Lapsi pelkää koiria todella paljon, mikä neuvoksi?

[hippoliina harmaana]

Poika siis pelkää koiria ihan kamalasti. Juoksee karkuun, ja alkaa kiljumaan jos koira koskee vaikka vaan ohi mennessä.
Meillä siis saksanpaimenkoira ja on todella kiltti. Voi tehdä mitä vaan, niin ei varmasti pure. Jos sitä alkaa riehuttaan ja leikkimään sen kanssa niin sitten saattaa vähän hampailla ottaa kiinni, mutta se on siis ihan leikkisää näykkimistä.
Poika on autistinen ja 7 vuotias. Koira on 5 vuotta.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kierrä koirat kauempaa. Mitä suotta lasta kiusaamaan...

 

[hau hau]

Jos kyseessä olisi terve lapsi, sanoisin, että kannattaa jutella asiasta hänen kanssaan ja kysellä miksi pelkää. Juokseminen ja kiljuminen pahentaa tilannetta koiran kannalta, koska jotkut koirat innostuvat sellaisesta liikaa, vaikkeivat olisikaan aggressiivisia. Yrittäisin totuttaa arkaa lasta pikku hiljaa kiltteihin koiriin. Mutta koska sinulla on erityislapsi, jonka vammasta mulla ei ole mitään ymmärrystä, niin en tiedä toimiiko nuo edellä mainitut.

 

[joo]

Omia molemmat, vai koira vaan? Jos vieras lapsi, niin pidä erillään kunnes lapsi on valmis koiran kohtaamaan.

 

[hippoliina harmaana]

Jos kyseessä olisi terve lapsi, sanoisin, että kannattaa jutella asiasta hänen kanssaan ja kysellä miksi pelkää. Juokseminen ja kiljuminen pahentaa tilannetta koiran kannalta, koska jotkut koirat innostuvat sellaisesta liikaa, vaikkeivat olisikaan aggressiivisia. Yrittäisin totuttaa arkaa lasta pikku hiljaa kiltteihin koiriin. Mutta koska sinulla on erityislapsi, jonka vammasta mulla ei ole mitään ymmärrystä, niin en tiedä toimiiko nuo edellä mainitut.

Tänään mä kauhean tappelun kanssa sain sen silittämään koiraa. Pidin poikaa tiukasti sylissä, jotta tuntisi olonsa turvalliseksi ja sitten yhdessä silitettiin. Poika silitti lopulta ihan itse rauhassa, mutta heti kun koira yritti haistaa tai liikautti kuonoaan, otti kiireesti käden pois ja alkoi kiljumaan.

Mua huolestuttaa asiassa juuri se, että miten koira reagoi, tai tuleeko joskus ongelmia, kun kiljuu ja juoksee karkuun ja kun koira ei saa edes haistaa.

Poika on meillä vain jokatoinen viikonloppu.

 

[joo]

Mun mielestäni toimit väärin jos pakotat lapsen silittämään.

 

[hippoliina harmaana]

Omia molemmat, vai koira vaan? Jos vieras lapsi, niin pidä erillään kunnes lapsi on valmis koiran kohtaamaan.

Lisäksi siellä jossa lapsi asuu, on paljon koiria, olisko siellä joskus voinu koira purasta, että on tullut tuollanen pelko?
Joskus 2 vuotta sitten poika tykkäsi meidän koirasta ja nauroi kun koira kävi nuolemassa ja haistelemassa.

 

[hippoliina harmaana]

Mun mielestäni toimit väärin jos pakotat lapsen silittämään.

Mä tiedän. Mutta nyt poika meni omasta tahdosta silittämään koiraa. Koira ei vaan saa haistaa

 

[kokoko]

Mä en tiedä toimiiko tää autisteihin, mutta yleensä pelot voitetaan pieni pala kerrallaan ja yhdistäen johonkin todella miellyttävään juttuun. Eli tyyliin ensin katellaan koirista vain kuvia ja saa palkinnoksi siitä jonkun kivan ja mieluisan jutun, sitten leikitään pehmokoirilla ja taas jotain tosi mukavaa lempileikkiä tai muuta mieluisaa koiriin yhdistettynä jne. aina vähän enemmän koiraa yhdistettynä johonkin todella kivaan.

Jossain oli vertaus, että jos on kamala hissikammo niin siitä selviää kun mennään ylöspäin sentti kerrallaan 50 neliön hississä, jossa pidetään bileitä parhaiden kavereiden kanssa...
Eli tähän tyyliin...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Usein autistiin, johon saa keskusteluyhteyden, tehoaa sama, kuin asseihin: faktat ja tieto. Mutta en silti veisi lasta koirien lähelle, ennen kuin olisin varma, että hän on siihen valmis.

 

[ihminen jolla on koira]

Lapsi oppii vain sillä kunnioittamaan koiraa tai muuta eläintä pelon kanssa että käydään läpi ettei koirat tee pahaa ellei itse sitä aiheuta ja laitetaan lapsi esim huoneeseen pikku koiran kanssa ja antaa koiran nuuskia lasta että molemmat tottuu toisiinsa ja jos ei käy mitään lapsi saattaa innostua koirista ja se voi haihduttaa pelon

 

[Hippoliina]

Äsken mä kysyin pojalta, menetkö silittämään koiraa, ja meni. Joten tuo on varmastikin hyvä asia. Vielä kun koira tuli mun luo, niin tuli koiran perässä ja taas alkoi silittämään. Näytin itse esimerkkiä, että antaa koiran haistaa kämmentä. Poika laittoi kämmenen 20cm päähän koiran kuonosta. Ja tämäkin on aivan ensimmäinen kerta.

Mutta tuleeko tuollaista pelkoa muuten kun että koira olisi joskus purassut tai näykännyt?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Äsken mä kysyin pojalta, menetkö silittämään koiraa, ja meni. Joten tuo on varmastikin hyvä asia. Vielä kun koira tuli mun luo, niin tuli koiran perässä ja taas alkoi silittämään. Näytin itse esimerkkiä, että antaa koiran haistaa kämmentä. Poika laittoi kämmenen 20cm päähän koiran kuonosta. Ja tämäkin on aivan ensimmäinen kerta.

Mutta tuleeko tuollaista pelkoa muuten kun että koira olisi joskus purassut tai näykännyt?

Voi tulla... Autistin maailma on kovin erilainen omaamme verrattuna. Sekin voi riittää, että koira on joskus toiminut "vastoin koiramaista tapaa", eli odottamattomasti.

Toistuvuus ja rutiinit ovat tärkeitä.

 

[ihminen jolla on koira]

minua juuri puri eilen koira ja tajusin että sillä on aina joku syy että koira puree , tätä koiraa oil todennäköisesti häiritty tai kiusattu sillä tämä oli ärtyinen kaikille tai sitten se ei vaan pitänyt lapsista sillä ajoin vain pyörällä ohi tai en ole lapsi vaan aikuisen ja lapsen väliltä mutta ymmärrän koiria paljon

 

[ihminen jolla on koira]

minua juuri puri eilen koira ja tajusin että sillä on aina joku syy että koira puree , tätä koiraa oil todennäköisesti häiritty tai kiusattu sillä tämä oli ärtyinen kaikille tai sitten se ei vaan pitänyt lapsista sillä ajoin vain pyörällä ohi tai en ole lapsi vaan aikuisen ja lapsen väliltä mutta ymmärrän koiria paljon

 

[ihminen jolla on koira]

vahingossa lähetin kaksi

 

[x]

Minulla on vamminen poika, joka pelkäsi mielettömästi kaikkea karvaista. Tämä tuli esille jo ihan pienenä 1-vuotiaana, kun fysioterapeutilla oli leikkihevonen, jolla oli karvainen häntä. Poika pelkäsi tätä lelua eikä halunnut koskea sitä.

Kouluikäisenä hän oppi tukihenkilönsä luona tykkäämään koirista. Kun hän pääsi pelostaan, niin hän alkoi todella pitää koirista. Tästä huolimatta hän ei käy kavereilla, missä on koiria, mutta tukihenkilön kanssa hän käy mielellään touhuamassa koirien kanssa. Pakolla ei kannata totuttaa, mutta ajan kanssa pelko lievittyy, kun koira on mukana.