Tottakai on, jos vanhemmat eivät ole töissä tai koulussa tai lääkäri ei kirjoita todistusta erityistapauksesta, hoitopaikkaa ei saisi ja näin ollen niitä ei voi väärinkäyttää. Kerhopaikkoja pitäisi lisätä, jotta työttömät voivat käyttää lapsen kerhossa oloajan työn hakemiseen. Näin ollen, jos toinen vanhempi on töissä ja toinen kotona, lapsi olisi kahtena päivänä n. 3 tuntia kerrallaan hoidossa ja työtön etsii sen ajan aktiivisesti töitä ja käy haastatteluissa. Huomattavasti halvempaa yhteiskunnalle kuin maksaa tarhasta ja siitä, että työtön makaa kotona tai on toisen lapsen kanssa kotona samalla kuin toinen lapsi on tarhassa.
No, oletetaan, että kerho on vaikka ti ja to klo 9-12. Mitä, jos työhaastattelu olisi vaikka keskiviikkona? Olisiko työkkärillekin sitten varmasti ok, että työnhakuun käytettäisiin enää vain muutama tuntia viikossa? Nythän oletus on, että työtä haetaan aktiivisesti eikä tuolla lailla "satunnaisesti".
Ja mitäs, jos perheellä on jokin sellainen syy, johon lääkäri ei voi kirjoittaa todistusta, mutta jossa kuitenkin hoitopaikka olisi perusteltu? Ja hakisivatko kaikki sitten lääkäristä lappuja todisteeksi koliikkivauvan aiheuttamasta väsymyksestä, omasta baby bluesista ja ties mistä? Tälläkin hetkellä kritisoidaan sitä, että lääkäreiden ajasta menee liian suuri osa sairaslomatodistusten kirjoitteluun, ja sen vuoksi sairaat ihmiset eivät meinaa saada lääkäriaikoja - kohtahan lääkäri ei ehtisi muuta tehdäkään kuin kirjoitella todistuksia.
Tällä hetkellä on perheitä, joissa päiväkoti todellakin tukee lapsen kehitystä. Vanhemmilla ei ole mitään diagnoosia, johon voisi nojata, mutta lapsen kanssa olemiseen ei (syystä tai toisesta) kauheasti jakseta panostaa. Lapsi voi olla ihan onnellinen ja saa kyllä perushoidon, mutta ei pysty joitain taitoja harjoittelemaan. Esimerkiksi lapsi laitetaan katsomaan videoita pitkiksi ajoiksi, lapsen kanssa ei askarrella, ulkoilla, liikuta, lueta, pöytätapoja ei harjoitella, jne. Nämä lapset pysyvät ikätovereidensa tahdissa, jos ovat esim. päiväkodissa, mutta jos he jäävät kotiin säästämään yhteiskunnan rahoja, putoavat kelkasta - maksu tulee yhteiskunnalle sitten myöhemmin. Nämä perheet eivät tule hakemaan mitään kyvyttömyystodistusta lääkäristä tai muualtakaan. Kuten ei hakisi luultavasti moni muukaan - edes se väsymykseensä hajoava äiti, koska pelkää leimautumista. Tuleeko tästä nyt säästöjä vai jotain muuta? Ja ovatko ne mahdolliset säästöt sen arvoisia?
