Lapsi nukahtaa kiltisti mutta nousee puolen tunnin/tunnin päästä itkemään!?!

Meillä on nyt imetyksen loputtua tullu sellanen onglema,että neiti nukahtaa kainalooni. Tämä käy suht helposti 5-15 minsaa kestää. Mutta jonku ajan päästä neiti herää. Joskus on hereillä jo puolen tunnin päästä nukahtamisesta joskus menee pari tuntia. Sama rumba yöllä. Kitisee, itkeskelee ja nousee istumaan. Rauhottuu nopeasti kun ottaa viereen tai siis nukutaan vierekkäin koko ajan mutta tiukasti kainaloon ja puhelee rauhallisella äänellä. Voiko tämä johtua siitä tissin tuskasta? joulukuun alussa lopetin päiväimettämisen ja jouluna lopetin yöimettämisen. Onko muilla samanlaista ongelmaa. Alkaa vain olemaan niin väys itsekkin näiden rikkinäisten öiden takia. Antakaa vinkkejä mitä pitis tehdä vai aikako korjaa ongelman :'(

 

Unikoulua tytölle. Ensimmäisenä opetellaan jäämään omaan sänkyyn ja nukahtamaan itsekseen. Se auttoi meillä... N. viikko meni huudattaessa, mutta sitten helpotti. Imetyksen lopettamisesta en osaa sanoa, mut aika normaalilta kuullostaa toi puolentunnin- 2 tunnin päästä itkemään herääminen... Eka unikoulu oli n. 9kk iässä ja nyt 1 1/2 vuotiaaseen ikään mennessä noita heräilyvaiheita tullut n. 2 kk:n välein. Liittyy usein johonkin kehitysvaiheeseen ainakin meillä. Nyt huudetaan tuttia heti kun tipahtaa suusta ja odottaa, että tullaan laittamaan suuhun... Kärsivällisesti olen vain antanut työn huutaa tuttia, kunnes löytää sen tai nukahtaa uudelleen itsekseen... Rikkonaisia yöt välillä on ja tulee olemaankin, mut meillä yleensä se muutaman yön unikoulu auttaa yöhulinointiin...

 

Eroahdistusta! Menee ohi. Itse en ole huudattamisen kannalla ja meillä on aina menneet nuo kaudet ohi suht nopeasti. Tassuttelua ollaan harrastettu, välillä joutuu olemaan pitkiäkin aikoja lapsen vieressä, mutta mennyt yleesnä muutamassa illassa ohi nuo kaudet.

Kun luen tuota emmasofian vastausta niin meillä on ollut näköjään ihan yhtä hyvä tulos kuin heillä huudattamalla; alle viikko aina mennyt kun on alkanut taas nukkua rauhassa. Eli ei näytä huudattamisesta olevan paljon hyötyä ainakaan tässä pienessä otoksessa!

 

Meillä poika 1v1kk ja jouluna tuli flunssa, yöt oli mitä oli. Flunssa meni, mutta tilalle tuli TODELLA vaikeat yöt. Poika nukkuu omassa huoneessaan, muutaman kuukauden nukkui jo 12h yöunia syömättä. Nyt saattaa nukkua 2h ja sitten herää tunnin välein seisomaan ja huutaa!! Niin ja siis myös nukuttaminen on huutoa, ei suostu enää jäämään yksin nukahtaan vaikka ennen ei ollut mtn ongelmaa! Aluksi annettiin iltaisin huutaa yksikseen, välillä käytiin laittaas takas maaten tuloksetta, mutta huutaminen alkoi aina yskittää, sitten tuli iltapuurot pihalle. Nyt ollaan tassuteltu nukuksiin sinne sänkyynsä päin ja ihan ok nukahtaa sillain, mutta ongelma on ne yöheräilyt! Aina ei auta tassuttelu, tänään oli hereillä 5-7, sitten annoin maitoa ja otin viereeni ja nukkui klo 9.30 asti. Tiedän, että vaihtoehdot on huudattaminen tai viereen ottaminen. Kumpaakaan en haluaisi. Miten tässä tulisi toimia?? Lasta, joka on tähän saakka nukkunut kiltisti omassa sängyssään ja huoneessaan, en missään nimessä tässä iässä haluaisi opettaa nukkumaan perhepedissä!!! Onko jollakulla kokemuksia, jos nyt otan viereeni, miten helppoa on ikinä saada nukkumaan enää omassa huoneessa/sängyssä? Pitäiskö mun vain nousta sillon klo 5 ja alottaa päivä, kun on niin vaikea saada unta jatkumaan? Nukkumaan mennään klo 21.30, ennen heräsi klo 8-10 välillä aamuisin. Auttakee!

 

Kiitos kaikille vastauksista. En ole itsekkään huudattimsen kannala joten tassutellaan ja yritetään sillä, ainaki näin aluksi. Tämmöseen linkkiin törmäsin kun haeskelin tietoa asiasta
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml joten en ole yhtään pahoillaan vaikka neiti nukkuuki kanssani. Tietysti asia vois olla toisin jos olisi kumppani kenen myös pitäisi mahtua sänkyyn.

 

Kaipaisin edelleen kokeneemman neuvoa, että jos nyt "vaikeana aikana" otan pojan viereeni nukkumaan, saanko sitä kovin helpolla, eli ilman huudatusta enää ikinä nukkumaan omassa sängyssään/huoneessaan?? :attn: Voiko vaihe mennä vain ohi, että siis yöllä herää useaan kertaan huutamaan, ja loppuyö nukutaan sitten vierekkäin, ja sitten yhtäkkiä vaihe menisi ohi ja alkaiskin taas nukkumaan aamuun asti siellä omassaan?? Kertokaa, kellä kokemuksia on!

 

Mötkylä: Ihan samanlaisesta ei ole kokemusta, mutta meillä on mennyt niin, että alussa poika nukkui aina vieressä johonkin 9 kk asti (en jaksanut itse nousta sängystä yöllä syöttämään), sitten siirtyi omaan sänkyyn ja ihan helposti oppi nukahtamaan sinne. Ei edes aina pysty rauhoittumaan muualle kuin omaan sängyynsä nykyään.

Nykyään (15kk) ihan oman jaksamisen (esim. jos lapsella on "hankala kausi" eikä jaksa aamuyöllä olla sängyn vieressä tassuttelemassa) ja tarpeen mukaan (esim. jos lapsi on kipeä ) otetaan joskus viereen nukkumaan, mutta pääasiassa nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessaan. Eli ainakin meillä pitkään viereen nukutettu lapsi on oppinut nukkumaan itsekseen ihan hienosti. En sitten tiedä miten siinä tapauksessa, että on aluksi oppinut nukkumaan yksikseen ja sitten tulee viereen kun meillä on ollut juuri toisinpäin.

Ja meillä tosin on tassuteltu sinne omaan sänkyyn eikä huudatettu (vaikka kyllähän tuo joskus on huutanut siinä tassutellessa, mutta siis ei ole jätetty yksi huutamaan sinne vaan aina oltu vieressä ).

Kannattaa myös miettiä mikä voisi olla syynä niihin heräilyihin; jano, nälkä, märkä vaippa, vatsanväänteet... Jos johtui jostain tällaisestä ulkopuolisesta syystä niin sehän on suht helppo korjata.

 

Kaipaisin edelleen kokeneemman neuvoa, että jos nyt "vaikeana aikana" otan pojan viereeni nukkumaan, saanko sitä kovin helpolla, eli ilman huudatusta enää ikinä nukkumaan omassa sängyssään/huoneessaan?? :attn: Voiko vaihe mennä vain ohi, että siis yöllä herää useaan kertaan huutamaan, ja loppuyö nukutaan sitten vierekkäin, ja sitten yhtäkkiä vaihe menisi ohi ja alkaiskin taas nukkumaan aamuun asti siellä omassaan?? Kertokaa, kellä kokemuksia on!

Ei ole omakohtaista kokemusta, koska meillä nukutaan vieläkin vierekkäin (omani vajaa 2v), mutta olen lukenut useasta eri lähteestä, että lapset tottuvat erittäin hyvin omiin sänkyihin sitten, kun heidän tunnemaailman kehityksensä on kunnossa, siinä 2-4 vuotiaina. Perhepediksi luetaan myös lapsen oma sänky, jos se on kiinni vanhempien sängyssä tai edes samassa huoneessa. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä kertoo, että vanhempiensa vieressä nukkuneet ovat erittäin kyvykkäitä nukkumaan sitten myöhemmin omassa sängyssään ja omassa huoneessaan, koska he ovat silloin siihen valmiita eivätkä he ole koskaan yhdistäneet yötä pelkäämiseen ja yksinoloon. Heille on muodostunut hyvä käsitys yöstä ja nukkumisesta. Tämän lastenpsykiatrin tekstien perusteella nimenomaan vanhempiensa kanssa nukkuneet sopeutuvat helpommin omaan sänkyyn, kun sen aika on. Totta kai löytyy poikkeuksia, mutta voisi näin yleisesti kyllä sanoa. Myös toisen käyttäytymistieteiden tutkijan mukaan vauvasta asti vanhempiensa vieressä nukkuneet ovat 2 vuotiaina valmiita omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen ilman mitään ongelmia. Samassa huoneessa nukkuvilla vauvoilla ja lapsilla ei ole yleensä tarvetta itkeä ja huutaa öisin ja he voivat alkaa nukkua kokonaisia öitä aiemmin. Poikkeuksia taas löytyy, jotkut vauvat alkavat jo 1 kk ikäisestä nukkuu täydet yöt, niin sellaisethan eivät ole koskaan joutuneet sitten itkemään ja pelkäämään yöllä. Tämä koskee siis niitä vauvoja/lapsia, jotka heräilevät usein yöllä ja itkevät vanhempiensa perään.

Olen myös lukenut eri keskustelupalstoilta omakohtaisia kokemuksia, kuinka helposti ja kivuttomasti perhepedistä omaan sänkyyn siirtyminen on käynyt siinä noin 2 vuotiaana.

Enemmän ongelmia näyttää olevan niillä, jotka ovat nukuttaneet vauvansa alusta saakka omassa sängyssään. Niillä näitä yöheräilyjä ja yöitkuja voi kestää jopa kouluikään. Ja taas, poikkeuksiakin löytyy. Ongelmia näyttää tulevan juuri silloin, kun omaa tahtoa osataan näyttää ja lapsi siirtyy pois pinnasängystä.

Eli ei huolta =)

 

Toi Lottaliinin laittama linkki on ihan hyvää luettavaa

 

Meillä siis näitä uniongelmia ollut nyt vasta joulusta saakka, 7kk nukkui täydet yöt omassa huoneessaan. Kauhulla luin tuota sun juttua että 2-vuotiaana... Mä olen kuvitellut että tämä on joku muutaman viikon vaihe, ja pian saan taas viedä iltaisin omaan huoneseen ja laittaa oven kiinni ja sinne nukahtaa. Kauhealta kuulostais että vuosi tässä nyt pitäis nukkua tuommosen ähkääjän vieressä!!