Minä olen katsonut luontodokkareita pienestä pitäen paljon, enkä muista koskaan nähneeni pentuaan ravistelevaa apinaa. Oletko sinä? En väitä, etteikö sitäkin joskus voisi tapahtua, vaikka itse en ole nähnyt, mutta noin yleisesti ottaen tuntuu että jo apinat ovat kehitysasteessaan ylittäneet sen tason, jossa jälkeläiset pitäisi kasvattaa fyysisesti kurittaen. Kommunointikyvyiltään alemmantasoiset eläimet, kuten vaikkapa koira- ja kissaeläimet, turvautuvat kyllä pentujen lievään fyysiseen kuritukseen suhteellisen usein. Mutta jo apinoilla se vaikuttaa olevan vähäisempää. Ja olemmehan me kehittyneet apinoitakin pidemmälle.
Kyllä minä joka tapauksessa voin antaa anteeksi, jos joku joskus sortuu lievään väkivaltaan, varsinkin jos on itse lapsuudessaan käyttäytymismallinsa oppinut ja toimintaansa katuu sekä tekee kaikkensa, ettei se toistu. Mutta sitä en hyväksy, että toimintaa jatketaan ja se oikeutetaan jollain verukkeella. Jos mieheni pahoinpitelisi minua lievästikin, ei mitkään puolustelut auttaisi, vaan ainoastaan siinä tapauksessa että hän aidosti katuisi ja hakisi ongelmaansa apua, voisi liitto jatkua. Vakavampi väkivalta johtaisi automaattisesti eroon. Miksi sallisin lapselleni tehtävän pahempaa, kuin itse olen valmis kokemaan? Hän ei voi itse vielä itseään puolustaa, joten se on minun tehtäväni.
Pieniä lapsia täytyy toki joskus fyysisesti rajoittaa tai ohjata, mutta tarkoituksellinen kivun tuottaminen ei ole ainakaan enemmän oikeutettua kohdistuessaan lapseen kuin aikuiseen.