Lapsi päiväkotiin kun äiti vauvan kanssa kotona?

[vieras]

No ilmeisesti ne joilla on aikaa roikkua täällä keskustelupalstoilla on lapset sitten hoidossa ja vauva nukkuu aamupäiväpäikkäreitä? Ite olen lomalla 3v kanssa, että ylimääräistäkin aikaa löytyy, toki sen voisi käyttää hyödyllisemminkin. Vaikkapa tekemällä aamupalaa tai seurustelemalla lapsukaisen kanssa. Mutta epäilen ettei hetken kuluttua aika riitä kun vauva taloon tulee, netti saa jäädä ja aika annetaan tuolle 3v lapselle joka jää pois hoidosta.

 

[Raivotar]

Miltähän mahtaa siitä pienestä tuntua kun hoitoon pusketaan ja äiti keskittyy vauvaan.

Syrjityksi tietenkin. Mutta onhan se kätevää kun itse vain synnyttää ja joku muu hoitaa lapset kun yhteiskunta sen niin hienosti järjestää... :/

 

[piipero86]

kyllä minä oon sitä mieltä että jos lapsi tykkää olla ennemmin hoidossa ku kahdestaa äidin kanssa kotona niin ilman muuta lapsi hoitoon ja nyt varsinkin kun koulutki alkanu niin meidänkään pihoilla ei enää lapsia päivisin ole niin ainoa seura 5v pojalle on oma äiti.
:attn: lapset tarvitsevat muitakin kavereita kuin omat vanhemmat!

 

[vieras]

Päivähoidon tarkoitus ei ole olla leikki- tai kavereidentapaamispaikka vaan sijaishoito, kun vanhemmat töissä.

Subjektiivinen hoito-oikeus lakkautettava, liian kallis yhteiskunnalle. Älkääkä sepustako mitään äitien jaksamisesta pullamössöäidit, kyllä pienten lasten kanssa jaksaa, jos ei jaksa niin jättää sen toisen tekemättä.

 

[piipero86]

minä olen ollut kesän pojan kans kotona ku en oo töitäkään saanu. Nyt etsin edes jotain lyhytaikaista työtä ku alkuvuodesta taas perheen koko kasvaa ja ajattelin tehdä vanhemman lapsen kans pitemmän hoitosopimuksen että kotona päästää vauvan kans kiinni päivärytmiin ja poika saa hoidossa uusia ystäviä ku ensi syksynä eskariin meno niin muodostuisi jo jonkinlaisia ystävyyssuhteita ensi syksyä varten (sitä monet hoitajatkin suosittelevat).

 

[piipero86]

kyllä monetkin lapset ovat juuri kavereiden tapaamisen vuoksi hoidossa. On itsekästä ajattelua vanhemmilta että lapsi ei saa mennä hoitoon sen takia että voisi mahdollisesti saada sieltä uusia tuttavuuksia, se vaikuttaa lapsenkin mieleen.

 

[vieras]

kyllä monetkin lapset ovat juuri kavereiden tapaamisen vuoksi hoidossa. On itsekästä ajattelua vanhemmilta että lapsi ei saa mennä hoitoon sen takia että voisi mahdollisesti saada sieltä uusia tuttavuuksia, se vaikuttaa lapsenkin mieleen.

Voi mikä absurdi väite, ihanko tosissasi kirjoitit?
Jokin aika sitten eräs äiti kirjoitti kokemuksistaan, kun oli tutustuttanut 2,5-vuotiastaan hoitoon, mm. hepatiittilapsista ja tartuntavaaroista oli siinä ketjussa viestiä. Aika karua luettavaa.

 

[piipero86]

kyllä tosissani kirjoitin, ajattelen aina ensin mikä MINUN lapselleni on parasta ennen kuin ajattelen mitä itse haluaisin. MINUN lapseni viihtyi viimeiset kolme vuotta MAINIOSTI hoidossa kun minä opiskelin ja vaikka mies olikin kotona ja hoitajakin tykästyi poikaani ja sanoi että lapseni on aina heille tervetullut hoitoon jos vain tilaa riittää.

 

[työssäkäyvä äiti]

[
esikoinen oli mustasukkainen ja vauva vei kaiken aikani, joten hän vain olisi kärsinyt sen ajan, minkä hän nyt pystyi viettämään kavereiden ja aikauisten kanssa, jolla OLI HÄNELLE AIKAA.

Ihana käsitys sulla! Siis että tarhassa aikuisilla on aikaa antaa huomiota! Siellähän on 7 lasta/aikuinen ja sulla kotona 1 vauva + tämä huomion tarvitsija...

No mut hyvä jos homma kumminkin toiminu.

Meidän lasten pk:ssa on kylläkin 3-4 lasta per aikuinen...ryhmän lapset on 3-5 v,

 

[vieras]

Meillä jäi esikoinen kotiin (sillon 2,4v) kun kuopus syntyi. Iso moka. Me asutaan korvessa mistä ei niin vaan lähdetäkään mihinkään kerhoihin sun muihin. Tyttö kyllästyi täysin mun kanssa oloon. Vauvasta ei paljon leikkiseuraa ollut (ai niin, meillä ei ole naapurissa lapsia). Nyt tyttö alotti (3,5v) päiväkodissa ja tykkää. Ja mä olen kuopuksen kanssa kotona.
Mua ei yhtään haittaa vaikka haukuttais uusavuttomaksi ja laiskaksi. Tiedän kyllä itse mikä on parasta mun lapsille. Sitä ei joku "netti-äittä" todellakaan tiedä. Mutta onhan tietysti hyvä, että maailmassa on täydellisiäkin äitejä Ei tule niin paljon sitten paineita meille epätäydellisille...

 

[vierailija vain]

Jopas nyt taas syyllistetään äitejä/vanhempia... Mutta jokainen tavallaan...täällä...
Vanhin lapseni oli 2v4kk kun pikkusiskonsa syntyi. Meillä ei ollut tuttavaperheitä, joissa olisi ollut leikkikavereita, eikä kaupungissa ollut mitään kerhomahdollisuutta, (esim. avoin päiväkoti tms.) mihin olisi voinut yhdessä mennä. Vanhempi lapsi oli ollut hoidossa jo ennemmin joten KÄYTIN OIKEUTTA pitää vanhempaa lasta vanhassa hoitopaikassaan osa-aikaisesti... Meidän tapauksessa siis max.3 päivänä viikossa max. 6 tuntia päivässä. Ja HUOM. en siis todellakaan vienyt vanhempaa lasta välttämättä edes noina kolmena 'sallittuna' päivänä hoitoon ja jos vein niin harvoin oli edes sitä kuutta tuntia siellä. Minun mielestäni tavallaan, koska minulla on ollut kahdenkeskistä aikaa vanhemman lapsen kanssa, tätä pelkästään kahdenkeskistä aikaa täytyy olla myös nuoremman kanssa. Vanhempi lapsi ei jää mistään paitsi, jos on muutaman tunnin leikkimässä samanikäisten kavereiden kanssa(kun kerran viihtyi hoitopaikassaan missä oli leikkikaverita), lapsi ei mene siitä rikki jos on muutaman tunnin poissa kotoa vaikka äiti onkin nuoremman sisaruksen kanssa kotona. Yhteistä aikaakin varmasti on. Eri asia on mielestäni se, jolloin lapsi viedään viitenä päivänä viikossa KOKO päiväksi(7-17) silloin, kun äiti on kotona nuoremman kanssa(tämäkin TIETYSTI MUUTTUU eri asiaksi jos äiti saa kokopäivähoidon lapselleen esim. sosiaalitoimiston tukitoimenpiteenä, tällaisia tapauksia tiedän olevan) myös ILMAN tukitoimenpidettä, mutta jotenkin pahalta tuntuu se, että nykyään tällä palstalla halutaan syyllistää jo muutenkin stressin ja paineen alla olevia vanhempia... ja äitejä varsinkin... vielä kun joku tekee aloituksen siitä, kuinka lapset viedään alle 3-vuotiaina hoitoon, kuinka he siellä 'kärsivätkään' mikä sekään ei ole kaikkien kohdalla totta... mutta... anyway... tällaisia pohdintoja tässä tuli vaan mieleen...

 

[tahtoo tuollaiseen huippukuntaan?]

[
esikoinen oli mustasukkainen ja vauva vei kaiken aikani, joten hän vain olisi kärsinyt sen ajan, minkä hän nyt pystyi viettämään kavereiden ja aikauisten kanssa, jolla OLI HÄNELLE AIKAA.

Ihana käsitys sulla! Siis että tarhassa aikuisilla on aikaa antaa huomiota! Siellähän on 7 lasta/aikuinen ja sulla kotona 1 vauva + tämä huomion tarvitsija...

No mut hyvä jos homma kumminkin toiminu.

Meidän lasten pk:ssa on kylläkin 3-4 lasta per aikuinen...ryhmän lapset on 3-5 v,

No teillähän huippukunta! Asetus on nimittäin tuo 7, paitsi ryhmiksissä jossa asetus on juuri tuo 4/7aikuinen. Onko siis kyse päiväkodista vai ryhmiksestä? Ja tosiaan yli 3-vuotiaitteb ryhmä?

 

[syntinen]

Mä olen niin itsekäs, että pidän 3.5v lapseni tarhassa täysipäiväisesti nyt kun uusi vauva syntyi. Tai paikka on täysipäiväinen ja lapsi tarhassa lähes täysipäiväisesti, muutama vapaapäivä kuukaudessa.
Sen enempää erittelemättä tämä on meille paras ratkaisu.

 

[siveydensipuli]

Kaikki äidit vain eivät ole samanlaisia eikä lapset. Mua ei saisi kirveelläkään mihinkään äiti-lapsi kerhoihin toisia äitejä tapaamaan. Jaa, että miksi. No, en todellakaan viihdy vieraiden äitien kanssa, ei se tarkoita, että on yhteistä puhuttavaa jos on lapsia. Me käydään kyläilemässä, jos käydään, ja kutsutaan ystäviä välillä kylään. Mutta mä vaan en ole erikoisen sosiaalinen ihminen vaan nautin kotona olemisesta ihan vaan lasten kanssa, mutta se ei riitä kuopukselle. Olen kotona vielä vuoden ja päivä päivältä huomaan että pikkumies kaipaa enemmän seuraa. Se tylsistyy kotona. Sen huomaa siitä, että ihan mihin tahansa mennään, niin se on kuin naantalin aurinko ja etsii höpötys seuraa. Kotona sitten kitarisat vilkkuu kun on vaan äitin kanssa. Ollaan paljon reissun päällä oltu kesällä ja kertaakaan ei ole pikkumies kapinoinut. Mutta kotona ollessa kapinoidaan aamusta iltaan. Jos olisi täällä joku kerho tyyppinen johon voisin viedä pikkusen muutamaksi tunniksi niin veisin, mutta ei ole muita kuin äiti-lapsi kerhoja.

 

[agreed]

Mä olen niin itsekäs, että pidän 3.5v lapseni tarhassa täysipäiväisesti nyt kun uusi vauva syntyi. Tai paikka on täysipäiväinen ja lapsi tarhassa lähes täysipäiväisesti, muutama vapaapäivä kuukaudessa.
Sen enempää erittelemättä tämä on meille paras ratkaisu.

Niin, tässä on se pointti mikä kaikkien kannattaisi sisäistää: JOKAINEN PERHE TEKEE HEILLE SOPIVAN JA PARHAIMMAN RATKAISUN.

 

[vieras]

Mulla on poika 3,5v ja tyttö 9kk, nyt olen hakenut pojalle osapäivähoitoa päiväkodista koska poika on jo sen ikäinen, että kaipaa muutakin seuraa kun äiti ja vauva, on todella vilkas ja energinen ja haluaa paljon virikkeitä. Poika käy kerran viikossa kerhoa 2 tuntia ja käydään myäs äiti lapsi kerhossa. Silti poika haluaa päivittäin tekemistä ja virikkeitä. Omasta mielestäni ei ole lainkaan itsekästä laittaa pari kertaa viikossa 4 tuntia päiväkotiin. Naapureissa ei lainkaan ole lapsia, lapsen parasta tässä ajattelen, oppii sosiaalisia taitoja ja saa lisää sisältöä päiviinsä. Alle 3-vuotiaille voi riittää pelkästään äidin seura ja kodin tarjoamat virikkeet mutta yli 3-vuotiaat kaipaavat jo muutakin, toki voi olla myös sen ikäisiä lapsia jotka eivät kavereita ja virikkeitä kaipaa. Kukin tekee tavallaan.

 

[nöppönen]

tää siis vieläkin jatkuu.. miten vaikea on käsittää etää jokainen meistä on erilainen, lapsemme ovat erilaisia, samoin tarpeet ja elämäntilanteet. hoitoon vievän ei tarvitse selitää jokaiselle miksi he lapsen vievät hoitoon, he eivät ole tilivelvollisia siitä vaikka kuinka muut pitäisivät hoitoon viemistä turhana (ilman että edes tietävät perheen syyt toimia näin). jokaisella perheellä on varmasti syy viedä lapsi hoitoon eikä muiden tulisi sitä kyseenalaistaa. kaikki ei vain mahduta samaan muottiin, eikä tarvitsekaan mahtua.

 

[Vieras]

Tässä alkaa ihan itsekkin epäilemään itseään. Myönnettäköön, että ilmeisesti kuulun sitten niihin äiteihin, jotka eivät luota tarpeeksi itseensä. =( Laitoin siis aiemmin, että meidän 4,5-vuotias on jäämässä kotiin päiväkodista eikä ole vielä edes varmaa, että onko kerhossa vapaita paikkoja.
Tämän keskustelun myötä olen alkanut pohtimaan, että olenko todella itsekäs kun teen näin ja voisiko lapselleni olla todella parempi olla päiväkodissa osa-aikaisena kuin pelkästään kotona?
Olenko MINÄ itsekäs, kun haluan olla lapseni kanssa kotona?

 

[vieras]

on ihan eri asia kuin esim. 2-vuotiaan.Ymmärsin että aloittaja tarkoitti pienten lasten virikehoitoa.Ja sitten perustellaan sillä,että meidän Nico-petteri on niin kehittynyt puolitoistavuotiaaksi että tarttee virikkeitä ja kavereita....

 

[juuri näin]

Päivähoidon tarkoitus ei ole olla leikki- tai kavereidentapaamispaikka vaan sijaishoito, kun vanhemmat töissä.

Subjektiivinen hoito-oikeus lakkautettava, liian kallis yhteiskunnalle. Älkääkä sepustako mitään äitien jaksamisesta pullamössöäidit, kyllä pienten lasten kanssa jaksaa, jos ei jaksa niin jättää sen toisen tekemättä.

 

[NAURETTAVAA]

Ihan mustana voin sanoa mielipiteeni En ymmärrä, miksi toinen lapsi pitäisi viedä hoitoon kun toisen kanssa on kotona :/ jollain tavalla koen sen syrjintänä. Ei 2-vuotias tarvitse virikkeitä niin paljon, ettei äiti niitä vauvan kanssa ehtisi antaa. Järjestelykysymys... Vanhemmille lapsille taas on kerhoja ym.

Höpö höpö. Lapset ovat erilaisia. Esikoinen viihty äitin ja isin kanssa hienosti, mutta ei tämä kakkonen ja ikää 1,5 vuotta. Kotona ei tee muutakuin huutaa ja kirkuu ja roikkuu puntissa (siltä tää tuntuu), pikkumies tulee onneliseksi pelkästä ruokakaupassa käynnistä kun näkee ihmisiä. Höpöttelee kaikkien kanssa. Mutta valitettavasti on myös kotityöt mitä pitää tehdä sekä auta armias jos mulla olisi vielä tässä vauva joka vaatii paljon aikaa. Ei tulisi suoraan sanottuna yhtään mitään. Koko ajan ei voi olla puistoissa ja kerhoissa, vaan hoitaa kotia, tehdä ruokaa pyykätä ym.