V
vierailija
Vieras
Onko kenelläkään vinkkejä tai kokemusta, miten toimia kun 9v lapsi pelkää kaikkea jossa ehkä mahdollisesti voi tulla kolhu, osuma tai sattua fyysisesti.. Poika on tosi urheilullinen, aktiivinen ja pienestä asti harrastanut ja liikkunut. Nyt vuosien aikana alkanut pelkäämään lähes kaikkea missä on mahdollisuus satuttaa itsensä. Lopetti jääkiekon kiekkokoulun jälkeen, kun 7-vuotiaana peli kävi kovatempoisemmaksi.. Tuli pari kertaa kiekko jalkaan, eikä suostunut enää mennä jäälle. Jalkapallossa pelasi 5-vuotiaaksi pelkäämättä ja rohkeasti.. Oli maalissakin paljon, kunnes samaan aikaan kun jääkiekko jäi, alkoi pelkäämään myös palloa. Pelaa jalkapalloa ympäri vuoden, on innokas ja rohkea ja Taitava kun pysytään oman joukkueen kanssa omassa hallissa. Pelit on katastrofeja, ei suostu menemään ylös vastaanottamaan palloa, ei uskalla riistää palloa pelaajilta, mennä päälle, kääntää selän tai menee kyykkyyn jos pallo tulee kohti, pelaa kädet ylhäällä kasvojen suojana, jotta ehtii suojata itsensä jos pallo tulee. Tänään oli 2 peliä, otti yhden kontaktin palloon ja roiskaisi sen äkkiä pois jaloistaan. En ymmärrä? Mua oikeesti ihan hävettää tosi paljon katsoa sitä. Miten niin taitava pelaaja voi peleissä mennä niin lukkoon. Nyt hän haluaa lopettaa jalkapallonkin, sanoo ettei halua mennä koska satuttaa itsensä ihan varmasti. Muut joukkueesta ottavat rohkeasti pallon vastaan ja varmasti välillä tuntuu kipeältäkin, oma poikani keikkuu reunuksilla ja toivoo ettei joudu kontaktiin pallon kanssa. Tämä sama fyysisen kivun pelko seuraa kaikessa muussakin elämässä. Esim Koulun luistelussa oli tullut kaverin luistin sääreen, josta pieni mustelma ja ei ole sen jälkeen suostunut vapaa-ajalla luistelemaan. Koulussa menee, mutta opettaja sanoo että pelkää ja arkailee. On ollut aina itkuherkkä ja pienetkin kolhut itkettää.. Ei mene ns. Hammastapurren sisulla mistään yli. Miten voisin auttaa häntä tilanteessa? Sanoi, ettei halua mitään harrastuksia kun aina voi jotain sattua niissä. En halua että jättää kaikki harrastukset, koska tykkää niistä kun pysytään omalla tutulla reviirillä tuttujen poikien kanssa. Musiikki, partiot tai muut vastaavat ei nappaa. On liikunnallinen ja aina parhaiden joukossa koulun kisoissa ja muussa liikunnassa... Mutta tämä kivun pelko varjostaa kaikkea. Sählyyn ei halua koska jos joutuu pelaamaan shortseissa, voi kaverin maila roiskia jalkoihin ja se sattuu kuulema. Kaikkea on kokeiltu, mutta kaikki kaatuu aina tähän samaan ongelmaan.
Normaalisti on pyöräilyt opeteltu kaatumisineen, ulkona juostu ja vedetty asfaltti-ihottumat polviin, mutta en tiiä missä on mennyt ns. Karaiseminen pieleen. 
