N
Nause
Vieras
Meidän poika aloitti hoidon 1v 8kk iässä perhepäivähoitajalla. On hoidossa noin 10pv kuussa. Alkuun itki pitkään aamuisin, kun hänet jätettiin hoitoon. Hoidossa on aina mennyt hyvin eli tiukkaa on ollut vain aamulla hoitoon jättäminen.
Jossain vaiheessa aamu itkut jäi pois ja poika jäi hyvillä mielin hoitoon. Ei meinannut aamulla ehtiä heippoja sanoa, kun oli niin kiire leikkimään.
No nyt sitten, kun hoitoa on jatkunut jo vuoden, on itku aamut palannut. Siis joka ikinen hoitoaamu tulee kamalat itkut, kun hänen pitää sinne jäädä, riippumatta viekö äiti tai isi. Itkien jää sinne, mutta lähtee silti kohti leikkihuonetta eli ei ripustaudu kaulaan tms., mutta itku ei lopu ennenkuin olemme häipyneet näköpiiristä.
Hoitopaikan pitäisi olla hyvä, koska juttelee kotona hoitajasta ja muista lapsista ja rakastaa kuulemma heitäkin.
Lisäksi hoitopäivän jälkeen on aina erittäin hyvän tuulinen eikä ikinä näytä mieltä meille siitä, että olemme "jättäneet" hänet hoitoon.
Onko tällainen vuoristorata kovinkin tavallista? Johtuukohan tämä tuosta osahoidosta eli on niin vähän hoidossa. No kesällä jään äitiyslomalle, joten sitten poika jää kotihoitoon...
Jossain vaiheessa aamu itkut jäi pois ja poika jäi hyvillä mielin hoitoon. Ei meinannut aamulla ehtiä heippoja sanoa, kun oli niin kiire leikkimään.
No nyt sitten, kun hoitoa on jatkunut jo vuoden, on itku aamut palannut. Siis joka ikinen hoitoaamu tulee kamalat itkut, kun hänen pitää sinne jäädä, riippumatta viekö äiti tai isi. Itkien jää sinne, mutta lähtee silti kohti leikkihuonetta eli ei ripustaudu kaulaan tms., mutta itku ei lopu ennenkuin olemme häipyneet näköpiiristä.
Hoitopaikan pitäisi olla hyvä, koska juttelee kotona hoitajasta ja muista lapsista ja rakastaa kuulemma heitäkin.
Onko tällainen vuoristorata kovinkin tavallista? Johtuukohan tämä tuosta osahoidosta eli on niin vähän hoidossa. No kesällä jään äitiyslomalle, joten sitten poika jää kotihoitoon...