Lapsi kertoi tänään neuvolassa.. :(

On kumma kuinka moni hyväksyy lapsen fyysisen pahoinpitelyn. Puolustellaan sillä, että se on kasvatusta. Kyllä lasta pitää osata kasvattaa ja asettaa rajoja ilman pieksemistä. Jos töissä työkaverin käytös ei miellytä niin menetkö antamaan turpiin? Siitähän seuraa sakot tai vankeusrangaistus. Oman lapsen pahoinpitely on "vain rajojen asettamista". Oman vanhemman kuuluisi kuitenkin olla lapselle se tuki ja vankkumaton kallio mihin lapsi voi luottaa 100%.

Komppi tälle! Luin ketjun kiireessä, mutta uskomattomia tekosyitä ja selittelyjä.
Ja ap ota itseäsi niskasta kiinni ja selitä sille idiootti miehelles että lapsia ei tukisteta. PISTE.

 

Nyt kannattaa pysyä vahvana ja ottaa selville, onko lasta johdateltu piirtämään ja kertomaan tuollaista, josta on kulunut kauan kauan aikaa. Terkkarin pitäisi tajuta, että, asiat on hyvin jos itkun aiheesta on PUOLI VUOTTA. Kerta sen jälkeen ei edes ole tukistettu. JA HUOM: lapsi satutti sisarusta ja LUJAA. Vetoa siihen ja jokaisen järkevän pitäisi tajuta, että tilanne oli vaativa vanhemmalle. Verratkaapa muuten haivenesta kiinni pitämistä niihin mielettömiin uhkauksiin, joita lapselle ladellaan, kun muuta ei uskalleta. Paljon enemmän niistä traumaa jää. Kyläilyn perumiset, herkkujen ja peliajan menetys ja muut eivät ole sen ylevämpiä uhkailukeinoja.

Olisi koetettava jaksaa pitää puoliaan ja muistuttaa tiukasti, että tapahtuneesta on aikaa, ja sen jälkeen ei ole edes tukistettu!

Ja mielipiteeni on se, että jos lapsen kanssa on pikaistuksisaan käynyt jotain tukistamista, niin siitä ei kannata vatvoa ja itse itkeä ja syyllistyä, koska ei se tee lapselle hyvää.

Koettakaa pitää huoli, ettei lapsi ala käyttää hyväkseen epävarmuutta ja itkuisuutta, kun pelottaa kieltää enää mitään.

 

Kyllä apinayhteisöissä muut lauman jäsenet näyttävät hyvinkin kovakouraisesti poikaselle tämän paikan hierarkiassa, jos tämä menee astumaan toisen varpaille.

Joo joo, mutta emon en ole nähnyt koskaan poikastaan ravistelevan tai muutenkaan kovakouraisesti käsittelevän. Yleensä emo pikemminkin suojelee poikastaan muiden yhteisön jäsenten väkivaltaisilta purkauksilta. Isyydestä apinat ei ymmärrä mitään, joten sitä ei voi ottaa lukuun.

 

Verratkaapa muuten haivenesta kiinni pitämistä niihin mielettömiin uhkauksiin, joita lapselle ladellaan, kun muuta ei uskalleta. Paljon enemmän niistä traumaa jää. Kyläilyn perumiset, herkkujen ja peliajan menetys ja muut eivät ole sen ylevämpiä uhkailukeinoja.

En tarkoita, että tässä luettelemani uhkailut olisivat mielettömiä, mutta sellaisiakin on olemassa, kun ei edes vaaratilanteessa uskalleta estää lasta oikeasti. Ei oteta jämerästi pois satuttamasta ym. ym. kun pelätään että pieni voi traumatisoitua.

 

Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kertomalla äitipuolen harrastamasta pahoinpitelystä teini-iässä perheneuvolassa, sain vastaukseksi, että sinä varmaan kuvittelit... Niin, kuvittelin ne kuhmut päässä lattiaan hakkaamisen jäljiltä, kuhmut sekä hiusten irtoaminen kun hiuksista pyöritettiin, nostot rivelistä seinille, muun henkisen väkivallan. Minua ei uskottu. Ja en oikein luota systeemiin tänäkään päivänä.

 

Kovasti on tullut vastauksia ja asiaa täällä vatvottu. Itse onneksi nukahdin vihdoin viimein yöllä, velloin asiaa päässäni piiitkään

Ajatuksena oli kommentoida muutamaan kirjoitukseenkin mutta ne unohtui nyt kun pääsin loppuun saakka tekstissä..

Juu, tosiaan tänään sain puhelun neuvolasta jossa olivat ottaneet sosiaali-toimistoon yhteyttä asian vuoksi ja kertoi että siellä oli neuvottu aina näissä tilanteissa tekemään lastensuojelu-ilmoitus
Tämä johtaa siihen että parin viikon sisällä lastensuojelusta otetaan yhteyttä ja menemme koko perhe tapaamiselle toimistolle. Siellä jutellaan asia selväksi, niin että myös mieheni ja vanhempi poika jota tuolloin tukisti ovat mukana.

Juttelin pitkään terkkarin kanssa ja kerroin että eilen koko tämä homma tuli niin vasten kasvoja etten kyennyt sanomaan mitään. Nyt kerroin hänellekkin mistä tuo tilanne aikanaan johtui, vaikkakin mieheni toimi silloin väärin Kerroin myös muista lukuisista poikien riita-tilanteista ja sanoin että varmaan juurikin tuon vuoksi silloin mies toimi äkisti säikähtäneenä Nyt odottelen yhteydenottoa siis sieltä suunnalta..

Joku sanoikin tuossa että mistäköhän pojat ovat äkkipikaisen luonteensa perineet..? Onko sillä mitään väliä?
Pojat ovat villejä ja meneviä. Leikkivät hienosti usein keskenään mutta sitten tulee näitä yli-lyöntejä hiekkalapiosta tai samasta legosta.. Rakkaita ovat kuin mitkä!! Riita-tuomarina joudumme kuitenkin toimimaan päivittäin.. En puolustele miehen tekoa enkä sitä että mainitsee ja demonstroi tukan nipistämisellä siinä vaiheessa kun toinen repii toiselta silmiä päästä lelun vuoksi jonka molemmat haluaa yhtäaikaa. Silti ymmärrän reagoinnin. Itse en tukista, pärähdän paikalle nopeasti ja erotan toisistaan omiin huoneisiin, mutta en kyllä anna heidän vahingoittaa toisiaankaan

Miljoona kiitosta kaikille jotka ymmärsitte ja tuitte tässä ahdistavassa asiassa <3 Ja ymmärrän myös muiden kannan, jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä että mun mieheni on agressiivinen sika.

Sitä hän ei ole kuitenkaan.

Luulin saavani täällä pelkkiä haukkuja asian vuoksi, ajattelin että latistun entisestään mutta joku tarve ajoi kirjoittamaan tänne kun en saanut nukutuksi yöllä. Onneksi kuitenkin moni osasi lukea sekavaa tekstiäni siten että ymmärsi että kyseessä oli kertan sattunut ylilyönti ja sen miten ahdistunut olen asian kanssa..

 

Melkeinpä eniten minua ihmetytti lasten käytös. Miksi he käyvät toistensa päälle yleensäkään??? Tiedän toki, että nahisteluja ja painiotteluita on, mutta että llääkärikäyntejäkin tappelujen takia.

Pelottaa oikein, millaisia heistä tulee isompana!!!

 

Luulen itse että kummallakaan ei ole riitatilanteessa tarkoitus toista vahingoittaa. Tulisieluisia lapsia, vaikkakin näyttävät myös tosi herkästi ilon tunteet sekä onnelisuuden. Riidoissa yleensä otetaan tavarat toisen käsistä ja sitten toinen ottaa takaisin jne.. En nyt tiedä käsistätkö mitä tarkoitan. Siinä vaiheessa se mailakin heilahti kun isompi suuttuneena sillä huitaisi. Erään kerran taistelivat jostain mitä en edes muista, kun toisen kynsi osui toisen sarveiskalvoon.. Se todettiin sitten lääkärillä

Eikö tosiaan kenenkää lapset ota näin rankasti yhteen?

Siis kyselen ihan sillä että onko meidän lapsilla oikeasti joku ongelma kun suuttuneena käyvät toisiinsa näin käsiksi? Ja ihan varmuuden vuoksi vielä mainitsen että eivät siis tappele turhista vaan "ns.aiheesta" toinen vie kädestä jotain, tai muu vatsaava konflikti. Hyvin usein kuitenkin leikkivät nätistikin ja halailevat toisiaan, jakavat herkkupäivän karkkejaa jne.. Mutta näitä riitojakin tulee vähän väliä..

 

Sisarusparvestani vuotta vanhemman veljen kanssa tappelimme pienenä niin kauheasti, että mummo (hoiti meitä päivisin9 oli ihan hälisemässä välillä. Tuli mustaa silmää ym. Mutta kaikista läheisimmät toisillemme sisarusparvesta olimme. Ja edelleen olemme hyvin läheisiä, 40 vuoden jälkeenkin Veljen vaimokin on todella tärkeä ja läheinen ihminen minulle.

Älä ap hätäile ollenkaan, pojat kasvavat ja tuollainen helpottaa.