D
Deciria
Vieras
Mulla työ, opiskelu, ystävät ja harrastukset. Seurustelusuhde, jonka kestävyyttä kumpikaan ei ole ihmeemmin pohtinut, avioliitto tuntuisi lähinnä hyvin utopistiselta ajatukselta. Tykätään toisistamme, mutta ollaan todella erilaisia monellakin tavalla. Minä olen varsin eteenpäin tähtäävä, mies vähän "renttu taiteilija" joka ei huomisesta välitä. Noin karrikoiden.
Raskauduin kunnollisesti ehkäisystä huolimatta, enkä pystynyt keskeytystä ajattelemaan.
Nyt on kovin ristiriitaiset ajatukset vauvasta. Pelkään, että se vie minulta paljon muuta tärkeää, että masennun kotona lapsen kanssa. Kauhistuttaa, että sitoudun lapsen kautta tähän renttumieheenkin. Eihän meidän ole pakko olla yhdessä, mutta yksinhuoltajuuskaan ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto eikä isättömyys lapsen kannalta hyvä. Mietin myös tarkemmin miehen luonnetta ja ominaisuuksia, välillä kauhuissani että lapsi tulee perimään häneltä niitä... Esimerkiksi koulunkäynti ei onnistunut mieheltä ollenkaan, tuleeko lapsesta samanlainen vaikka tekisin mitä?
Maha kasvaa ja toivon välillä kovasti, ettei lapsi syntyisikään. Sitten taas koen pientä uteliaisuutta tulevaa eläjää kohtaan, voihan äitiys tuoda paljon lisää ja lapsi on varmaan rakas.. Mutta jämähdänkö vain äitiyteen, miten käy haaveeni omasta yrityksestä? Jaksanko enää opiskeluja?
Löydänkö mahdollista uutta kumppania, jos lapsen isän kanssa ei toimi? Mitä minun pitäisi tehdä?
Uskon että saan paljon haukkuja nyt niskaani...
Raskauduin kunnollisesti ehkäisystä huolimatta, enkä pystynyt keskeytystä ajattelemaan.
Nyt on kovin ristiriitaiset ajatukset vauvasta. Pelkään, että se vie minulta paljon muuta tärkeää, että masennun kotona lapsen kanssa. Kauhistuttaa, että sitoudun lapsen kautta tähän renttumieheenkin. Eihän meidän ole pakko olla yhdessä, mutta yksinhuoltajuuskaan ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto eikä isättömyys lapsen kannalta hyvä. Mietin myös tarkemmin miehen luonnetta ja ominaisuuksia, välillä kauhuissani että lapsi tulee perimään häneltä niitä... Esimerkiksi koulunkäynti ei onnistunut mieheltä ollenkaan, tuleeko lapsesta samanlainen vaikka tekisin mitä?
Maha kasvaa ja toivon välillä kovasti, ettei lapsi syntyisikään. Sitten taas koen pientä uteliaisuutta tulevaa eläjää kohtaan, voihan äitiys tuoda paljon lisää ja lapsi on varmaan rakas.. Mutta jämähdänkö vain äitiyteen, miten käy haaveeni omasta yrityksestä? Jaksanko enää opiskeluja?
Löydänkö mahdollista uutta kumppania, jos lapsen isän kanssa ei toimi? Mitä minun pitäisi tehdä?
Uskon että saan paljon haukkuja nyt niskaani...
Mutta joo, kaikki menee varmasti omalla painollaan, raskausaikana sitä miettii mihin oikein on tullut ryhdyttyä, mutta jos abortti ei ole vaihtoehto (ei olisi itsellenikään sinun sijassasi) niin vaihtoehtojahan ei ole kovin paljoa. Kannattaa varmaan yrittää miehen kanssa yhdessä, ja jos sitten myöhemmin näyttää siltä, ettei teistä koskaan tule hyvää paria niin eroatte vasta sitten, ei kannata mennä asioiden edelle. Opiskella voi kyllä, vaikka olisi lapsiakin, ja voi myös tehdä töitä, perustaa yrityksen, jne. Suurin osa yksityisyrittäjistä on varmaan sellaisia joilla on lapsia (päättelisin siitä, että suurin osa ehkä noin yli 30-kymppisistä on kuitenkin perheellisiä). Ei se elämä lopu lapsen saantiin. Ja jos teille tulee ero, niin ei se ole mitenkään mahdotonta että vielä tapaat uuden miehen. Suomi on täynnnä uusperheellisiä, joten ei sekään niin harvinaista ole. Lapsi on kyllä niin suuri onni, että en usko kenenkään jälkeenpäin katuvan lapsen "hankintaa".
