Lapsi opiskeluaikana?

Olen 22-vuotias nainen, joka asuu Ruotsissa. Korotan tällä hetkellä numeroita muutamassa aineessa, jotta voin hakea yliopistoon haluamalleni alalle. "Ongelma" on että minuun on iskenyt aivan älytön vauvakuume. Minä ja poikaystäväni opiskelemme molemmat joten aika ei ehkä ole paras mahdollinen. Onko lasten hankkiminen opiskelujen aikaan suuri virhe? Mieli on todella maassa koska motivaatio työuraan on heikko juuri nyt ja tuntuu että äitiys on se mikä mulle merkitsee enemmän. Toisaalta en halua olla vastuuton. Tiedän myös että täällä Ruotsissa ei äitiystuet ole aivan Suomen tasolla. Onko kellään kokemusta lasten saamisesta kun opiskelut vielä ovat kesken?

 

En suosittele.
Jo pelkästään kasvatusmielessä järkevämpää ensin hankkia toimeentulo ja säästöjä, ennen kun tarkoituksella alkaa lapsia tekemään.

 

Anna lapsellesi mielummin hyvä tulevaisuus, kun stressi rahasta (sillä sitä lapsetkin stressaavat).

 

Eka lapsi pieni kun lähdin opiskelemaan. Elämä oli niin paljon helpompaa ajankäytöllisesti silloin kuin työssäolevana perheellisenä, vaikka rahallisesti tiukkaa. Mutta jo opiskeluaikana loppuvaiheessa sai tehtyä hyviä duuneja. Ja tietty se vaikuttaa kaikkeen montako lasta on... Mutta hyvää ammattia kohti kannattaa pyrkiä anyway.

 

Saanen esittää eriävän mielipiteen aiemmista. Suomessa ja monissa muissa länsimaissa synnyttäjien keski-ikä on nousussa. Syynä on juuri tämä meille lapsena iskostettu "opiskelut ja työpaikka ensin, lapset sen jälkeen". Ja jos näin ei etene, niin päätyy automaattisesti epäonnistujien joukkoon ja sossun luukulle. Puhumattakaan siitä, että omat lapset kärsii eikä heillä ole yhtä hyviä mahdollisuuksia elämään kuin muilla. Olisikohan nämä ennakkoluuloiset asenteet jo aika rikkoa? Nyt eletään kuitenkin jo 2000-lukua...

Itse olen saanut esikoisen parikymppisenä työelämässä ollessani. Keskimmäisen sekä kuopuksen sain opiskeluaikana. Ja hyvin ollaan pärjätty, taloudellisesti toki tiukempaa opiskeluaikana. Mutta eipä nuo lapset siitä ole kärsinyt . Toki opiskelu varmasti helpompaa perheettömänä, kun voi laittaa opiskelut kaiken edelle. Perheellisenä lasten tarpeet menee aina etusijalle ja opiskeluissa sekä omissa tavoitteissa/ haaveissa voi joutua joustamaan. Mutta tietynlainen elämänkokemus myös auttaa opiskeluissa.

Kätilön näkökulmasta täytyy todeta, että fysiologisesti olet parhaimmassa iässä lastentekoon. Laaja tutkimustieto naisen ikääntymisen vaikutuksista raskauden käynnistymiseen ja kulkuun puoltaa lastentekoa nuorena. Varsinkin ensimmäisellä raskaudella ja odottajan iällä on merkitystä. Vanhemmalla uudelleensynnyttäjällä riskit moniin sairauksiin ja komplikaatioihin on pienemmät kuin vanhemmalla ensisynnyttäjällä. Fyysisen puolen lisäksi täytyy kuitenkin miettiä onko psyykkisesti valmis vanhemmaksi. Sekä myös sosiaalista puolta, kuten toimeentuloa ja perhe/kaverisuhteita ja lastenteon vaikutusta niihin.

Tsemppiä mitä tulevaisuudessa päätätkin

 

Saanen esittää eriävän mielipiteen aiemmista. Suomessa ja monissa muissa länsimaissa synnyttäjien keski-ikä on nousussa. Syynä on juuri tämä meille lapsena iskostettu "opiskelut ja työpaikka ensin, lapset sen jälkeen". Ja jos näin ei etene, niin päätyy automaattisesti epäonnistujien joukkoon ja sossun luukulle. Puhumattakaan siitä, että omat lapset kärsii eikä heillä ole yhtä hyviä mahdollisuuksia elämään kuin muilla. Olisikohan nämä ennakkoluuloiset asenteet jo aika rikkoa? Nyt eletään kuitenkin jo 2000-lukua...

Itse olen saanut esikoisen parikymppisenä työelämässä ollessani. Keskimmäisen sekä kuopuksen sain opiskeluaikana. Ja hyvin ollaan pärjätty, taloudellisesti toki tiukempaa opiskeluaikana. Mutta eipä nuo lapset siitä ole kärsinyt . Toki opiskelu varmasti helpompaa perheettömänä, kun voi laittaa opiskelut kaiken edelle. Perheellisenä lasten tarpeet menee aina etusijalle ja opiskeluissa sekä omissa tavoitteissa/ haaveissa voi joutua joustamaan. Mutta tietynlainen elämänkokemus myös auttaa opiskeluissa.

Kätilön näkökulmasta täytyy todeta, että fysiologisesti olet parhaimmassa iässä lastentekoon. Laaja tutkimustieto naisen ikääntymisen vaikutuksista raskauden käynnistymiseen ja kulkuun puoltaa lastentekoa nuorena. Varsinkin ensimmäisellä raskaudella ja odottajan iällä on merkitystä. Vanhemmalla uudelleensynnyttäjällä riskit moniin sairauksiin ja komplikaatioihin on pienemmät kuin vanhemmalla ensisynnyttäjällä. Fyysisen puolen lisäksi täytyy kuitenkin miettiä onko psyykkisesti valmis vanhemmaksi. Sekä myös sosiaalista puolta, kuten toimeentuloa ja perhe/kaverisuhteita ja lastenteon vaikutusta niihin.

Tsemppiä mitä tulevaisuudessa päätätkin

Joo, kun nykymenoa katsoo, vaikuttaa tosiaan olevan täysin ennaluuloinen ja vanhanaikainen asenne, että lapset pitäisi voida itse elättää.
Mielummin maksatetaan eläminen toisilla.

 

Hei, täällä aloittaja. Kiitos vastauksista. Ymmärrän toki mielipiteen siitä että pitää olla vastuullinen raha-asioissa, mutta totuus on kuitenkin se että Suomessa asuessani en ikinä nostanut mitään muita tukia kuin opintotukea. Ruotsiin muutettuani ei Ruotsi ole maksanut penniäkään minun maassa asumisesta. En saa edes opintotukea vielä kun en ole maassa tarpeeksi kauan asunut. Päinvastoin olin koko kesän töissä ja maksoin veroa tähän maahan. Jos nyt saisin kotihoidon tukea vuoden ajan ja sitten jatkaisin yliopistoa olisiko se nyt niin älytöntä riistoa?

 

Itse olen saanut lapseni 18v, 22v ja nyt 32v. Täytyy sanoa, että nyt on kaikkein helpointa olla äiti vauvalle. On hyvä tulotaso perheessä, hyvä työ mihin palata, kiva koti jne. Oli oikeasti tosi kauheaa kituuttaa pienellä rahalla ja stressata opiskeluista vauvan/pienen lapsen kanssa jne. Ja kyllä se vaan niin on, että kun on näin eri-ikäisinä tullut äidiksi, niin iällä on merkitystä. 18v on ihan kakara, 22v hyvin nuori myös. Ikä myös rauhoittaa erilaisia ”pakkoja”. Hyvä äitiys ei kyllä iästä kiinni ole. Mutta nuorena muut elämän osa-alueet on usein kesken, eikä sillon ehkä pysty 100% nauttimaan olennaisesta.