Lapsi nirsoilee ruuan suhteen, rasittavaa, mitä teen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kyllästynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kyllästynyt äiti

Vieras
Ongelma on siis se, että 4-vuotias lapsi on jo pitempään nirsoillut ruuan suhteen. Todella usein ruoka ei kelpaa, ja söisi vaan pelkkää leipää tai sitten täyttää vatsaa maidolla. Aterialta usein söisi vain sen vähiten ravitsevan osion, esim. pastaa. Olen todella kyllästynyt. Ruokailusta on tullut jo hirveä riitelyn aihe, vaikka tiedän, ettei saisi päästää sellaiseksi.

Ja kaikenlaista on kokeiltu. Olen kokeillut, etten kiinnitä asiaan huomiota. Olen kokeillut tehdä ruuasta kivannäköisiä asetelmia (lapsi tykkäsi asetelmasta mutta jätti silti osan syömättä). Olen kokeillut tehdä sopimuksia, että kaikkea maistetaan (lopputulos: maitoi kielen päällä ja totesi aina vaan, että "ei ole hyvää"). Olen kokeillut maanitella syömään neljä haarukallista, kun on 4-vuotias. Jne.

Ainoa, mikä maistuisi, ovatjotkut einekset, mutta en sellaisia halua jatkuvasti täällä syöttää!

Millaisia kokemuksia teillä on lapsen nirsoilusta? Mihin se voi liittyä, mistä johtua, ja ennen kaikkea: miten tilanteen voisi korjata?
 
Meillä tilanne on jo kahteen kertaan (2 eri 4vuotiasta lasta) korjattu sillä, etten kiinnittänyt huomiota. Yhteen kertaan sanoin et ruokaa maistetaan, tai sitä otetaan vielä sen verran ku tyypil on vuosia, maidol ei täytetä masua ku sen saa vasta ruokailun lopussa...jnejne..
Suljin silmäni pelleilyltä.Jos ruoka ei maistunut niin sit odotettiin seuraavaa ruokaa, vaik tuntu kui pahalta nähdä et toisella vois jo olla nälkä.
Niin kauan ku lapsi kasvaa, eikä paino ala tippuun asia on ok.
 
Mummo sanoi aina, että työlle pakko, ei ruoalle. Jos ei ruoka maistu, meillä voi poistua pöydästä. Ruokaa tarjotaan sitten taas seuraavalla aterialla. Kyllä se jossain vaiheessa alkaa maistua.
 
Tässä on vaan nyt se ongelma, että kun joutuu odottaa seuraavaa ruokaa, niin se seuraava ruoka on joku välipala (esim. leipä, jugurtti) ja näin lapsi siis jättää proteiinipitoisen, kasviksia sisältävän pääruuan syömättä ja odottaa sitä leipävälipalaa. Eli lapsen ruokavalio vääristyy täysin. Olemme siis tuotakin kokeilleet, mutta sen seurauksena lapsi syö vaan lähinnä ne välipalat ja jättää varsinaiset ateriat syömättä (tai syö niillä pelkkää ruokajuomaa, pastaa, tms).

Mistä tällainen nirsoilu voi johtua? Yksi vaihtoehto voi toki olla, että olemme vaan huonoja kokkeja, mutta aiemmin (esim. 2-vuotiaana) lapsi söi aina hyvin.
 
Leipää ei välttämättä tarvitse olla pöydässä lainkaan lämpimällä aterialla. Anna ruokajuomaksi vettä ja lasi maitoa sitten kun on lautanen tyhjä.

Välipalaksi jokin tietty määrä niin ettei lapsi pysty täyttämään itseään, esim. 1 leipä ja viili.

Ei mukula itseään nälkään tapa, kyllä se jossain vaiheessa alkaa syödä
 
[QUOTE="Vierailija";28491355]No pakkoko niitä leipiä on sitten tuputtaa sille tenavalle jos kerran olet siitä huolissasi?[/QUOTE]

Niinpä. Ei sen välipalan tarvitse olla sokerijugurtti tai leipä. Tee välipalaksi tosiaan munakasta, tai laita lautaselle vihanneksia ja juustonpaloja. Tee marjoista ja hedelmistä smoothie, mutta älä tee isoja annoksia.

Ruolla ei ole pakko olla makaroonia tai perunaa lisukkeena, pelkkä salaattikin riittää.
 
tai sitten välipalalle sama ruoka tarjolle, minkä jätti viimeks syömättä?

meillä 2x3v ja eihän se aina ruoka maita, mut sit tosiaan ootetaan seuraavaa ruokaa, joka yleensä maittaa. välillä tulee taas yllättäviä nälkä puuskia, ja tuntuu että syövät mitä vaan, miten paljon vaan
 
Ihan hyviä vinkkejä... niin, siis mitään sokerijugurttia ei nytkään ole välipalalla, vaan maustamatonta (sokeritonta) jugurttia, esim. hedelmänpalojen kanssa. Ja olemme jo nyt tehneetkin niin, että rajoitamme leipiä aterioilla, mutta ärsyttää kun ei voi sitten itsekään syödä leipää. ja esim. keiton kanssa se sopisi hyvin. Munakas on minusta hyvää, tosin meillä sitä syödään ihan ateriana - en mitenkään jaksa valmistaa kolmea lämmintä ruokaa /päivä, enkä ehtisikään. ja - yllätys yllätys: lapsi nirsoilee munakkaankin suhteen! Tällaista tämä on.

Varmasti kekseliäämpi äiti olisi jo ajat sitten ratkaissut ongelman esim. juuri koostamalla ateriat eri tavoin, mutta olen aina huono keksimään. Täytyy varmaan opetella... ja kokeilla erilaisia juttuja. Kiitos vinkeistä!

Onko teillä muilla ollut tällaista ja miten pitkään kesti? Tiedättekö, mistä tällainen voi johtua?
 
Ei sulla ole mikään pakko antaa 4-vuotiaalle leipää ja maitoa, jos ruoka ei maistu. 4-vuotias on lapsi, sinä aikuinen. Anna esim. keiton kanssa puolikas pala leipää, lisää saa kun ruoan on syönyt. Ei aikuistenkaan tarvi joka ruoalla syödä leipää. Välipalat voi kyllä jättää välistä kokonaan, jos ei oikeaa ruokaa syö. Ruokien väliin vaan hieman lyhyemmät välit. Vois kokeilla esim. 8 aamupala, 12 oikea ruoka, 16 oikea ruoka, 20 iltapala. Nälkäinen lapsi ei jätä ruokaa lautaselle, jos on ihan terve.

Maitoa ei kannata ruokajuomana antaa, vaan vettä, maitoa sitten ruoan jälkeen jos on syönyt ruoan.
 
Vanhemman tehtävä on tarjota lapselle monipuolista, terveellistä ruokaa riittävän usein. Lapsi itse päättää mitä ja paljonko tarjolla olevista syö. Pienet annoskoot rohkaisee paremmin syömään kuin lautanen täynnä mahdollisesti montaa sorttia.

Itse en juurikaan kiinnitä huomiota siihen paljonko lapsi syö. Leivälle saa yhden siivun leikkelettä, ja seuraava siivu tulee vasta seuraavalle leivälle. Ruoan kanssa ei lähtökohtaisesti ole leipää. Maitoa saa puoli lasia per ateria, jatkoksi vettä. Mulle on ihan sama elääkö lapsi "lämpimällä ruoalla" vai välipaloilla, koska ateria kuin ateria pitää lähtökohtaisesti koostaa niin että se on fiksu ateria.

Terve lapsi ei oikeasti ruokalautasen ääressä nälkään kupsahda. En ymmärrä, miksi pitäisi maanitella, houkutella, suostutella... miksi aikuisen pitäisi päättää paljonko on tarpeeksi, eikä lapsi saisi itse sitä huomata?
 
[QUOTE="vieras";28493941]Vanhemman tehtävä on tarjota lapselle monipuolista, terveellistä ruokaa riittävän usein. Lapsi itse päättää mitä ja paljonko tarjolla olevista syö. Pienet annoskoot rohkaisee paremmin syömään kuin lautanen täynnä mahdollisesti montaa sorttia.

Itse en juurikaan kiinnitä huomiota siihen paljonko lapsi syö. Leivälle saa yhden siivun leikkelettä, ja seuraava siivu tulee vasta seuraavalle leivälle. Ruoan kanssa ei lähtökohtaisesti ole leipää. Maitoa saa puoli lasia per ateria, jatkoksi vettä. Mulle on ihan sama elääkö lapsi "lämpimällä ruoalla" vai välipaloilla, koska ateria kuin ateria pitää lähtökohtaisesti koostaa niin että se on fiksu ateria.

Terve lapsi ei oikeasti ruokalautasen ääressä nälkään kupsahda. En ymmärrä, miksi pitäisi maanitella, houkutella, suostutella... miksi aikuisen pitäisi päättää paljonko on tarpeeksi, eikä lapsi saisi itse sitä huomata?[/QUOTE]

Piti tulla lisäämään, että elämässä on ollut toki yksi jos toinenkin asia jota en ole ymmärtänyt, ennen kuin on nakki omalle kohdalle napsahtanut :D Tätä odotellessa.
 
Vielä tohon ap, että tottakai sä voi itse syödä leipää keiton kanssa tai muutenkin! Lapselle kerrotaan, että leipää ei tipu, koska ei syö ruokaansa. Saa leipää ja juomaa, kun ruoka alkaa pudota.
 
Hei, ajattelin kirjoittaa tänne yhden huomion, joka ei varmaankaan tämän perheen ongelmaa ratkaise, mutta voi olla muille lapsen syömättömyyden kanssa painiville ihan hyvä huomio...
Eli oletteko kiinnittäneet huomiota siihen kuinka usein lapsen ruokalappu pestään/vaihdetaan? Olen törmännyt ystävien luona siihen että ruokalappu on laitetaan likaisena kerta toisensa jälkeen lapsen kaulaan (kun hetihän se taas likaantuu). Lapsilla on paljon parempi hajuaisti kuin aikuisilla ja likainen ruokalappu haisee hirveältä niin lähellä nenää. Joka aterialle pitäisi laittaa puhdas ruokalappu. Haistelkaa vaikka huvikseen itse miltä päällepäin puhtaalta näyttävä ruokalappu haisee jos siihen on esimerkiksi valunut jotain maitotuotetta ja se on päässyt lämpimässä huoneilmassa hapantumaan ja härskiintymään ruokalapun pintaan. Haju on iso osa ruoan mausta, joten ei ole ihme jos ruoka ei maistu jos kaulassa roikkuu kasa pilaantuneita ruoka-aineita.
Pieni juttu jota moni ei tule ajatelleeksi, mutta joka on hyvä huomata.
 

Yhteistyössä