nousta mieleen jotain kritiikkiäkin. Mutta täällä suhtaudutaan hyvin epäillen siihen, ettei joku olekaan ihan samaa mieltä kuin koulu. Jos nyt yhtään sain avattua ajatustani. On vähän aivot solmussa, kun kipeänä tässä pohdiskelua yritän sanoiksi muuttaa.

Olisi mukavaa, jos kuitenkin avaisit vielä hieman noita asioita ja arvoja, jotka sinä koet tärkeiksi ja joita koulu ei tarjoa. Samoin haluaisin kuulla arvoista, jotka löytyvät opsista ja jotka tökkivät. Ei siksi, että haluaisin kritisoida sinua, vaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja peilauksesta omaan arvomaailmaani.

Pikaista paranemista! Täällä vähän samaa vikaa.

 

[Ei jakseta ei]

No meillä jos jättää tekemättä, niin pitää jäädä kouluun tekemään rästiläksytunnilla ne tekemättä jääneet. =/
Oli kipeä tai ei.
Ja muutenkin, kun 3:s luokkalainen tekee läksyjä 1-2h päivässä, niin se on liikaa ja rankkaa!
Plus tosiaan noi sairauspoissalolotehtävät, sitten niitä tehdään viikonloppuna niska hiessä.

 

[Kysyn vaan]

Miksi täällä muuten äidit tuollaisia kyselee? Eikö äideistä kukaan ole itse ollut aikoinaan koulussa? Meinaan vaan että kyllähän noihin vastauksen löytää äkkiä kun muistelee omaa lapsuuttaan...

 

[viera.s]

Lähtökohtaisesti ajattelisin, että viimeisimmät läksyt pitää tehdä. Ei ainakaan omina kouluaikoinani sairaana olleiden vanhoja läksyjä erikseen tarkistettu, vaan ihan normaalisti vaan muiden kanssa. Eli siis jos lapsi olisi vaikka jäänyt väliin kolme äikäntuntia, joista kaikista on tullut läksyä, huolehtisin että ainakin viimeisimmät tehdään, koska olettaisin että ne sitten tunnilla tarkastetaan kun lapsi kouluun palaa.

Niitä läksyjä, jotka oletettavasti on jo olleet ja menneet eli on jo tarkastettukin koulussa, voisi tarvittaessa jättää väliin. Tietenkään olennaisia asioita ei voi silti jättää opettelematta. Että jos ekaluokkalainen on ollut sairaana kun joku kirjain on opetettu, pitäisi se tietysti kotona opetella. Isommat koululaiset opiskelisivat väliin jääneet asiat viimeistään kokeisiin.

Mutta jos olisin epävarma, varmistaisin opettajalta!